Olen seurannut Facebookissa bokashi-ryhmää reilun vuoden ajan. Menetelmä on kuulostanut mielenkiinoiselta, mutta ajattelin etten ryhdy hommaan koska meillä on ihan toimiva biojätteen kompostointi mikä toimii vuoden ympäri. Lisäksi tässä normaalissa lapsiperhearjessa on tarpeeksi puuhaa ja tavaraa -miksi hankkia lisää?

No varmaan siksi, että puutarhahulluus on vaarallisimmillaan kevään korvalla. Kyllä meillä sitä multaa ja kompostia riittää, mutta saisinko sadosta vielä isomman, vielä terveemmän!? Tänne sitä bokashia!


Bokashi on Japanissa kehitetty menetelmä biojätteen kotikompostointiin. Siinä luonnolliset aktiiviset mikrobit hapattavat jätteen parissa viikossa, minkä jälkeen hapattunut biojäte sekoitetaan vanhaan multaan ja näin saadaan ravinteikasta uutta multaa. Menetelmä kulkee myös nimellä keittiökomposti, ja se kertoo asiasta oleellisimman; kompostoida voi vaikka kerrostalossa vaikkei omistaisi pihaa tai kompostia. Multaa voi näin tuottaa vaikka parvekeviljelyyn tai rivitalon pikkupihaan. Hapattamisen sivutuotteena saadaan ravinteikasta suotonestettä, bokashimehua, bokapisua tai miksi kukakin sitä kutsuu. Nesteen massasta poistamiseksi ämpäreissä on reiällinen välipohja ja alaosassa hana mistä nesteen saa talteen. Nestettä voi käyttää niin pihan kuin sisäkasvien lannoitukseen. Mikäli tarvetta ei sillä hetkellä ole voi sen myös turvallisin mielin kaataa viemäriin, kompostiin tai vaikka pakastaa myöhempää tarvetta varten. Neste on melko tymäkkää, annostus vaihtelee käyttökohteen mukaan suhteista 1/10 - 1/500.


Ostin oman bokashi-aloitussettini viikko sitten. Päädyin ostettuihin ämpäreihin vaikka ne ovatkin melko arvokkaita, sillä tiedän kunnon välineiden nostavan onnistumisen ja innostumisen astetta. Hanallisia ämpäreitä voi itsekin askarrella, ja varsinkin Facebook-ryhmästä voi saada siihen vinkkejä ja apua. Kahden ämpärin ja ohjeiden lisäksi pakettiin kuului 2 kiloa valmista rouhetta, rouheen annostelukauha, pienempi astia rouheelle (jotta isoa pussia ei tarvitse avata päivittäin), astia bokashimehulle sekä väline millä jätettä voi tiivistää ämpärissä. Kahden kilon luvataan riittävän keskivertoperheelle jopa vuoden ajan. Yleinen ohje on, että rouhetta lisätään lusikallinen litraan jätettä. Mikäli jätteessä on paljon raskasta tavaraa, lihaa, luita tai juustoa tulee annostusta lisätä.


Meillä biojätettä kertyy enemmän kuin 10 litran ämpäri viikossa. Viisihenkisestä perheestämme vain koululaiset syövät lounaan koulussa, kaikki muut ateriat syödään yleensä kotona ja ruoka tehdään alusta saakka itse. Itse valmistan vain kasvisruokaa, mieheni tekee joskus itselleen ja lapsille jotain lihaisampaa. Oivallista bokashimateriaalia siis pitäisi kertyä ihan mukavasti. Nyt viikon jälkeen 16 litran bokashiämpäri on noin puolillaan, tosin olen kuullut että kun hapantuminen alemmissa kerroksissa alkaa voi pinta painua ja materiaalia vain mahtua ja mahtua! Kahvinpurut olemme heittäneet tavalliseen bioastiaan sillä liikaa kahvi voi häiritä bokashin toimintaa. Aiomme muutenkin pitää bioastian edelleen käytössä; epäilen että jätettä syntyy sitä vauhtia että ensimmäinen bokashi ei välttämättä ole vapautunut hapatuksesta kun toinenkin on jo täynnä. No, se jää nähtäväksi!

 Miten sitä bokashia sitten tehdään?
hyvin pilkotut biojätteet kerätään päivittäin erilliseen astiaan ja kipataan vain kerran päivässä bokashiämpäriin rouheen kanssa. Kantta ei kannata aukoa turhaan jotta prosessi ei häiriinny. Jätettä tiivistetään ja mahdollinen neste tyhjennetään hanan kautta. Näin toimitaan kunnes ämpäri on täynnä, minkä jälkeen se jätetään huoneenlämpöön hapattumaan. Hapattumiseen kannattaa varata aikaa ainakin kaksi viikkoa ja muistaa tyhjentää nesteet muutaman päivän välein. Hapattumisen jälkeen vuorossa on multatehdas. Tarkoituksena on että happamalle mennyt pH saadaan neutraloitua ja kompostointi vietyä loppuun -tässä vaiheessa biojäte on vielä suht saman näköistä kuin ämpäriin menneessään. Sekoittaminen multaan jatkaa prosessia ja bokashi muuttuu ravinteikkaaksi mullaksi. Se, kuinka kauan multatehdasvaihe kestää riippuu olosuhteista; onko multatehdas sisällä, ulkona, talvella, kesällä. Tarkempia vinkkejä multatehtailuun kannattaa katsoa vaikka Facebookista, sillä itsehän en ole vielä valmistanut yhden yhtä valmista satsia bokashimultaa. Ajatuksissa on kätkeä hapattuneet jätteet joko kompostiimme (lämpimänä pöhisevä matokomposti) tai keväämmällä ja kesällä mahdollisesti viljelylavaan.


Bokashiprojekti on nyt polkaistu käyntiin ja raporttia seuraa kun asiat etenevät! Mikäli innostun oikein toden teolla, niin mielessä siintää jo mahdollisia bokashikokeiluja. Puutarhajätettä voisi kierrättää nopeammin bokashimenetelmällä, esimerkiksi huonot omenat, lehdet, jopa havut. Erityisesti kiinnostaa myös hiilien "lataaminen" bokashimehulla ja niiden käyttäminen maanparannuksessa. Tähän astihan olemme kipanneet kohtuullisen määrän hiiliä sellaisenaan kasvimaille maanparannukseen.

Laitan vielä loppuun nopeat plussat ja miinukset omasta mielestäni:

PLUSSAT:
-mahdollisuus tuottaa ravinteikasta kasvupohjaa
-ravinteikasta bokashimehua kaikille kasveille
-nopeampi kierto biojätteellä
-näppärä kotikonsti edellisvuoden multien elvytykseen
-vähentää ostetun lannoitteen käyttöä
-mahdollisuus kompostoida jopa kerrostalossa
-hiilineutraali tapa kierrättää biojätettä (tästä luin jostain, kaipailen tutkimusta aiheesta!)

MIINUKSET:
-ostettuna ämpärit ovat melko hintavat (toisaalta niin on lämpökompostorikin)
-vaatii ylimääräistä vaivaa kun jäte pitää pilkkoa, tyhjentää päivittäin, annostella rouhetta
-aivan kaikkea biojätettä ei suositella bokashoitavan
-rouheita tai liemiä rouheen tekoon pitää ostaa erikseen jotta bokashi onnistuu
-rouheissa on valmistajakohtaisia eroja
-multatehtaalle pitää olla paikka
-bokashiämpärit ja keräysastia vievät tilaa sisällä, tällä hetkellä keittiössä (meillä kun ei ole talossamme esimerkiksi kodinhoitohuonetta tai kylpyhuonetta missä monet näitä tuntuvat pitävän)

Uudet hienot sisustuselementtimme keittön kulmakaapin ja sohvan välissä

Ja vielä muistiin: PILKO, TIIVISTÄ, ja käytä ROUHETTA!

Lisää vinkkejä, ohjeita, onnistumisia ja vertaistukea:
Bokashi Suomi Facebook-ryhmä

Talvi tekee tuloaan. Tänään kaikki paikat olivat huurteessa.
Kasvimaalla sinnittelee vielä parsakaalia ja mangoldia.
Eilen saatiin täytettyä ensi vuoden viljelylaatikot viherjätteellä ja kompostimullalla. Seuraava kasvukausi on jo mielessä!
Vanhoja lahonneita viljelylaatikoita on purettu ja olen ehtinyt näin loppusyksystä vielä siirtää perennoja ja laittaa uusia mansikanalkuja.
Palmukaali kuin huurrekukka.
Pakkaspuput Halti ja Pulmu.
Lintujen ruokintakin on aloitettu ja viimeiset auringonkukat tarjoilevat lintuystäville lisäruokaa.

On taas aika istuttaa sipulikukkia! Nautin tästä vuodenajasta mutta pelkään jo marraskuun pimeää. Kevätkukkien istuttaminen juuri ennen raskainta aikaa on kuin käänteistä surutyötä; jotenkin voimaannuttavaa suunnata ajatukset jo vuodenaikaan milloin mennään kohti valoa ja mustarastaan lauluntäyteisiä iltoja.
En usko kerralla valmistuvaan puutarhaan vaan tiedän sen tulevan pikku hiljaa kun joka vuosi lisään jonkin pienen osasen. Ensimmäisenä keväänä maasta puski seitsemän krookusta ja tänä vuonna tilasin 700 sipulikasvia. Luontoa pitää hiukan auttaa.
Maahan istuttelun lisäksi tein kolme vati-istutusta. Sellaista, mitkä voi halutessaan ottaa jo keväällä aikasin verannalle tai siirtää pihalla väriä kaipaavaan kohtaan. Tällä samalla tavoin voi sipuliasetelman tehdä pieneen tai isoon ruukkuun, mutta korkeutta kannattaa astiassa olla jonkin verran. Reiätön vati kannattaa salaojittaa soralla ennen ensimmäistä multakerrosta.
Käytän yleensä sipulikasveille luujauhoa lannoitteena, mutta nytpä en löytänyt laatikkoa mistään. Hätävarana käytän tuhkaa, sillä sen suhteen olemme erittäin omavaraiset. Sitä siis laitoin mullan päälle ennen ensimmäistä sipulikerosta. Alimmainen kerros kannattaa täyttää suuremmilla sipuleilla, seuraava vähän pienemmillä ja niin edelleen kerrosten lukumäärän mukaan. Sipulikerrosten väliin laitetaan aina multaa ja sitä-kadoksissa-olevaa-luujauhoa eli tähän hätään taas tuhkaa.
Vanhoihin emalivateihin tein kuhunkin kaksi sipulikerrosta. Päälle vielä multaa ja kevättä odottamaan kuistin alle. Siellä on suunnilleen sama lämpötila kuin ulkona, mutta sade ei pääse kastelemaan ja pakkanen sitten jäädyttämään sipuleita. Nähdään keväällä sipulit, kun muututte rumista ankanpoikasista joutseniksi!

Auringonkukkia en ole merkinnyt mitenkään, joten ensi vuonna on yllätys minkä värisiä kukkia esiin puskee. Haaveissa on laittaa auringonkukkia omaksi ryhmäkseen johonkin, vaikkapa aurinkoiselle seimustalle.
Kehäkukkaa olen kerännyt jo parin viikon ajan talteen. Aina kun näen kypsiä, ruskeaksi muuttuneita käppyräisiä siemeniä eri puolella puutarhaa, otan ne talteen. Niitä on nyt pesuvadillinen.

Tässä on meidän keittiömme nurkka viime maanantaina. Toisin kuin ihmiset yleensä, me emme aloittaneet remonttia keittiöstä. Tai, ollaanhan me siellä jotain tehty; tuotu puuhella ja vaihdettu kaapit vanhempiin. Ei siis uudempiin, vaan vanhempiin. Se tuntuu olevan johtava teema remonteissamme; ei tuoda uudempaa tilalle vaan otetaan askel taaksepäin. Kakluunit toimiviksi, puuhella takaisin, puulattia esiin, vanhat ikkunat kuntoon, muovimaalit pois ja niin edelleen. Ei kuitenkaan ole itsetarkoitus muuttaa kolmekymmentäluvulle, vaan satumme pitämään vanhemmasta estetiikasta. Vanhaan taloon lisäksi sopii oman aikakautensa ratkaisut. Usein sadan vuoden takaiset konstit myös ovat edelleen toimivia ja sopivat myös tähän päivään. Takaisin keittiöön. Meillä on ensi viikolla luvassa vihdoin keittiöremontti. Oikein putkien uusimisen kanssa! Keittiö on tähän saakka jäänyt vintin rakentamisen jalkoihin, koska keittiössä on pystynyt toimimaan, ilman lisäneliöitä ei. Nyt kun vintti on valmis (raporttia seuraa!), pääsemme etenemään keittiön kanssa. Ensi viikolla nurkassa nököttävä lämminvesivaraaja poistetaan ja uusi asennetaan vanhaan autotalliin mikä sijaitsee suoraan keittiön alapuolella. Näin saamme keittiön siistittyä ristiin rastiin vaeltavista putkista ja vesivaraajasta. Samalla uusitaan kaikki käyttövesiputket eli myös vessa saa uuden putkiston. Viemäriremontti saa vielä odottaa. Samalla kun tekniikkaa uusitaan pääsemme myös pintojen pariin. Koko keittiöön tulee helmipontista puolipaneeli ja yläosaan tapetti. Uuden työtason myötä työskentelytilaa tulee lisää. Huonekalut lähtivät vintin valmistumisen myötä liikkumaan, ja näin ollen todella epäkäytännöllinen lipasto missä olemme säilyttäneet ruokatarpeita siityi olohuoneeseen. Kuivatavaroita varten mieheni rakensi tällä viikolla nurkkaan skafferin eli ruokakomeron. Sellainen sisään käveltävä malli olisi ollut ihana, mutta eipä tähän keittiöön sellainen olisi järkevästi mahtunut. Aika paljon ruokaa tuo kulmakaappimallikin sisäänsä syö! Kaappi on tehty helmiponttipaneelista ovineen päivineen. Yläovi jäi vielä tällä viikolla tekemättä. Seinistä kuorittiin upeaa puukuvioista helltex-levyä ja katosta styroksilaattoja. Kunhan putkityöt on tehty aiomme poistaa loputkin levyt. Seiniin on tulossa uutta pintaa joka tapauksessa mutta katon joudumme maalaamaan, sen verran rujoa jälkeä jää kun pahviin liimattua styroksia repii irti. Lattia kaipaisi myös uutta maalikerrosta mikä olisi oikeasti vaaleanharmaa eikä noin valkoinen kuin tämä meidän nykyinen vaaleanharmaamme. Laitan tähän loppuun vielä kuvan meidän hienosta industrial-henkisestä designkeittiöstä niin ymmärrätte miksi olen innoissani muutoksesta. Suunta voi olla vain parempaan päin! (Kaapit ovat muuten oikeasti turkoosit, joku innokas on vaan käynyt värittämässä ne kuvaan keltaiseksi...)

Vanhan talon puutarhaan pätee sama kuin vanhaan taloonkin; asu ensin vuosi ennenkuin teet isoja muutoksia. Ajatus puutarhasta, sen aurinkoisimmista ja muutenkin parhaista paikoista muotoutuu vain puutarhassa oleskelemalla. Silmä oppii näkemään missä mikäkin juttu voisi toimia. Ja käyttämällä pihaa oppii myös mitä pihalle kaipaamme ja miten sitä käytämme. Elämäntilanteemme vuoksi pihalta löytyy talon ja piharakennuksen lisäksi myös leikkimökki, hiekkalaatikko ja keinupaikka. Kesällä kaikkien suosikkipaikka on keinupuu, mihin on eri puolille puuta kiinnitetty kaksi riippukeinua ja riippumatto. Keskellä pihaa oli jo valmiiksi laatoitettu paikka, mistä luonnollisesti muotoutui istuskelupaikka pöytineen ja tuoleineen. Eikä koko piha ole puutarhaviljelyyn sopivaa muutenkaan, osa on hiekkaista pihaa talojen välissä ja pihatiellä. Ensimmäisenä kesänä odottelimme innolla mitä yllätyksiä puutarhasta nousee. Yksi pioni, keväällä muutama idänsinililja ja metsän reunassa valkovuokkoja. Ja paljon vuorenkilpeä mikä oli onnistuneesti levittänyt itseään pitkin poikin pihaa. Tuntui siis että saimme aloittaa aika puhtaalta pöydältä hyötytarhan ja perennapenkkien suhteen. Toki valmiina oli omenapuita, koristepensaita ja marjapensaita. Nuo marjapensaat! Ensimmäinen puutarhatyöni talon avaimet saatuamme oli ränsistyneiden marjapensaiden leikkaaminen jo saman kesän marjojen toivossa. Olemme nyt neljä vuotta tekohengittäneet pensaita. Leikanneet, lannoittaneet, nyppineet äkämäpunkkeja. Ei niin ei. Viime syksynä päätimme että pensaat saavat mennä. Uusia hankitaan tänä vuonna kahdesta neljään jo aiemmin hankittujen neljän lisäksi. Viime viikonloppuna pihalla pyöriessäni palaset alkoivat loksahdella kohdalleen; pensaiden tilalle kylvetään tänä vuonna papuja ja syksyllä samaan kohtaan lisätään viereisestä mansikkapenkistä mansikkaa. Papu on hyvä maanmuokkaaja ja maanparannuskasvi. Mansikkamme ovat tänä vuonna jo toisen ja kolmannen vuoden kasveja, joten pysyäksemme jatkuvasti omissa mansikoissa niitä pitää alkaa uusia. Toinen jatkuva murheenkryyni on joutsenpatsas. Oikein ylväs ja kiva, mutta väärässä paikassa. Siis väärässä paikassa sen takia että juuri siinä keskellä pihaa on erittäin aurinkoista. Olemme pohtineet ees ja taas mitä tehdä ja luulen nyt keksineeni. Patsas saa siirtyä erääseen toiseen paikkaan, vuorenkilvet ympäriltä viskataan orapihlajan juurelle. Niillä ei ole kokemukseni mukaan ongelmia juurtua uuteen paikkaan. Vuorenkilpien ja patsaan alla on kokoelma kivenlohkareita ja niistä teen uusille kesäkukkapenkeille reunukset. Pihan paras paikka vapautuu luonnollisesti kasvimaan laajennusta varten. Silloin tapahtuu se ihme, että tästä... ...tulee tämä: Kuvat ovat nykyiseltä kasvimaaltamme, mutta idea tuli varmasti selväksi! Joutsenen ympärillä on tällä hetkellä lavoissa monivuotisia yrttejä ja tilaa esimerkiksi salaateille, mikä keväällä toimii esikasvatuslavana. Lavat saavat joko jäädä paikoilleen tai sitten hieman siirtelen niitä. Lavojakin voisi tehdä muutaman lisää pihalle sopiviin kohtiin niin saisimme pinta-alaa tehokkaampaan käyttöön. Ensimmäisestä kesästä saakka olemme haaveilleet tyrnistä. Olemme tyrnimehun suurkuluttajia ja olisi ihanaa tuottaa edes osa mehusta itse. Sopivaa paikkaa tyrnille ei vain ole löytynyt. Nyt sekin ratkesi, kun katselin talvipaljasta maisemaa ja katseeni kiinnittyi saunan ja puuvajan välissä harottavaan orapihlajaan. Manasin jo syksyllä puskalle lähtöä, orapihlajaa kun kasvaa tontilla jo kymmeniä metrejä. Vaihdamme siis piikkipensaan toiseen, tosin mieluisampaan. (Kuva on viime keväältä, ei meillä toki noin paljasta tällä hetkellä ole!) Siinä pihalla patsastellessani ehdin jo suunnitella kasvihuoneen laajennustakin... En ole varma toteutuvatko kaikki ajatukseni tänä keväänä tai edes tänä vuonna, mutta sellainen pitkän tähtäimen suunta on hyvä olemassa. On jotain mitä kohti mennä, suunnitella, unelmoida ja ehkä toteuttaakin. Ja sitten jonain kesäiltana tyytyväisenä katsella aina niin täydellistä keskeneräistä puutarhaa.