Puuhella on mukava lisäsämmönlähde ja meillä ainoa lämmönlähde keittiössä. Sillä on hyvä keittää aamukahvit sekä -puurot ja saada samalla keittiö lämpimäksi. Joutilaana iltapäivänä on mukava lisätä puita pesään ja nauttia pihkaisten puiden poksunasta samalla kun hörppii kauramaitolattea. Entisajan pakko on muuttunut nykyajan luksukseksi. Siksi ehkä muutama muistisääntö on poikaa tähän väliin.
Ensimmäisenä avataan pelti. Kukaan ei halua savuja sisään. Joskus hormin veto on kuitenkin kosteuden tai matalapaineen vuoksi huono, ja silloin voi avuksi polttaa pari sanomalehden sivua nokiluukussa. Kun palavat lehdenriekaleet humahtavat hormiin voi sytyttämistä koittaa uudelleen.
Meillä on puuhellassamme kaksi vaihtoehtoa savukaasujen ohjailuun; keitto ja paisto. Sytyttäessä käytetään keittoa, sillä silloin savut menevät lyhintä reittiä hormiin ja veto on paras. Kun hella on kunnolla syttynyt voi siivekkeen kääntää paistolle, niin silloin hellan sisällä olevat sulut kääntävät lämmön kulkemaan uunien ympäri; tätä käytetään myös silloin kun halutaan valmistaa puuhellassa uuniruokaa.
Ilma-aukot avataan täysille. Ilma ohjautuu altapäin arinan läpi syttyvään tuleen ja näin saadaan maksimoitua palamiselle olennainen happi. Jos hellaa polttaa pitkään kannattaa ilma-aukkoja säätää pienemmälle niin puut eivät pala aivan hetkessä.
Ennen hellan sytyttämistä kannattaa vielä tarkastaa tuhkalaatikon tilanne. Tähän vielä mahtuu, mutta kukkuroillaan oleva tuhka-astia kannattaa käydä tyhjentämässä ennen uutta pesällistä. Meillä tuhkat varastoidaan odottamaan käyttöä puutarhassa, mutta mihin tahansa ne vie kannattaa muistaa käyttää palamatonta astiaa.
Puuhella kannattaa muutenkin muistaa pitään sisäosiltaa puhtaana; levyjen alle kertyvä karsta heikentää niiden lämpeämistä. Levyt, ja koko kansi nostetaan ainakin kerran vuodessa pois paikoiltaan ja harjataan teräsharjalla ulkotiloissa. Samalla voi tarkkailla ovatko muuraukset kunnossa. Nuohoojan tekemä nuohous kuuluu tietenkin asiaan kaikissa kiinteistöissä missä tulia poltetaan.
Tyhjään pesään ladataan sopivan pieniä hellapuita ja niiden päälle sytykkeiksi tuohia ja varta vasten tehtyjä sytykepuita. Sytykepuiden kannattaa olla havupuuta sillä pihkaisuus auttaa syttymisessä. Jos hellaa käyttää säännöllisesti niin suosittelen tekemään puuvajaan erillisen hellapuukasan. Silloin ennen joka lämmitystä ei tarvitse tehdä pieniä pilkkeitä. Puuhellan pesähän on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa kakluunin, siksi ei ole järkeä tunkea sitä täyteen isoja koivuklapeja.
Päältä sytytys toimii yhtä hyvin puuhellassa kuin isommassakin uunissa. Päältä sytyttäessä pienhiukkaspäästöt ovat pienemmät joten sitä kannattaa suosia. Tulipesissä poltetaan myöskin vain kuivaa puhdasta puuta, ei esimerkiksi roskia tai maitotölkkejä.
Puita lisätää pari kerrallaan niin kauan kuin hellaa on tarve polttaa. Oman puuhellan puidenlisäystahdin oppii kun tekee sen kanssa tarpeeksi töitä. Pari kertaa kesken ruoanlaiton sammunut hella opettaa kyllä tarkkailemaan tilannetta pesässä!
Kun hellan on saanut hyvin palamaan voi siivekkeen kääntää paistolle. Jos hellan päällä ei valmista ruokaa, kannattaa sen päälle asettaa täysi vesikattila; näin estetään levyjen mahdollinen vääntyily kovassa kuumuudessa. Lisäksi kattilallinen kuumaa vettä säästää saman verran vettä kuumavesiboilerista (mikä muuten toimii sähköllä).
Kun hella on lämmennyt käytän itse seuraavanlaista kikkaa lisälämmön saamiseksi huoneeseen: avaan hellan uunit. Olemme myös harkinneet uunien täyttämistä tiilillä, sillä silloin uuneista saisi hieman varaavat. Puuhellahan kuumenee nopeasti ja kylmenee myöskin pian tulen sammumisen jälkeen. Irtonaiset tiilet olisi helppo nostella pois mikäli uuneja aikoo käyttää ruoan valmistukseen. Toinen kikka lämmön levittämiseen on kamiinapuhallin mikä toimii lämmöllä. Se asetetaan hellan päälle ja se alkaa pyöriä itsestään kun lämpö on sopiva. Se on ehdottomasti tämän lämmityskauden ostoslistalla!
Ja sitten vain nauttimaan ihanasta säteilylämmöstä!