Ei ole ollut tapanamme ostella multaa. No joo, on tietty kylvömultaa ja aina joku pikku nyssäkkä mistä on voitu vaihtaa sisäkasvien mullat, mutta noin niinkun ulkokäyttöön ei. Kasvimaata ajatellen ikävän savista maata olemme parantaneet hiekalla, kompostilla ja muulla orgaanisella aineksella. Tänä vuonna päätin kuitenkin kertaheitolla laajentaa hyötykasvimaata niin paljon että tuntui parhaalta ratkaisulta ostaa multaa kuin odottaa mekaanisen muokkauksen ja maaperän eliöstön tekevän työn vuosien mittaan. Ostaa pläjäytimme sitten kymmenen kuutiota multaa. Jos joku ei osaa visualisoida kymmentä kuutiota maa-ainesta, niin voin kertoa sitä olleen paljon. Niin paljon, että vaikka sukulaiset ja naapurit hakivat täytettä kesäkukkalaatikoihinsa niin lopulta annoimme viimeiset kolme peräkärryllistä ystävän kasvimaaprojektiin. Olisihan sitä jossain tontin kulmalla voinut muhittaa, mutta vetoan taas pieneen kaupunkitonttiimme. Kaikkea ei voi säästää ja säilöä näissä olosuhteissa vaikka haluaisikin. Ostomullasta muodostettiin siis hyötytarhan uusi osa. Samalle paikalle missä alkuvuodesta oli vielä joutsenpatsas ja vuorenkilpiympyrä. Hahmottelin mielessäni ja paikan päällä mitä mihinkin haluan. Kuvittelin pitkien kaalipenkkien lisäksi kuusi viljelylaatikkoa tai -penkkiä. Laatikoita ei mistään siunaantunut joten mullasta muodostettiin yksittäisiä penkkejä. Todellisuudessa se ei ollut kovin toimiva ratkaisu, sillä täysin maan päälle perustettuna kasvatuspenkeistä tuli pyramidimaisia ja multa sekä vesi alkoivat valua pitkin käytäviä. Olisihan sen tiennyt jo etukäteen, ja tiesinkin, mutta puutarhassa voi aina kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Käänsin homman kuitenkin voitoksi lisäämällä penkkien väliin lisää multaa (kyllä, sitä oli vielä!) ja tekemällä yksittäisten penkkien tilalle kaksi pitkää. Nyt viljelyalaa on suunnilleen sen verran kuin alunperin suunnittelinkin. Tässä keittiöpuutarhan uudessa osassa kasvaa tänä vuonna suippokaalia ja parsakaalia tunnelissa, hernettä, salottisipulia, kurpitsaa sekä kesäkurpitsaa, mangoldia ja punajuurta. Vanhojen ylös kaivettujen marjapensaiden tilalle tehtyyn kasvimaahan istutettiin tänä vuonna perunaa ja härkäpapua. Nehän ovat kumppanuuskasvit ja viihtyvät hyvin yhdessä, sillä härkäpapu tuottaa juurinystyjensä avulla typpeä perunalle. Neljättä vuotta viljeltävässä "vanhassa" osassa on kasvu päässyt myös käyntiin. Siellä on tänä kesänä perunaa, porkkanaa, purjoa, lehtikaalia, palmukaalia, mustajuurta, palsternakkaa, pieni erä punaista härkäpapua, kurkkua sekä valko-, kelta- ja punasipulia. Salaatti kasvaa tänä vuonna omassa laatikossaan uudessa paikassa mansikoiden lähellä. Kyllä tämä jo ihan kesältä alkaa näyttää!

Kävimme viikonloppuna katsastamassa mielenkiintoista projektia. Ystäväperheemme on tänä vuonna hankkinut talon, minkä edellinen omistaja olisi halunnut purkaa. Kyseessä on vanhalla sotilastorpan paikalla oleva noin sata vuotias torppa, mikä oli ehtinyt nauttia autiotalon statuksesta jo jonkin aikaa. Talo on perusosiltaan terve ja korjattavissa. Ikkunat oli toki rikkottu sen heitteillä ollessa ja katto on päässyt huonoon kuntoon. Ikkunat on nyt lasitettu uudestaan ja ne ovat saaneet uuden maalin pintaansa, kuin myös karmit. Katto on seuraavana työn alla. Talo ei vielä ole missään nimessä asuttavassa kunnossa, mutta monta hommaa oli aloitettu. Lattioita peittävä vanha linomatto oli kauttaaltaan suojattu maalinrapsutuksen ajaksi. Ikkunan karmeissa ja väliovissa oli maalin kaapiminen ja maalaus menossa. Seinille on tulossa uusi tapetti ja maali raikastamaan ilmettä. Puuhella vaatii nuohoojan käynnin ennen käyttöön ottoa, mutta muutoin siihenkin oli jo löytynyt puuttuvia varaosia. Oli ilahduttavaa nähdä miten asialleen omistautuvat ihmiset voivat saada ihmeitä tapahtumaan. Talonhalaajana minua ilahduttaa ettei torpan kohtalona ollut tulla jyrätyksi vaan saada arvoisensa kuntoon laitto. En edes lähde avautumaan siitä, miksi on kannattavaa pitää vanhaa rakennuskantaa kunnossa eikä aina rakentaa uutta. Torpan omistajan blogista, Juurrutuksesta, voitte itse lukea miljoona hyvää perustetta! Blogi on muutoinkin tutustumisen arvoinen kaikille kestävästä elämäntyylistä kiinnostuneille. Torpan vintille oli aikanaan rakennettu "kesähuone" -pahvista, kuinkas muutenkaan! Voipi olla etteivät ystäväperheemme lapset ihan heti valloita vinttiä makuusopekseen, sen verran mielenkiintoiselta ratkaisulta tuo pahvihuone näytti. Vanhan talon ja pihapiirin ihanuuksia on myös vanha puutarha. Vanhat tammet, sireenit, omenapuut ja marjapensaat antavat ympäristölle aivan omanlaisensa leiman. Toki tontti on vuosien saatossa päässyt myös pusikoitumaan ja raivaamista on paljon. Kuitenkin kaiken sen keskellä harjaantunut silmä pystyy jo näkemään parhaimman kohdan tulevalle hyötykasvimaalle, istuskelupaikalle, halonhakkuulle... No, se halonhakkuupaikka siellä jo oli! Puuta riittää, onneksi, sillä torpalla on tietenkin puusauna, puuhella ja kamarissa pikkuinen kamiina syyskylmiä varten. Ihailin haloista rakentuvaa ympyrätornia, ympäristötaidetta parhaimmillaan! Arvatkaa maltoimmeko vain kyläillä? Siellä se herra restaurointikisälli-laulava puuseppä oli heti heilumassa skrapan kanssa. Ja varmasti mennään vielä uudestaankin. Tämä on sellainen projekti mitä on etuoikeus seurata! Mikäli aiempi linkki meni ohi, niin tässä vielä uudelleen: Juurrutus

On taas ollut niin ihania puutarhailmoja, että vintin edistäminen on vähän jäänyt. Rakennuspaperimme lähtivät jo odottamaan lopputarkastusta, eli kohta pitäisi olla valmista! Tavallaan kaikki onkin jo valmista, puuttuvat tehtävät ovat "vain" pintaa. Muutamina iltoina olen jaksanut kivuta vinttiin maalaamaan. Työn alla on nyt tyttöjen huoneen kuviomaalaus. Maalina vintin seinissä on itse tehty munatempera, ja samalla maalilla jatkamme kuviomaalauksessakin. Maali kannattaa tehdä edellisenä päivänä niin pigmentit ehtivät turvota kunnolla ennen maalaamista. Munatemperaa on helppo tehdä; siihen tulee 1 osa kananmunaa, 1 osa vernissaa ja 1 osa vettä. Pieneen määrää emulsiota hierretään haluttuja pigmenttejä ja tahna sekoitetaan koko emulsioon ja näin saadaan maalia. Mikäli maali on liian ohkaista, vetistä, kun haluttu sävy on saavutettu niin siihen voi lisätä liitua. Varsinkin sabluunamaalauksessa maalin on hyvä olla hieman tönkömpää jotta se ei ala valua ja tuhri kuvioita. Valitsemamme kuviointi on otettu Gysingen sabluunatapettikirjasta. Kuvioon kuuluu alunperin kolme kuviota, mutta jätimme pystyraidan pois ja käytimme vain kahta kuviota. Mielestäni kuvio pysyy näin rauhallisempana kun käyttämämme värit ovat kuitenkin tummia. Punainen väri on sekoitettu caput mortumista ja valkoisesta. Tein sabluunat piirtoheitinkalvosta kirurginveitsellä leikkaamalla. Kummastakin kuviosta on kaksi sabluunaa, niin toinen voi kuivahtaa sillä aikaa kun toista käyttää. Silti vinkkinä; jokaisen kuvion jälkeen pyyhin sabluunan takapuolelta ja kuivasin sen, jotta mahdollinen levinnyt maali ei sotkisi seuraavaa kuviointikohtaa. Sabluunan kiinnitys seinään toimii parhaiten maalarinteipillä ja maalatessa toisellä kädellä sabluunaa tukien. Varsinkin meidän seinässämme pieni asemointi oli tarpeen, sillä toteutin kuvioinnin suoraan puupaneelille. Maalasin ensin koko seinälle kaikki punaiset kuviot. Käytin paneelin vaakasuoria linjoja apuna kuvion kohdistamisessa. Siniset kuviot oli vielä helpompi asettaa paikoilleen, kun niille oli oma ympyrä jo odottamassa. Sinisen väri on tehty maavihreällä, ultramariinilla ja valkoisella eli samoilla pigmenteillä kuin seinän väri. Valkoista vain on lisätty vähemmän niin että sävy jäi tummemmaksi. Olen nyt kuvioinut aulan pikkuseinän ja tämän tyttöjen huoneen korkean seinän. Suunnitelmissa oli kuvioida vielä ikkunaseinä niin että kaikki pystysuorat seinät olisi kuvioitu ja kaltevat seinät jäisivät yksivärisiksi. Katsotaas jos lopputarkastus tapahtuukin pian, niin maltanko siirtyä ikkunaseinälle vai tuleeko kiire päästä muuttamaan yläkertaan! Käsityön jälki näkyy läheltä tarkasteltuna, kaukaa katsottuna seinä on sopivan elävä!

Meillä on tapana hankkia valmiiksi erilaista remonttimateriaalia ja tavaraa odottamaan oikeaa hetkeä. Välillä tiedossa ei ole tuleeko materiaalille käyttöä piankin vai säilömmekö sitä pidempään kellarissa. Toisaalta sitten on inspiraation hetkellä mitä ottaa. Toivoinkin tänä äitienpäivänä lahjaksi yhden projektin loppuunsaattamista. Mieheni sai valita asentaako hän pihaportin vai uuden kaivonkannen pumppuineen. Kumpaankin on haalittu materiaalit valmiiksi, vain oikea hetki on puuttunut. Hän päätti tarttua kaivoasiaan, ehkäpä tämä juuri alkanut kastelusesonki hieman suosi valintaa. Pihallamme on siis vanha kaivo, mihin muuttaessamme tehtiin vesivanerista uusi kansi estämään lapsia putoamasta sinne. Aiemmin kaivoa oli peittänyt vain irtonainen levy. Vesivanerin piti olla väliaikainen ratkaisu ja kunnon kansi rakentaa jo ensimmäisenä kesänä. Hankimme jopa vanhan mallisen pumpun, jotta veden nostaminen olisi helppoa eikä kantta tarvitsisi avata vähän väliä. ...neljä vuotta myöhemmin... Roskalavapuusta tehtiin uusi kerros vanhan kannen päälle ja pumpun letkulle tehtiin reikä. Kansi pysyi vanhassa muodossaan mutta on nyt erittäin jykevä niin etteivät lapset jaksa nostaa sitä ylös. Pinta on saanut tähän mennessä kaksi kerrosta tervaa pintaansa jotta siitä tulisi säänkestävä. Tervassa on vajaa puolet vernissaa seassa jotta pinta kuivuisi nopeammin eikä koko kesää tarvitsisi pelätä vaatteiden sotkeentumista. Olen parina iltana pumpannut kasteluvedet ja onpa ihanaa pystyä olemaan omatoiminen! Itse en kertaakaan aiemmin nostanut kaivosta vettä, kun sitä varten tarvitsi aina nostaa kansi, kalastaa vettä ämpärein ja kepein... Toivottavasti viikonloppuna saadaan taivaalta vettä niin vesi myös riittäisi!

Siitä se ajatus sitten lähti! Näistä ovista siis. Vintin kaappiprojektiin, siis! Saimme sukulaiselta parikymmentä vuotta hänen varastossaan lojuneet peiliovet vinttiprojektimme käyttöön. Ovet on alunperin Turun keskustan arvotalosta pelastettu, aikana kun vanhaa ei vielä osattu arvostaa niin kuin tänä päivänä. Silloin nämä olivat menossa kaatopaikalle joten sukulaismies pelasti nämä. Meille, tietämättään! Leveä ovi vilahtikin jo edellisessä postauksessa makuuhuoneemme väliovena. Pariovet karmeineen on korvamerkitty alakertaan nykyisen makuuhuoneen ja olohuoneen väliin asennettavaksi. Kapeita komeron ovia oli kolme, mistä päätimme rakentaa yläkerran vaatekaapit. Vintin kalteva katto aiheuttaa tilan luovaa käyttöä. Lastenhuoneen ja makuuhuoneen väliin oli suunnitelmissa tehdä vaatekaappi, mistä aukeaisi ovet kumpaankin huoneeseen. Kaapista olisi tullut paljon hormia syvempi, joten päätimmekin tehdä kaapin vain lastenhuoneen puolelle. Makuuhuoneen puolelle tuli seinä. Ovien mukana tuli myös pieniä yläkomeron ovia. Niillekin löydettiin käyttöä kun koko seinän tila haluttiin hyötykäyttöön. Varsinkaan lastenhuoneen puolella matalat kaapit eivät ole ongelma; ja voihan niihin säilöä vaikka jotain harvemmin käytettävää tavaraa. Hyllyt tehtiin lattialautojen jämistä. Tukevat tuli! Komeron ovet olivat huonossa maalissa, joten ne päätettiin suosiolla kaapia puhtaaksi ja maalata. Värinä on sama väri kuin huoneen seinissä. Maalaamalla kaappiseinän ilme myös yhtenäistyi. Maalina on itse tehty munatempera. Siihen sekoitetaan samassa suhteessa kananmunaa, vernissaa ja vettä. Emulsio ravistetaan hyvin ja haluttuja pigmenttejä hierretään pieneen määrään nestettä ennen sekoittamista koko satsiin. Tässä värissä on maavihreää ja ultramariinia vaalennettuna valkoisella. Kerroksia maalattiin kolme, koska väristä haluttiin peittävä. Mutta entäs vanhempien makuuhuoneen kaapisto? Lastenhuoneen kaapin jälkeen meillä oli jäljellä yksi komeron ovi ja monta pientä yläkaapin ovea. Vanhoja taloja katselleena jonain aamuna se ajatus iski: vaatehuone! Yksi ovi riittäisi kulmaan tehtävään vaatehuoneeseen ja näin hyllytilaa saataisiin tarpeeksi. Materiaaliakin oli vielä jäljellä, nimittäin lattialautaa mistä vaatehuoneen seinät rakennettiin. Vaatehuoneen paikka rajattiin nurkkaan niin että huoneeseen muodostui myös alkovi. Alkuperäinen ajtus oli käyttää alkoviakin säilytykseen, mutta tässä matkalla ajatus on muuttunut. Saattaapi olla että siitä nuorimmaisemme saa oman pikku sopen. Joku voisi pitää erikoisena taloa vanhempien osien käyttöä, ja vielä uudisosassa. Vanhoja varaosia on aina käytetty. Niiden käyttöönotto on ekologista, sillä säästimme uusien ovien tekemiseen käytettävät resurssit jonkun muun tuhlattavaksi. Myöskin estetiikan tajuamme hivelee enemmän vanhojen peiliovien muotokieli kuin uudistuotanto. Lisäksi aidosti vanhat rakennusosat liittävät muuten niin uudenkarhean yläkertamme osaksi vanhaa taloamme. Mainitsinko, että ne olivat lisäksi ilmaiset!

Vintin muututtua sisätilaksi alkoi huoneiden rakentelu. Ai niin, ensin piti saada hormi kuntoon. Oikea järjestys olisi ehkä ollut kunnostaa se ennen kuin lattia tehtiin, mutta tulipa tehtyä väärässä järjestyksessä! Piipussa on hormivaraus lasten huoneen puolella, joten juuri siitä syystä emme asentaneet vielä tässä yhteydessä tulisijaa yläkertaan. Mikäli joskus haluamme vinttiinkin tulisijan, on lattia vahvistettu valmiiksi ja hormiyhteyden voi helposti avata. Hormiin siis tehtiin korjausmuurauksia ja kokonaisuus siistittiin laastilla. Poistoilmahormeista tehtiin pyöreät, sillä niihin asennettiin tähtiventtiilit. Lopuksi hormi sai pintaansa valkoisen itse tehdyn öljymaalin. Korvausilma puolestaan johdetaan huoneisiin ulkoseinältä vanhanaikaisista räppänöistä. Valurautaiset Högforsit löytyivät Tamminaulasta Nousiaisista. Talossamme on painovoimainen ilmanvaihto ja sama linja tietenkin jatkuu yläkerrassa. (Kuvassa näkyvä tähtiventtiili on vaatehuoneen ilmanvaihto.) Varsinaisia väliseiniä rakennettiin vain kaksi. Rappusten ja lastenhuoneen väliin nousi yksi seinä. Lastenhuone ja pieni aula muodostavat yhtenäisen tilan, eli niiden väliin ei tullut ovea. Ajatus ahtaasta pimeästä käytävästä ei houkuttanut. Toinen pieni väliseinä tuli lastenhuoneen ja vanhempien makuuhuoneen väliin. Siihen asennettiin myös vintin ainoa väliovi. Toiselta puolen ovea huonetta rajaa hormi ja hormin toiselle puolen tehtiin vaatekaappi mikä samalla toimii seinänä. Tässä sama ovi aulan puolelta. Hormiinkin on jo asennettu tähtiventtiili.

Eräänä päivänä se varsinainen remontti sitten alkoi. Vintin ikkunan vierestä poistettiin kaksi lautaa ja siitä nostettiin kaikki rakennusmateriaali ylös lukuun ottamatta ekovillapaaleja. Ne kannettiin sisäkautta rappusia pitkin. Ennen kuin päästin eristämään piti kuitenkin tehdä vielä pari muuta asiaa... Kaikki välipohjassa ollut sahanpuru säkitettiin jotta runkorakenteisiin päästiin käsiksi. Purut säkitettiin koska tarkoitus oli käyttää ne uudelleen lattian täytteenä kun pohjatyöt olisi tehty. Ja sinne ne myös menivät ja lisäksi muutama kuutio tuoreempaakin sahanpurua! Kun purut oli saatu siirrettyä pois, huomasimme erinomaisen tilaisuuden päivittää samalla alakerran sähkövedot. Näin ne remontit joskus leviävät, mutta toiveissamme oli että nyt sähköihin ei tarvitse pitkiin aikoihin koskea. Kun kerran rakenteet olivat auki olisi ollut tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä! Osa johdoista oli ilmeisesti melko alkuperäisiä 1940-luvun kangasjohtoja. Eipä tarvitse niitä enää jännittää. Vinttimme on rakennettu tavallaan kuin uusi kupla vanhan talon sisään. Lattiassa ja seinissä on uudet runkorakenteet minkä varaan lattiat ja seinät rakennettiin. Vanhat poikkipalkit jätettiin koristeiksi. Tällä hetkellä miettisimme palkkien funktiota toisenkin kerran, mutta jäipä jotain historian havinaa yläkertaankin. Kattoa kohti, reilulla tuuletusraolla asennettiin tuulensuojalevyt. Lisäksi räystäisiin ja katon huipulle jäi läpi talon avoimet tuuletuskolmiot mistä on ritilät ulos asti. Näin tuuletus on varmistettu vintin yläpuolella ja reunoilla. Tuulensuojalevyjen päälle rakennettiin uudet runkorakenteet. Koolausväleistä tehtiin ekovillalevyille sopivat niin, että eristelevyt olisi helppo asentaa seinään. Muutaman hetken niitä levyjä sinne sitten asenneltiinkin... Ja aina ei kokonainen levy kuitenkaan ollut sopiva, joten pääsimme myös levyjen leikkaamisen makuun. Paras vinkki tähän väliin on terävä villaveitsi! Aiemmassa postauksessa kerroin, ettemme kauheasti lämmenneet kipsilevylle materiaaliksi vanhaan taloon. Bongasimme kuusipaneelia tarjouksesta, ja hinta jäi aika samoihin kuin olisi ollut kipsilevyratkaisun kanssa. Paneeli on vaakapaneelia ja ehkä puunvärisenä tuo hieman "mökkitunnelmaa" yläkertaan. Toinen huoneista onkin saanut jo maalia pintaan ja toiseen laitetaan pinkopahvit. Lattia on perinteinen lautalattia, myöskin kuusta. Oikean käsittelemättömän puun käytön etuna on myös se, että jätettä ei synny oikeastaan yhtään. Jämäpalat päätyivät lämmittämään taloamme. Rakentamisessakin voi ja pitää miettiä materiaalien koko elinkaarta! Paneelien ja lattian alla on ilmansulkupaperi. Viime aikoina vellonut keskustelu ilmansulkupaperien muuttumisesta muoviseksi eli käytännössä höyrynsuluiksi on näin jälkikäteen oikein ärsyttänyt. Siellä ne paperit on jo asennettuina eikä poiskaan saa. Kokeilimme jäljelle jääneillä palasilla ja saimme kosteuden tulemaan käyttämistämme papereista läpi. Ehkä kerrankin kannatti olla käyttämättä sitä markkinoiden kalleinta ja suositeltua ratkaisua! Paneelien alta vedettiin yläkerran valaisinten sähköjohdot. Pistorasioita varten johto vedetiin pintana pitkin seinän vierustaa sen jälkeen kun lattiakin oli kokonaan paikallaan. Tässä vaiheessa lapsetkin alkoivat nauttia vintissä ravaamisesta kun ei tarvinnut enää kulkea varovaisesti lankkuja pitkin sahanpurujen yli. Puruvintti oli muuttunut isoksi huoneeksi!