Ei ole ollut tapanamme ostella multaa. No joo, on tietty kylvömultaa ja aina joku pikku nyssäkkä mistä on voitu vaihtaa sisäkasvien mullat, mutta noin niinkun ulkokäyttöön ei. Kasvimaata ajatellen ikävän savista maata olemme parantaneet hiekalla, kompostilla ja muulla orgaanisella aineksella. Tänä vuonna päätin kuitenkin kertaheitolla laajentaa hyötykasvimaata niin paljon että tuntui parhaalta ratkaisulta ostaa multaa kuin odottaa mekaanisen muokkauksen ja maaperän eliöstön tekevän työn vuosien mittaan. Ostaa pläjäytimme sitten kymmenen kuutiota multaa. Jos joku ei osaa visualisoida kymmentä kuutiota maa-ainesta, niin voin kertoa sitä olleen paljon. Niin paljon, että vaikka sukulaiset ja naapurit hakivat täytettä kesäkukkalaatikoihinsa niin lopulta annoimme viimeiset kolme peräkärryllistä ystävän kasvimaaprojektiin. Olisihan sitä jossain tontin kulmalla voinut muhittaa, mutta vetoan taas pieneen kaupunkitonttiimme. Kaikkea ei voi säästää ja säilöä näissä olosuhteissa vaikka haluaisikin. Ostomullasta muodostettiin siis hyötytarhan uusi osa. Samalle paikalle missä alkuvuodesta oli vielä joutsenpatsas ja vuorenkilpiympyrä. Hahmottelin mielessäni ja paikan päällä mitä mihinkin haluan. Kuvittelin pitkien kaalipenkkien lisäksi kuusi viljelylaatikkoa tai -penkkiä. Laatikoita ei mistään siunaantunut joten mullasta muodostettiin yksittäisiä penkkejä. Todellisuudessa se ei ollut kovin toimiva ratkaisu, sillä täysin maan päälle perustettuna kasvatuspenkeistä tuli pyramidimaisia ja multa sekä vesi alkoivat valua pitkin käytäviä. Olisihan sen tiennyt jo etukäteen, ja tiesinkin, mutta puutarhassa voi aina kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Käänsin homman kuitenkin voitoksi lisäämällä penkkien väliin lisää multaa (kyllä, sitä oli vielä!) ja tekemällä yksittäisten penkkien tilalle kaksi pitkää. Nyt viljelyalaa on suunnilleen sen verran kuin alunperin suunnittelinkin. Tässä keittiöpuutarhan uudessa osassa kasvaa tänä vuonna suippokaalia ja parsakaalia tunnelissa, hernettä, salottisipulia, kurpitsaa sekä kesäkurpitsaa, mangoldia ja punajuurta. Vanhojen ylös kaivettujen marjapensaiden tilalle tehtyyn kasvimaahan istutettiin tänä vuonna perunaa ja härkäpapua. Nehän ovat kumppanuuskasvit ja viihtyvät hyvin yhdessä, sillä härkäpapu tuottaa juurinystyjensä avulla typpeä perunalle. Neljättä vuotta viljeltävässä "vanhassa" osassa on kasvu päässyt myös käyntiin. Siellä on tänä kesänä perunaa, porkkanaa, purjoa, lehtikaalia, palmukaalia, mustajuurta, palsternakkaa, pieni erä punaista härkäpapua, kurkkua sekä valko-, kelta- ja punasipulia. Salaatti kasvaa tänä vuonna omassa laatikossaan uudessa paikassa mansikoiden lähellä. Kyllä tämä jo ihan kesältä alkaa näyttää!