Siitä se ajatus sitten lähti! Näistä ovista siis. Vintin kaappiprojektiin, siis! Saimme sukulaiselta parikymmentä vuotta hänen varastossaan lojuneet peiliovet vinttiprojektimme käyttöön. Ovet on alunperin Turun keskustan arvotalosta pelastettu, aikana kun vanhaa ei vielä osattu arvostaa niin kuin tänä päivänä. Silloin nämä olivat menossa kaatopaikalle joten sukulaismies pelasti nämä. Meille, tietämättään! Leveä ovi vilahtikin jo edellisessä postauksessa makuuhuoneemme väliovena. Pariovet karmeineen on korvamerkitty alakertaan nykyisen makuuhuoneen ja olohuoneen väliin asennettavaksi. Kapeita komeron ovia oli kolme, mistä päätimme rakentaa yläkerran vaatekaapit. Vintin kalteva katto aiheuttaa tilan luovaa käyttöä. Lastenhuoneen ja makuuhuoneen väliin oli suunnitelmissa tehdä vaatekaappi, mistä aukeaisi ovet kumpaankin huoneeseen. Kaapista olisi tullut paljon hormia syvempi, joten päätimmekin tehdä kaapin vain lastenhuoneen puolelle. Makuuhuoneen puolelle tuli seinä. Ovien mukana tuli myös pieniä yläkomeron ovia. Niillekin löydettiin käyttöä kun koko seinän tila haluttiin hyötykäyttöön. Varsinkaan lastenhuoneen puolella matalat kaapit eivät ole ongelma; ja voihan niihin säilöä vaikka jotain harvemmin käytettävää tavaraa. Hyllyt tehtiin lattialautojen jämistä. Tukevat tuli! Komeron ovet olivat huonossa maalissa, joten ne päätettiin suosiolla kaapia puhtaaksi ja maalata. Värinä on sama väri kuin huoneen seinissä. Maalaamalla kaappiseinän ilme myös yhtenäistyi. Maalina on itse tehty munatempera. Siihen sekoitetaan samassa suhteessa kananmunaa, vernissaa ja vettä. Emulsio ravistetaan hyvin ja haluttuja pigmenttejä hierretään pieneen määrään nestettä ennen sekoittamista koko satsiin. Tässä värissä on maavihreää ja ultramariinia vaalennettuna valkoisella. Kerroksia maalattiin kolme, koska väristä haluttiin peittävä. Mutta entäs vanhempien makuuhuoneen kaapisto? Lastenhuoneen kaapin jälkeen meillä oli jäljellä yksi komeron ovi ja monta pientä yläkaapin ovea. Vanhoja taloja katselleena jonain aamuna se ajatus iski: vaatehuone! Yksi ovi riittäisi kulmaan tehtävään vaatehuoneeseen ja näin hyllytilaa saataisiin tarpeeksi. Materiaaliakin oli vielä jäljellä, nimittäin lattialautaa mistä vaatehuoneen seinät rakennettiin. Vaatehuoneen paikka rajattiin nurkkaan niin että huoneeseen muodostui myös alkovi. Alkuperäinen ajtus oli käyttää alkoviakin säilytykseen, mutta tässä matkalla ajatus on muuttunut. Saattaapi olla että siitä nuorimmaisemme saa oman pikku sopen. Joku voisi pitää erikoisena taloa vanhempien osien käyttöä, ja vielä uudisosassa. Vanhoja varaosia on aina käytetty. Niiden käyttöönotto on ekologista, sillä säästimme uusien ovien tekemiseen käytettävät resurssit jonkun muun tuhlattavaksi. Myöskin estetiikan tajuamme hivelee enemmän vanhojen peiliovien muotokieli kuin uudistuotanto. Lisäksi aidosti vanhat rakennusosat liittävät muuten niin uudenkarhean yläkertamme osaksi vanhaa taloamme. Mainitsinko, että ne olivat lisäksi ilmaiset!

Vintin muututtua sisätilaksi alkoi huoneiden rakentelu. Ai niin, ensin piti saada hormi kuntoon. Oikea järjestys olisi ehkä ollut kunnostaa se ennen kuin lattia tehtiin, mutta tulipa tehtyä väärässä järjestyksessä! Piipussa on hormivaraus lasten huoneen puolella, joten juuri siitä syystä emme asentaneet vielä tässä yhteydessä tulisijaa yläkertaan. Mikäli joskus haluamme vinttiinkin tulisijan, on lattia vahvistettu valmiiksi ja hormiyhteyden voi helposti avata. Hormiin siis tehtiin korjausmuurauksia ja kokonaisuus siistittiin laastilla. Poistoilmahormeista tehtiin pyöreät, sillä niihin asennettiin tähtiventtiilit. Lopuksi hormi sai pintaansa valkoisen itse tehdyn öljymaalin. Korvausilma puolestaan johdetaan huoneisiin ulkoseinältä vanhanaikaisista räppänöistä. Valurautaiset Högforsit löytyivät Tamminaulasta Nousiaisista. Talossamme on painovoimainen ilmanvaihto ja sama linja tietenkin jatkuu yläkerrassa. (Kuvassa näkyvä tähtiventtiili on vaatehuoneen ilmanvaihto.) Varsinaisia väliseiniä rakennettiin vain kaksi. Rappusten ja lastenhuoneen väliin nousi yksi seinä. Lastenhuone ja pieni aula muodostavat yhtenäisen tilan, eli niiden väliin ei tullut ovea. Ajatus ahtaasta pimeästä käytävästä ei houkuttanut. Toinen pieni väliseinä tuli lastenhuoneen ja vanhempien makuuhuoneen väliin. Siihen asennettiin myös vintin ainoa väliovi. Toiselta puolen ovea huonetta rajaa hormi ja hormin toiselle puolen tehtiin vaatekaappi mikä samalla toimii seinänä. Tässä sama ovi aulan puolelta. Hormiinkin on jo asennettu tähtiventtiili.

Eräänä päivänä se varsinainen remontti sitten alkoi. Vintin ikkunan vierestä poistettiin kaksi lautaa ja siitä nostettiin kaikki rakennusmateriaali ylös lukuun ottamatta ekovillapaaleja. Ne kannettiin sisäkautta rappusia pitkin. Ennen kuin päästin eristämään piti kuitenkin tehdä vielä pari muuta asiaa... Kaikki välipohjassa ollut sahanpuru säkitettiin jotta runkorakenteisiin päästiin käsiksi. Purut säkitettiin koska tarkoitus oli käyttää ne uudelleen lattian täytteenä kun pohjatyöt olisi tehty. Ja sinne ne myös menivät ja lisäksi muutama kuutio tuoreempaakin sahanpurua! Kun purut oli saatu siirrettyä pois, huomasimme erinomaisen tilaisuuden päivittää samalla alakerran sähkövedot. Näin ne remontit joskus leviävät, mutta toiveissamme oli että nyt sähköihin ei tarvitse pitkiin aikoihin koskea. Kun kerran rakenteet olivat auki olisi ollut tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä! Osa johdoista oli ilmeisesti melko alkuperäisiä 1940-luvun kangasjohtoja. Eipä tarvitse niitä enää jännittää. Vinttimme on rakennettu tavallaan kuin uusi kupla vanhan talon sisään. Lattiassa ja seinissä on uudet runkorakenteet minkä varaan lattiat ja seinät rakennettiin. Vanhat poikkipalkit jätettiin koristeiksi. Tällä hetkellä miettisimme palkkien funktiota toisenkin kerran, mutta jäipä jotain historian havinaa yläkertaankin. Kattoa kohti, reilulla tuuletusraolla asennettiin tuulensuojalevyt. Lisäksi räystäisiin ja katon huipulle jäi läpi talon avoimet tuuletuskolmiot mistä on ritilät ulos asti. Näin tuuletus on varmistettu vintin yläpuolella ja reunoilla. Tuulensuojalevyjen päälle rakennettiin uudet runkorakenteet. Koolausväleistä tehtiin ekovillalevyille sopivat niin, että eristelevyt olisi helppo asentaa seinään. Muutaman hetken niitä levyjä sinne sitten asenneltiinkin... Ja aina ei kokonainen levy kuitenkaan ollut sopiva, joten pääsimme myös levyjen leikkaamisen makuun. Paras vinkki tähän väliin on terävä villaveitsi! Aiemmassa postauksessa kerroin, ettemme kauheasti lämmenneet kipsilevylle materiaaliksi vanhaan taloon. Bongasimme kuusipaneelia tarjouksesta, ja hinta jäi aika samoihin kuin olisi ollut kipsilevyratkaisun kanssa. Paneeli on vaakapaneelia ja ehkä puunvärisenä tuo hieman "mökkitunnelmaa" yläkertaan. Toinen huoneista onkin saanut jo maalia pintaan ja toiseen laitetaan pinkopahvit. Lattia on perinteinen lautalattia, myöskin kuusta. Oikean käsittelemättömän puun käytön etuna on myös se, että jätettä ei synny oikeastaan yhtään. Jämäpalat päätyivät lämmittämään taloamme. Rakentamisessakin voi ja pitää miettiä materiaalien koko elinkaarta! Paneelien ja lattian alla on ilmansulkupaperi. Viime aikoina vellonut keskustelu ilmansulkupaperien muuttumisesta muoviseksi eli käytännössä höyrynsuluiksi on näin jälkikäteen oikein ärsyttänyt. Siellä ne paperit on jo asennettuina eikä poiskaan saa. Kokeilimme jäljelle jääneillä palasilla ja saimme kosteuden tulemaan käyttämistämme papereista läpi. Ehkä kerrankin kannatti olla käyttämättä sitä markkinoiden kalleinta ja suositeltua ratkaisua! Paneelien alta vedettiin yläkerran valaisinten sähköjohdot. Pistorasioita varten johto vedetiin pintana pitkin seinän vierustaa sen jälkeen kun lattiakin oli kokonaan paikallaan. Tässä vaiheessa lapsetkin alkoivat nauttia vintissä ravaamisesta kun ei tarvinnut enää kulkea varovaisesti lankkuja pitkin sahanpurujen yli. Puruvintti oli muuttunut isoksi huoneeksi!

Huhtikuu. On todella huhtikuu! Ulkona tulee vietettyä melkein enemmän valveillaolotunteja kuin sisällä. Ilmeisesti kevät ei tule, ellei joka vuosi ole pihalla jotain isoa projektia. Tänä vuonna se on hyötykasvimaan laajentaminen ja se on vienyt leijonanosan pihatöistä. Kun joutsen saatiin liikkumaan niin seuraavaksi liikahtivat vuorenkilvet. Ne saivat uuden paikan orapihlajan juurelta. Vanhan tunkionsekaisen maan siirsin vuorenkilpien mukaan, sillä se ei vaikuttanut viljelyyn soveltuvalta. Soran lisäksi kaivaessa löytyi ämpäritolkulla vanhoja kampoja, hammastahnatuubeja, lääkepurkkeja, epämääräistä muovia, sukkahousuja, vanha kenkä, kakluunin kaakeli... Jotta tila saataisiin mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön halusin siirtää myös viljelylaatikoita. Vasemmalla näkyvä monivuotisten yrttien laatikko sai jäädä paikalleen, mutta kaksi muuta siirrettiin. Tai oikeastaan vain isompi sai uuden paikan mansikkamaan päästä, sillä pienempi hajosi käsiin sitä siirrettäessä. Siirrettyyn laatikkoon on tänä vuonna tarkoitus kylvää salaattia, ja löysin siihen lasitkin päälle niin että kylvökset voisi tehdä piankin. Vuorenkilpiympyrän raivaus oli sanalla sanoen raskasta ja tylsää, joten välipalaksi silppusin vihdoin kevään risusaldon. Oksien silppuaminen on monotonisuudestaan huolimatta yksi lempipuuhistani, koska siinä saa samanaikaisesti pihan siistiksi ja omalla pihalla hyödynnettyä muuten hankalaa materiaalia. Kaikkia risuja kun ei voi kaivaa harjupenkkiin. Oksasilppua tuli noin viisisataa litraa ja se upposi helposti kasvimaan poluille ja kuraisimpiin paikkoihin imemään kosteutta kuten lasten keinupaikan alle. Kesän tullen silput voi lakaista vaikka pensaiden juurelle jos ne pyörivät häiritsevästi jaloissa. Jos vuorenkilpiympyrän raivaamisessa ei ole ollut tarpeeksi puuhaa, niin heti sen vieressähän oli viime syksynä kaadetun männyn kanto. Luonnollisesti sekin piti kaivaa suurimpine juurineen maasta ylös. Mieheni sai onneksi parilta ystävältä apua, ja nyt on paikalla enää savilöllöinen täytetty monttu. Näkymä pihalla oli ja on edelleen hurja, mutta tilanne paranee kun myllätty alue saa päälleen uuden hyötytarhan! Puutarhassa on toki kaiken "ylimääräisen" lisäksi tehty ihan niitä tavallisiakin kevättöitä. Puita on leikattu, istutuksia ja kasvimaata tuhkattu ja komposteja tyhjennetty. Meillä ei ole kaupasta ostettua lämpökompostoria vaan itse tehty eristetty matokompostori. Madot ja pieneliöt tekevät siis hajotustyön ja lisäksi komposti on kannella suljettu ja eristetty niin, että vain talven kylmimpänä aikana toiminta hyytyy. Massa on lämmmintä, muttei ikinä saavuta sellaisia lämpötiloja kuin teollisissa lämpökompostoreissa. Kompostissa muodostuvassa maassa on hyvä rakenne ja oikeastaan vain avokadon kivet ja kuoret erottuvat vuoden päästä. Uskaltauduin myös kysymään naapurista jalokiurunkannuksen alkuja. Olen monta kevättä ihaillut niiden kasvuvoimaa ja aikaista kukintaa, joten innolla odotan juurtuvatko ne meidänkin pihallemme. Sain samalla piippuköynnöksen alun ja siihen ilmeisesti pätee sama kuin tuohon kiurunkannukseen; osa pitää sinnikkäänä rikkaruohona ja osa vaalimisen arvoisena perinnekasvina. Ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia ja hoitovinkkejä kummallekin kasville!

Tykkään tehdä to-do-listoja. Tänä keväänä listani puutarhassa tehtävistä pikku jutuista on taas -yllätys yllätys- aika pitkä. Kaikkea en aina ehdi tehdä, mutta on hyvä olla joku suunta. Tuolta aiemmasta blogauksesta voi kurkkia mitä olen suunntellut tälle kasvukaudelle. Tärkeimpänä itse pidän hyötykasvimaan laajennusta. Sen toteuttaminen on vain sellainen puutarhatetris; niin kauan kuin yksi osa ei liiku on turha haikailla kylvöistä. Ja sitten yhtäkkiä asioita alkaa tapahtua, niinkuin eilen. Aluksi piti vain tehdä oksasilppua, mutta päädyimmekin lisäkäsien saapuessa siirtämään betonista valettua joutsenta. Sen siirtämisestä on puhuttu jo kaksi vuotta ja paikkakin oli selvillä. Eikä se loppujen lopuksi ottanut kuin muutaman hetken! Joutsen oli sijoitettu vuorenkilpien keskelle kummun päälle. Heti patsaan alla oli neljä betonilaattaa ja niiden alla vaikuttaisi olevan jotain soran ja vanhan tunkion sekoitusta. Mitä kasa loppujen lopuksi pitää sisällään selviää kun pääsen perkaamaan vuorenkilpiä ja niiden reunuskiviä seuraavaan paikkaansa. Ja nuo viljelylaatikotkin pitää uudelleen asemoida jotta saamme maan mahdollisimman tehokkaasti uuden kasvimaan käyttöön. Joutsenen uusi paikka on viime vuonna perustetun yrttimaan keskellä. Alkoikin olla viime hetket talloa multaa; nimittäin ainakin ruohosipuli jo kurkistelee maasta ylös! Joutsenen pyrstö laskeutui hieman mäkimeiramin päälle, mutta se on sitkeä kasvi ja kova leviämään joten en ole asiasta kovin huolissani. Viikonloppuna oli niin hyvät puutarhailmat että tempaisin myös ne tuomion saaneet marjapensaat ylös maasta. Siihen tilalle tulisi tänä vuonna sitten papumaa tai herneitä. Vähän vielä muokkausta ja uutta maata kaivataan! Olen päätynyt tilaamaan multaa kuorman suoraan kotiin vaikken yleensä pidä mullan ostamisesta. Tänä vuonna tarvittava uuden maan määrä on sellainen että sitä ei parilla kompostilla hoideta. Viikonlopun välipalana askartelin pienen pajuaidan pionipenkin taakse. Ei tarvitse sitten hädissään rakennella tukia kun kukat alkavat jo kaatua. Ja aidalla on myös tarkoitus estää pienten jalkojen harhailu kukkapenkkiin; se ei tunnu aina olevan niin selvää missä kulkevat sallitut polut! Tästä on hyvä jatkaa toimintalistaani eteenpäin...