Olohuoneen kohennusta

Laitettiin viikonlopun ratoksi olohuoneessa tavaraa liikkumaan. Olohuone on tähän asti ollut ainoa huone missä pintoihin ei ole edes koske...

Laitettiin viikonlopun ratoksi olohuoneessa tavaraa liikkumaan. Olohuone on tähän asti ollut ainoa huone missä pintoihin ei ole edes koskettu - ennen yläkerran valmistumista motivaatio oli hieman alhaalla kun huone toimi sekä olohuoneena, leikkihuoneena, tavaravarastona, vaatehuoneena ynnä muuna. Vinttiremontin jälkeen voimat on keskitetty keittiöön ja autotallistudioon, mutta nyt päätimme tehdä pienen pikakohennuksen salissamme.


Olohuoneen takaseinä on yhtä suurta pintaa; ei yhtään ikkunaa eikä ovea. Repeilleen ja nuhruisen halltexin poistaminen olisi siis helppo juttu! Toki olimme kurkanneet reunasta että alla oli vanhaa tapettia, emme muutoin olisi sokkona ryhtyneet moiseen.


Listojen poiston jälkeen puukuitulevyjen pois nostaminen oli helppoa. Alla oli tapetin lisäksi pinkopahvi, mikä valitettavasti oli leikattu nurkasta irti. Luultavasti näin oli saatu uudet levyt asettumaan tiiviimmin pintaan ilman pyöristyneitä kulmia. Koska pahvi piti saada takaisin kiinni vaakalaudoitukseen, kasteltiin pahvi tapetin päältä suihkepullolla suihkuttamalla.

Kun pahvi oli vettynyt leikattiin alareunaa auki ja pahvi pingotettiin uudelleen nupinauloilla naulaten sekä reunaan että ylös ja alas. Reunaan lisättiin vielä lista peittämään naulariviä ja reunasta pilkistäviä vaakalautoja. (Herra puuseppä-restauroija työssään.)


Toisesta reunasta paljastui koko seinän korkuinen repeämä. Se on luultavasti syntynyt kun talo on aikanaan notkahtanut. Valmistimme vehnäjauhoista liisterin (vehnäjauhoja ja vettä 1:9) mitä vahvistettiin luuliimalla; näin saatiin vahvempi  ja nopeammin kuivuva liima. Pahvin takapuoli siveltiin liimalla, väliin ujutettiin vaaleaa tapettisoiroa (myös makulatuurista leikattu nauha olisi käynyt) ja tapetin puolet venytettiin toisiaan kohti ja naulatiin kiinni kuivumisen ajaksi.


Nupinaulat poistettiin seuraavana päivänä kun liimaus oli täysin kuivunut. Tapetin kuviointi antaa anteeksi pienet reiät mitä pintaan jäi. Ja toki repeämäkin on näkyvissä, olemme valmiit elämään se kanssa! Tapetissa on myös halltexin naulaamisesta jääneitä jälkiä, mutta tässä ilmenee vanhan pinnan armeliaisuus; kulunut on kulunut.


Seinässä oli myös tahroja. Osa näytti rasvatahroilta, osa valumilta. Valumat katkeavat vanhan jalkalistan jäljen kohdalla, joten ne ovat tulleet sisäpuolelta. Mahdollisesti kukkien kasteluvesi on läikkynyt. Kokeilin ylempänä olevaan tahraan varovaista putsausta kastellulla sienellä, ja tahra vaaleni. Samalla tosin pinnassa oleva valkoinen väri lähtee helposti liikkeelle, mutta kaukaa katsottuna se on pienempi paha kuin tumma läikkä. Lisäksi imuroin seinän kauttaaltaa pehmeällä harjasuulakkeella, sillä vuosien mittaan pinta oli kerännyt aika lailla pölyä.


Etsin Museoviraston tapettitietokannasta tietoa tapetista, ja löysin hyvin samantapaisia kuvioita ja värejä mitkä ajoittuvat 1930-40-luvuille. Talomme on rakennettu 1930-luvulla ja tämän alla vaikutti olevan vielä yksi samansävyinen tapetti, joten tuo 1940-luku ei välttämättä ole yhtään huono arvio.


Seuraavana päivänä pahvi tapetteineen oli pingottunut tasaiseksi. Seinä ei enää pussita mistään. Ylä- ja alareuna tiivistettiin paperisuikaleilla, sillä sisäpuolista eristystä enemmän lämmöntunteeseen vaikuttaa vedon poistaminen. Sama homma pitäisi tehdä ainakin olohuoneen ikkunaseinälle. Toistaiseksi päädyimme kuitenkin vain yhden seinän kuorimiseen, ehkä jonain viikonloppuna avaamme seuraavan seinän. Sitä ennen pitäisi kurkata puukuitulevyjen alle ja toivoa että niiden alla tapetti on kokonaisena.


Huonekalujen ja taulujen strategisella asettelulla voi sopivasti peittää virhekohtia.


Anopilta saatu 1940-luvun sohvakalustokin pääsee enemmän oikeuksiinsa aikalaisella taustalla.


Hämärän hyssyy. Lähestyvä joulu mielessä jätimme seinälle tyhjän kohdan joulukuuselle.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. On tainut mestari käydä koulunsa kun oikeaoppisesti näyttää pinkopahvin korjaaminen sujuvan. Tämänhetken lämmityksen määrästä riipppuu ensi kesän tilanne kun hirret ovat suurimmillaan. Taitaa kyllä olla juuri sopiva aika tuohon työhön. Kovinhan ovat sopivia kuvia siihen kuvalehden sisustusjuttuun. Hieno, rauhallinen tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahvitus on kuulunut oppimäärään! Ja on niitä taitoja kiva pitää yllä vaikka kotipuuhissa.

      Poista
  2. Meiltä löytyy ihan tuota samaa, mutta enemmän vaaleanpunertavan sävyistä tapettia levytysten alta. Tämä talo on rakennettu noin vuonna 1948.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Olenkin ymmärtänyt että aika yleinen malli. Meillä on myös sinisenä yhden huoneen levyjen alla.

      Poista
  3. Meillä on ollut ihan samaa tapettia! Palasia vaan löytynyt, kun edelliset omistajat on repineet melkein kaiken vanhan pois. 😞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Varmaan uustuotannostakin löytyisi jotain samantyylistä, ainakin tuota värimaailmaa.

      Poista

Flickr Images