Olen seurannut Facebookissa bokashi-ryhmää reilun vuoden ajan. Menetelmä on kuulostanut mielenkiinoiselta, mutta ajattelin etten ryhdy hommaan koska meillä on ihan toimiva biojätteen kompostointi mikä toimii vuoden ympäri. Lisäksi tässä normaalissa lapsiperhearjessa on tarpeeksi puuhaa ja tavaraa -miksi hankkia lisää?

No varmaan siksi, että puutarhahulluus on vaarallisimmillaan kevään korvalla. Kyllä meillä sitä multaa ja kompostia riittää, mutta saisinko sadosta vielä isomman, vielä terveemmän!? Tänne sitä bokashia!


Bokashi on Japanissa kehitetty menetelmä biojätteen kotikompostointiin. Siinä luonnolliset aktiiviset mikrobit hapattavat jätteen parissa viikossa, minkä jälkeen hapattunut biojäte sekoitetaan vanhaan multaan ja näin saadaan ravinteikasta uutta multaa. Menetelmä kulkee myös nimellä keittiökomposti, ja se kertoo asiasta oleellisimman; kompostoida voi vaikka kerrostalossa vaikkei omistaisi pihaa tai kompostia. Multaa voi näin tuottaa vaikka parvekeviljelyyn tai rivitalon pikkupihaan. Hapattamisen sivutuotteena saadaan ravinteikasta suotonestettä, bokashimehua, bokapisua tai miksi kukakin sitä kutsuu. Nesteen massasta poistamiseksi ämpäreissä on reiällinen välipohja ja alaosassa hana mistä nesteen saa talteen. Nestettä voi käyttää niin pihan kuin sisäkasvien lannoitukseen. Mikäli tarvetta ei sillä hetkellä ole voi sen myös turvallisin mielin kaataa viemäriin, kompostiin tai vaikka pakastaa myöhempää tarvetta varten. Neste on melko tymäkkää, annostus vaihtelee käyttökohteen mukaan suhteista 1/10 - 1/500.


Ostin oman bokashi-aloitussettini viikko sitten. Päädyin ostettuihin ämpäreihin vaikka ne ovatkin melko arvokkaita, sillä tiedän kunnon välineiden nostavan onnistumisen ja innostumisen astetta. Hanallisia ämpäreitä voi itsekin askarrella, ja varsinkin Facebook-ryhmästä voi saada siihen vinkkejä ja apua. Kahden ämpärin ja ohjeiden lisäksi pakettiin kuului 2 kiloa valmista rouhetta, rouheen annostelukauha, pienempi astia rouheelle (jotta isoa pussia ei tarvitse avata päivittäin), astia bokashimehulle sekä väline millä jätettä voi tiivistää ämpärissä. Kahden kilon luvataan riittävän keskivertoperheelle jopa vuoden ajan. Yleinen ohje on, että rouhetta lisätään lusikallinen litraan jätettä. Mikäli jätteessä on paljon raskasta tavaraa, lihaa, luita tai juustoa tulee annostusta lisätä.


Meillä biojätettä kertyy enemmän kuin 10 litran ämpäri viikossa. Viisihenkisestä perheestämme vain koululaiset syövät lounaan koulussa, kaikki muut ateriat syödään yleensä kotona ja ruoka tehdään alusta saakka itse. Itse valmistan vain kasvisruokaa, mieheni tekee joskus itselleen ja lapsille jotain lihaisampaa. Oivallista bokashimateriaalia siis pitäisi kertyä ihan mukavasti. Nyt viikon jälkeen 16 litran bokashiämpäri on noin puolillaan, tosin olen kuullut että kun hapantuminen alemmissa kerroksissa alkaa voi pinta painua ja materiaalia vain mahtua ja mahtua! Kahvinpurut olemme heittäneet tavalliseen bioastiaan sillä liikaa kahvi voi häiritä bokashin toimintaa. Aiomme muutenkin pitää bioastian edelleen käytössä; epäilen että jätettä syntyy sitä vauhtia että ensimmäinen bokashi ei välttämättä ole vapautunut hapatuksesta kun toinenkin on jo täynnä. No, se jää nähtäväksi!

 Miten sitä bokashia sitten tehdään?
hyvin pilkotut biojätteet kerätään päivittäin erilliseen astiaan ja kipataan vain kerran päivässä bokashiämpäriin rouheen kanssa. Kantta ei kannata aukoa turhaan jotta prosessi ei häiriinny. Jätettä tiivistetään ja mahdollinen neste tyhjennetään hanan kautta. Näin toimitaan kunnes ämpäri on täynnä, minkä jälkeen se jätetään huoneenlämpöön hapattumaan. Hapattumiseen kannattaa varata aikaa ainakin kaksi viikkoa ja muistaa tyhjentää nesteet muutaman päivän välein. Hapattumisen jälkeen vuorossa on multatehdas. Tarkoituksena on että happamalle mennyt pH saadaan neutraloitua ja kompostointi vietyä loppuun -tässä vaiheessa biojäte on vielä suht saman näköistä kuin ämpäriin menneessään. Sekoittaminen multaan jatkaa prosessia ja bokashi muuttuu ravinteikkaaksi mullaksi. Se, kuinka kauan multatehdasvaihe kestää riippuu olosuhteista; onko multatehdas sisällä, ulkona, talvella, kesällä. Tarkempia vinkkejä multatehtailuun kannattaa katsoa vaikka Facebookista, sillä itsehän en ole vielä valmistanut yhden yhtä valmista satsia bokashimultaa. Ajatuksissa on kätkeä hapattuneet jätteet joko kompostiimme (lämpimänä pöhisevä matokomposti) tai keväämmällä ja kesällä mahdollisesti viljelylavaan.


Bokashiprojekti on nyt polkaistu käyntiin ja raporttia seuraa kun asiat etenevät! Mikäli innostun oikein toden teolla, niin mielessä siintää jo mahdollisia bokashikokeiluja. Puutarhajätettä voisi kierrättää nopeammin bokashimenetelmällä, esimerkiksi huonot omenat, lehdet, jopa havut. Erityisesti kiinnostaa myös hiilien "lataaminen" bokashimehulla ja niiden käyttäminen maanparannuksessa. Tähän astihan olemme kipanneet kohtuullisen määrän hiiliä sellaisenaan kasvimaille maanparannukseen.

Laitan vielä loppuun nopeat plussat ja miinukset omasta mielestäni:

PLUSSAT:
-mahdollisuus tuottaa ravinteikasta kasvupohjaa
-ravinteikasta bokashimehua kaikille kasveille
-nopeampi kierto biojätteellä
-näppärä kotikonsti edellisvuoden multien elvytykseen
-vähentää ostetun lannoitteen käyttöä
-mahdollisuus kompostoida jopa kerrostalossa
-hiilineutraali tapa kierrättää biojätettä (tästä luin jostain, kaipailen tutkimusta aiheesta!)

MIINUKSET:
-ostettuna ämpärit ovat melko hintavat (toisaalta niin on lämpökompostorikin)
-vaatii ylimääräistä vaivaa kun jäte pitää pilkkoa, tyhjentää päivittäin, annostella rouhetta
-aivan kaikkea biojätettä ei suositella bokashoitavan
-rouheita tai liemiä rouheen tekoon pitää ostaa erikseen jotta bokashi onnistuu
-rouheissa on valmistajakohtaisia eroja
-multatehtaalle pitää olla paikka
-bokashiämpärit ja keräysastia vievät tilaa sisällä, tällä hetkellä keittiössä (meillä kun ei ole talossamme esimerkiksi kodinhoitohuonetta tai kylpyhuonetta missä monet näitä tuntuvat pitävän)

Uudet hienot sisustuselementtimme keittön kulmakaapin ja sohvan välissä

Ja vielä muistiin: PILKO, TIIVISTÄ, ja käytä ROUHETTA!

Lisää vinkkejä, ohjeita, onnistumisia ja vertaistukea:
Bokashi Suomi Facebook-ryhmä

Ostimme viime kuussa puuhellan päälle kamiinatuulettimen. Tämä yksilö kotiutui meille Clas Ohlsonilta, missä on ainakin kolme eri mallia myynnissä. (Ja jouluun saakka vielä kanta-asiakasalennuksessa, vink vink mikäli on aikomus ostaa! Netissä valikoimaa on muissakin kaupoissa, kannattaa etsiä myös nimekkeellä "kamiinapuhallin" tai "heat powered fan".) Kamiinatuuletin on ilman sähköä toimiva lämmönsiirrin. Se saa energiansa kuuman ja kylmän ilman lämpötilaerosta ja muuttaa sen energiaksi seeback-elementin avulla (näin kerrotaan käytöohjeessa). Kun tuuletinta katsoo lähemmin niin näkee sen takana kulkevan pari johtoa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tässä tapauksessa puuhellan kannen lämmettyä tarpeeksi alkaa tuulettimen lapa pyöriä. Tuuletin pitää kuitenkin asemoida hellan takaosaan sillä se tarvitsee toimiakseen myös kylmää ilmaa.

Me hankimme tuulettimen siksi, että keittiömme ainoa lämmönlähde on puuhella. Puuhella ei varaa lämpöä, vaan heti kun tuli on sammunut alkaa hellakin kylmetä. Lisäksi hellan päällä oleva hormi on aina auki, ja se tarkoittaa käytännössä sitä että kaikki lämpö nousee ylös ja katoaa huuvan ohjaamana taivaalle. Toki osa lämmöstä jää myös huonetilaan, mutta ajattelimme että tuulettimen avulla suurempi osa lämpöä saataisiin ohjautumaan keittiöön. Meillä hankinnan suurin syy ei siis ollut puun säästö millä samanlaisia tuulettimia myös markkinoidaan.

Reilun kuukauden käytön jälkeen olemme tehneet joitain havaintoja. Kun haluamme lämpimän ilmavirran suuntautuvan sinne missä oleskelemme eli ruokapöytään, on tuuletin asetettava hellan oikeaan reunaan. Sillä reunalla on myös kuumin levy koska tulipesä on suoraan sen alla. Aiemmin pidimme samaisen levyn päällä veskattilaa mikä varaa lämpöä kuuman veden muodossa; nyt tilasta kilpailee tuuletin. Olen testaillut erilaisia asetteluja kattilan ja tuulettimen välillä, mutta en ole päätynyt mihinkään selkeään tulokseen. Tuuletin on yleensä kuumimmalle kohdalla kunnes kahvit porisevat (käytämme hellaa ylivoimaisesti eniten aamukahvin keittoon), sen jälkeen tilan saa vesikattila ja veden kuumennuttua siirrän tuulettimen takaisin. Plussakeleillä kikkailulla ei ole niin suurta merkitystä kuin pakkasella.

Tuuletin yllättäen siirtää myös tuoksuja. Kahvi, ruoka tai jopa pieni savutus siirtyvät tehokkaasti huonetilaan. Tätäkin toki voi välttää siirtelemällä tuuletinta.

Ostaisinko kamiinatuulettimen uudestaan on ehkä oleellisin kysymys jos joku nyt miettii vastaavan hankkimista. Tykkään laitteista ja tekniikasta mikä toimii riippumatta sähköverkosta. Sähköttömälle mökille tai talolle hankkisin tällaisen ehdottomasti kamiinan tai puuhellan kaveriksi. Voin kuvitella kuinka vaikka syyskylmällä mökillä nopeampi lämmön siirtyminen huonetilaan eikä kattoon olisi tervetullutta! Meidän talomme kaltaiseen asumukseen kamiinatuuletin ei ole välttämätön hankinta vaan mukava lisä kylmimmille ilmoille kun keittiössä on aamusella plus kaksitoista astetta. Aivan ilmainen se ei toki ollut; normaali hinta huiteli satasen tienoilla ja alennuksessa hinta putosi kuuteen kymppiin. Aika kipurajoilla hinnan kanssa silti mennään "ihan kivassa" laitteessa. Pois en silti antaisi.

Kun keittiössä oli saatu työskentelytilat kuntoon, oli aika tapetoida. Ennen sitä piti katolle kuitenkin tehdä jotain. Kattoon oli joskus 1980-luvun alussa (vintiltä löytyneen pakkauslaatikon mukaan) asennettu lisäeristeeksi styroksia. Ne muodostivat ihan hauskan korinpohjakuvion, mutta materiaalina styroksi ei kuitenkaan ole lempimateriaalimme sisustuksessa. Ja eristyksen merkityskin oli poistunut vintin lämpimäksi rakentamisen myötä.

Laatat lähtivät suht helposti irti; kiinnittämiseen oli käytetty liimaa ja satunnaisia nauloja. Pohjalla oli oletettavasti alkuperäinen pinkopahvi, tai oikeammin pintakuvioinen Ensopahvi. Samalla pahvilla on vuorattu keittiön seinätkin. Otimme riskin ja päätimme kokeilla kattopahvin kunnostamista vaikkemme tienneet oliko koko katon osuus edes ehjä ja miten kunnostaminen onnistuisi. Mikäli onnistuisimme säästäisimme uuden pinkopahvikaton asennukseen verrattuna aikaa, luonnonvaroja, kulttuurihostoriaa sekä myös lompakkoamme.

Kattopahvi oli aikain saatossa maalattu ainakin pariin kertaan, ja viimeisin kerros muovimaalilla. Osa maalista lähti irti liiman mukana, mutta loput saimme raapia irti. (Myönnän, suurimman osan työstä teki taas mieheni.)

Maalin raapiminen oli parin illan homma. Seuraavaksi pahviin syntyneet reiät paikattiin pienillä tai suuremmilla makulatuuripaperista revityillä lapuilla. Revityillä siksi että reuna ohenisi eikä kuultaisi  valmiina maalin alta niin pahasti.

Ennen maalausta kattopahvi esiliisteröitiin kotitekoisella vehnäjauholiisterillä. Tässä vaiheessa meinasi tulla itku, sillä niin pahasti pahvi pussitti. Käänsimme selkämme, menimme nukkumaan ja aamuun mennessä oli tapahtunut pingottumisen ihme! Verrattomia nuo perinteiset rakennusmateriaalit!

Maalaus tapahtui perinteisellä reseptillä tehdyllä liimamaalilla. Maali on tuoreena hyvin paljon tummempaa kuin lopputulos, siksi ei kannata pelästyä miltä pinta näyttää heti maalattuna. Keittiöstä jäi maalia yli joten samalla oli helppo sutia eteisenkin maalia kaipaava halltex-katto. Yllä oleva kuva osoittaa hyvin hurjan värieron; tämäkin katto kuivui silminnähden valkoiseksi!

Maalauksen jälkeen keittiössä oli harmaa pussikatto, mutta seuraavana päivänä vastassa oli näin siisti lopputulos. Oikein kirkkaassa suorassa valossa katossa näkyy paikkauskohtia ja kulmassa pahvi vetää vähän, mutta se on tässä tapauksessa sitä vanhan patinaa. Katon korjauksen onnistumisesta kertoo se, että kukaan ei nykyään kiinnitä huomiota kattoon, mutta ennen jokainen "ihasteli" styroksiversiota. Kertonee jotain.

Keittiöömme tullessa on ovella madallus minkä yläpuolella ovat yläkaapit. Madallus oli vuorattu kauttaaltaan kovalevyillä. Tämän pienen katto-osuuden päädyimme tapetoimaan makulatuuripaperilla.

 Vielä ennen tapetointia seinäpahviin tehtiin pari paikkausta sileällä pinkopahvilla. Kun seinistä poistettiin halltexeja ja kovalevyjä paljastui alta muutamia repeämiä. Halusimme kuitenkin säilyttää vanhat pahvit seinissä tapetin alla jo tiiveyden takia. Lisäksi tätä röpöläistä pahvia ei ole uudistuotannossa, joten sen säilyttäminen edes kerroksissa on jo kulttuuriteko.

Samalla hoitui ikkunoiden ympäristön tiivistäminen pellavariveellä. Yli kaksikymmentä vuotta vanha uretaani oli nimittäin paikoin hyvin haipunutta. Emme ole tällaisten "uusien" ikkunoiden ylimpiä ystäviä, mutta saatoimme edes eristää niiden reunat kunnolla. Pellavariveen päälle liisteröitiin vielä paperisoiro ennen tapettia.

Tapettina on Duron Gammalsvenska-malliston Dellen. Malli ei ole mikään funkkismalli niinkuin kaappimme, mutta siinä olevat värit toistuvat kauniisti sekä astiakaapeissa että vanhoissa lakatuissa vaneriovissa. Kokonaisuutena mielestäni ihan mukiinmenevä.

Kattolistan tarpeellisuudesta kiistelemme vielä. Mieheni mielestä siististi toteutettu tapetointi ei listaa kaipaa, itse taas laittaisin kapean kattolistan. Taitaa mennä ikuisuusosastoon. Paneelit toivottavasti saavat sen jonkun-värisen maalipinnan viimeistään joululomalla.

Valmis! (Paitsi se maalaus. Ja kattolistat. Ja jalkalistatkin taitaa hengata vielä peräkamarissa...)

Meillä tehtiin kesällä keittiöön remontti. Neljä vuotta yllä olevan komistuksen kanssa oli ihan tarpeeksi; kaikki kyllä toimi mutta onhan tuo vähän hävettävän näköinen. Jo aiempina vuosina toimme puuhellan takaisin keittiöön, maalasimme lattian ja haimme roskiin matkalla olleet 1940-luvun kaapit projektia varten. Kaapit pääsivät silloin jo heti käyttöön, sillä ei ollut järkeä seisottaa niitä kylmässä kellarissa.

Tarkoitus oli siis tehdä koko talon putkiremontti, siirtää ylänurkassa möllöttävä lämminvesivaraaja pois keittiöstä, kohentaa pintoja ja uusia työtaso ja vuotava hana. Monien pähkäilyjen jälkeen päädyimme pitämään vesipisteen vanhalla paikallaan. Samassa kohtaa on aikanaan sijainnut ovi kamariin ja oli suuri houkutus ottaa oviaukko taas käyttöön. Toisaalta, kamariin on myös toinen kulkuaukko ja otettuamme puuhellan taas käyttöön keittiössä olisi työskentelytila jäänyt melko vähäiseksi. Lisäksi pesukone oli jäämässä remontin jälkeenkin keittiöön, joten yli metrin lohkaiseminen seinustalta pois olisi tehnyt keittiön kasaamisesta jo melkein mahdotonta.

Kilpailutimme putkifirmoja ja päädyimme aluksi melkein mahdottomalta kuulostavaan kahden päivän putkiremonttiin. Ensimmäisenä päivänä purettiin vanhat putket pois, illalla keittiön kasaus ja toisena päivänä uudet putkivedot. Ja homma toimi! Tosin mieheni sai taas huhkia yötä myöten että työtasoseinän paneelit ja työtaso saatiin kohdilleen... (Sähköt uusittiin jo vinttiremontin aikana ja ne pudotettiin ylhäältä kulkemaan nurkassa.)


Halusimme keittiöön mielummin talon rakennusajan henkeä kuin tätä päivää. Toki keittiö on talon yksi eniten käytetty paikka ja sen pitää olla myös toimiva. Koneet ovat kaikki nykypäivän näköisiä, ja niin saavat ollakin. Jos joskus vielä saan suunnitella keittiön, haluasin tehdä vielä vanhemman aikakauden vaikutteilla maustetun. Nyt 1940-luvun kaappien funkkismuotoilu saneli paljon sitä miltä keittiö näyttäisi. Olimme hankkineet kaappien kaveriksi aikalaisen kaksialtaisen rosteritason, mutta viime metreillä tajusimme että siinä valmiiksi olevat kolme reikää ovat liian lähekkäin valitsemillemme hanalle ja sulkuhanoille. Toki uusia reikiä olisi voinut tehdä ja vanhoja sulkea, mutta tuloksena olisi voinut olla ruma lätkitetty taso. Hankimme melko kiireessä puutason ja upotettavan rosterialtaan. Mikäli meillä ei olisi kolmea alle kymmenen vuotiasta lasta olisin lähtenyt testaamaan posliiniallasta. Käsitiskiä ja lapsia on toistaiseksi kuitenkin sen verran paljon, että se saa jäädä tulevaisuuden suunnitelmaksi.


Alakaappien oviksi piti tulla saman sarjan ovet kuin yläkaapeissa. Muutokset tiskialtaissa ja tasossa tekivät kuitenkin sen, että kaapit olivat liian leveät aukkoonsa. Onneksi on puuseppä talossa, joten lennosta hän valmisti välitilan helmipaneelista alakaapin ovet ja siirsi vanhat kahvat uusiin oviin.


Välitilan materiaaliksi valittiin helmipaneelia. Se on perinteinen materiaali, kaunis katsoa ja samanlaista on meillä myös verannalla eli se sopii saumattomasti talon henkeen. Paneelit on tarkoitus maalata kunhan pääsemme yksimielisyyteen siitä onko väri helmenharmaa, vihreänharmaa vai vaalean kellertävä. Hyviä vaihtoehtoja kaikki sillä kaksi noista löytyy keittiöön valitusta tapetista. Työtaso öljyttiin vernissalla kolmeen kertaan ennen käyttöön ottoa. Nyt se on ollut käytössä neljä kuukautta eikä materiaalivalinnassa ole valitettavaa. Tahrat lähtevät pyyhkimällä kunhan ei nokipohjaisia kattiloita laita suoraan tasolle. Uudelleenvernissaus kannattaa tehdä silloin tällöin.


Tiskikoneen ja pesukoneen sulkuhanat tulivat altaiden sivulle. Vähän tavallista komeammat sulkuhanat hankittiin Domus Classicasta, sillä traditional-mallistojen hanoissa harvemmin on koneille hanaa valmiina, saati kahta.