Meillä jostain syystä käy usein näin: aloitetaan remonttiprojekti kun vieressä on joulukuusi, pyykkipalju, piikkimatto ja tietysti muutama lasilyhty. Siinä on hyvä karmien kanssa heilua!

Saimme aikanaan vinttiremontin yhteydessä tukun vanhoja väliovia. Karmillisille parioville ei ollut vintissä käyttöä, mutta tiesin heti mihin haluan ne: olohuoneen ja silloisen makuuhuoneen, nykyisen vieras-/työhuoneen väliin. Huoneiden välistä on aikanaan postettu ovi kokonaan ja kulkuaukkoa oli suurennettu. Ajattelin pariovien sopivan hyvin juuri tuohon kohtaan vaikka ne ovatkin pari vuosikymmentä aiemmalta ajalta kuin talomme. Toisaalta, kierrätysosia on aina käytetty ja lisäksi ilmaiset peilipariovet ovat jotain mistä en vain voinut kieltäytyä.


Pariovet olivat paksun muovimaalin peitossa niinkuin muutkin saadut ovet ja ne unohdettiin kellariin kun oli muutakin tekemistä. Joulun välipäivinä kaivoin ne vihdoin esille ja kävin maalin kimppuun kuumailmapuhaltimen ja kaapimien avulla. En ehkä ole yhtä nopea työskentelijä kuin ammattilaiset, mutta sain maalit pois. Useiden tuntien työn jälkeen. Päivien kuluessa ilma kylmeni lähemmäs kahtaakymmentä miinusastetta, ja silloin oli pakko siirtyä kellarin puolelle rapsuttamaan. (Pitää sitä ihmisellä kuitenkin harrastuksia olla!)


Sitten loppiaisaattona saimme lapset mummolaan yökylään. Ehdotin vienosti josko olisi aika iskeä ovet paikalleen kun saataisiin työskennellä keskenämme keskeytyksettä. Sisäremonttien toteuttaminen asutuissa tiloissa kolmen lapsen kanssa on aina välillä vähän...hankalaa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Projektin suunnitelmapiirros.

Iso apu projektissa oli, että ovissa oli karmit mukana. Ja vielä helpommaksi muuttui, kun karmit olivat tismalleen oikean korkuiset oviaukkoon! Leveydessä oli kolmisenkymmentä senttiä liikaa tilaa.


Jotta karmit saatiin seinän kanssa samaan tasoon, päätimme tältäkin seinältä kuoria vihdoin halltexit pois. Syksyllä paljastimme viereiseltä seinältä vanhan pinkopahviseinän tapetteineen. Nyt ei ollut yhtä paljon tuuria mukana, vaan alla ollut pahvi ja tapetti oli aikanaan revitty. Näin oviprojekti laajeni seinän pahvittamiseen. Vanhat tapettiripsut säästettiin, sillä kaksi seinäpintaa on vielä avaamatta ja saatamme tarvita paikkapaloja.


Hyvänä puolena oli, että saimme samalla uunin muurin esiin. Nykyohjeissahan neuvotaan jättämään palomuuri ilman tapettia jotta mahdollisesti syntyvät muurin vauriot ovat nähtävissä. Taloon muuttaessamme konsultoimme nuohoojaa kun olimme huolissamme siitä että halltex oli aivan kiinni uunissa, jopa sen takana. Nuohooja katsoi että tilanne ei ollut mitenkään hälyyttävä mutta neuvoi että jos joskus poistamme puukuitulevyn uunin ympäristöstä niin emme enää uudelleen laita siihen kuitulevyä tai tapettia.

Koeasennus. Vasemmalla näkyy minkä verran piti rakentaa uutta seinää.



Vaikka kyseessä oli periaatteessa jo pitkään suunniteltu juttu, niin sen verran yllättäen lähdimme sitä toteuttamaan että budjetoimme projektiin yhden ruuvilaatikon verran. Kaiken muun piti löytyä omista varastoista. Seinänpätkän pahvitus toteutettiin siksi vinttiremontista jääneillä jämäpaloilla. Koska vanhaa tapettia ei ollut lisää päätimme maalata uuniseinustan muureineen jollain sopivalla sävyllä ja hämätä mahdolliset pahvien rajat sabluunakuvioinnilla tai roiskemaalauksella.


Maaliksi valikoitui itse tehty liimamaali, sillä se sopii sekä pahvin että muurin maalaamiseen. Liimamaalilla saa myös yhdellä sivelyllä peittävän kerroksen, mikä sopi meille sillä normaali elämä olohuoneessa jatkui koko ajan. Väri oli hieman hakusessa; lopullisessa maalissa on ainakin umbraa ja luonnon terraa. Tarkoitus oli sulauttaa seinä osaksi vanhan tapetin ja kakluunin värimaailmaa kuitenkin tunnustaen että se on jälkeenpäin tehty. Aikeena ei siis ollut mitenkään imitoida suoraan vanhan tapetin väriä.

Ystävältä saadut karmilistat ja kellarin kätköistä kaivettu pätkä jalkalistaa antavat viimeistellyt loppusilauksen.

Arjen alkaminen ja pieni talviflunssa jättivät oviprojektin nyt tällaiseen asuun. Tarkoitus on vielä maalata ovi öljymaalilla ja kuvioida seinä jotta saamme häivytettyä alta paistavat pahvin saumakohdat. Vaikkei väritys olekaan vielä valmis niin reilun viikon aikana olemme huomanneet kuinka paljon ovet vaikuttavat talon lämpötalouteen; kamari ovien takana on huomattavasti viileämpi kuin muut tilat (siis silloin tietenkin kun siellä ei ole lämmitetty). Näin talvella voimme huoletta pitääkin yhtä huonetta viileämpänä jos meillä ei ole vieraita tai en ompele aktiivisesti. Ovien alle jätettiin kuitenkin rako mistä ilma vaihtuu eikä ruvettu askartelemaan kynnystä. Olohuoneesta tuli myös kertaheitolla "huonemaisempi" vaikka toki se oli huone ennen oviakin. Nyt huoneet ovat selvästi erilliset eivätkä omituisesti jatku toisiinsa.

Laitettiin viikonlopun ratoksi olohuoneessa tavaraa liikkumaan. Olohuone on tähän asti ollut ainoa huone missä pintoihin ei ole edes koskettu - ennen yläkerran valmistumista motivaatio oli hieman alhaalla kun huone toimi sekä olohuoneena, leikkihuoneena, tavaravarastona, vaatehuoneena ynnä muuna. Vinttiremontin jälkeen voimat on keskitetty keittiöön ja autotallistudioon, mutta nyt päätimme tehdä pienen pikakohennuksen salissamme.


Olohuoneen takaseinä on yhtä suurta pintaa; ei yhtään ikkunaa eikä ovea. Repeilleen ja nuhruisen halltexin poistaminen olisi siis helppo juttu! Toki olimme kurkanneet reunasta että alla oli vanhaa tapettia, emme muutoin olisi sokkona ryhtyneet moiseen.


Listojen poiston jälkeen puukuitulevyjen pois nostaminen oli helppoa. Alla oli tapetin lisäksi pinkopahvi, mikä valitettavasti oli leikattu nurkasta irti. Luultavasti näin oli saatu uudet levyt asettumaan tiiviimmin pintaan ilman pyöristyneitä kulmia. Koska pahvi piti saada takaisin kiinni vaakalaudoitukseen, kasteltiin pahvi tapetin päältä suihkepullolla suihkuttamalla.

Kun pahvi oli vettynyt leikattiin alareunaa auki ja pahvi pingotettiin uudelleen nupinauloilla naulaten sekä reunaan että ylös ja alas. Reunaan lisättiin vielä lista peittämään naulariviä ja reunasta pilkistäviä vaakalautoja. (Herra puuseppä-restauroija työssään.)


Toisesta reunasta paljastui koko seinän korkuinen repeämä. Se on luultavasti syntynyt kun talo on aikanaan notkahtanut. Valmistimme vehnäjauhoista liisterin (vehnäjauhoja ja vettä 1:9) mitä vahvistettiin luuliimalla; näin saatiin vahvempi  ja nopeammin kuivuva liima. Pahvin takapuoli siveltiin liimalla, väliin ujutettiin vaaleaa tapettisoiroa (myös makulatuurista leikattu nauha olisi käynyt) ja tapetin puolet venytettiin toisiaan kohti ja naulatiin kiinni kuivumisen ajaksi.


Nupinaulat poistettiin seuraavana päivänä kun liimaus oli täysin kuivunut. Tapetin kuviointi antaa anteeksi pienet reiät mitä pintaan jäi. Ja toki repeämäkin on näkyvissä, olemme valmiit elämään se kanssa! Tapetissa on myös halltexin naulaamisesta jääneitä jälkiä, mutta tässä ilmenee vanhan pinnan armeliaisuus; kulunut on kulunut.


Seinässä oli myös tahroja. Osa näytti rasvatahroilta, osa valumilta. Valumat katkeavat vanhan jalkalistan jäljen kohdalla, joten ne ovat tulleet sisäpuolelta. Mahdollisesti kukkien kasteluvesi on läikkynyt. Kokeilin ylempänä olevaan tahraan varovaista putsausta kastellulla sienellä, ja tahra vaaleni. Samalla tosin pinnassa oleva valkoinen väri lähtee helposti liikkeelle, mutta kaukaa katsottuna se on pienempi paha kuin tumma läikkä. Lisäksi imuroin seinän kauttaaltaa pehmeällä harjasuulakkeella, sillä vuosien mittaan pinta oli kerännyt aika lailla pölyä.


Etsin Museoviraston tapettitietokannasta tietoa tapetista, ja löysin hyvin samantapaisia kuvioita ja värejä mitkä ajoittuvat 1930-40-luvuille. Talomme on rakennettu 1930-luvulla ja tämän alla vaikutti olevan vielä yksi samansävyinen tapetti, joten tuo 1940-luku ei välttämättä ole yhtään huono arvio.


Seuraavana päivänä pahvi tapetteineen oli pingottunut tasaiseksi. Seinä ei enää pussita mistään. Ylä- ja alareuna tiivistettiin paperisuikaleilla, sillä sisäpuolista eristystä enemmän lämmöntunteeseen vaikuttaa vedon poistaminen. Sama homma pitäisi tehdä ainakin olohuoneen ikkunaseinälle. Toistaiseksi päädyimme kuitenkin vain yhden seinän kuorimiseen, ehkä jonain viikonloppuna avaamme seuraavan seinän. Sitä ennen pitäisi kurkata puukuitulevyjen alle ja toivoa että niiden alla tapetti on kokonaisena.


Huonekalujen ja taulujen strategisella asettelulla voi sopivasti peittää virhekohtia.


Anopilta saatu 1940-luvun sohvakalustokin pääsee enemmän oikeuksiinsa aikalaisella taustalla.


Hämärän hyssyy. Lähestyvä joulu mielessä jätimme seinälle tyhjän kohdan joulukuuselle.