Puuhella on mukava lisäsämmönlähde ja meillä ainoa lämmönlähde keittiössä. Sillä on hyvä keittää aamukahvit sekä -puurot ja saada samalla keittiö lämpimäksi. Joutilaana iltapäivänä on mukava lisätä puita pesään ja nauttia pihkaisten puiden poksunasta samalla kun hörppii kauramaitolattea. Entisajan pakko on muuttunut nykyajan luksukseksi. Siksi ehkä muutama muistisääntö on poikaa tähän väliin.
Ensimmäisenä avataan pelti. Kukaan ei halua savuja sisään. Joskus hormin veto on kuitenkin kosteuden tai matalapaineen vuoksi huono, ja silloin voi avuksi polttaa pari sanomalehden sivua nokiluukussa. Kun palavat lehdenriekaleet humahtavat hormiin voi sytyttämistä koittaa uudelleen.
Meillä on puuhellassamme kaksi vaihtoehtoa savukaasujen ohjailuun; keitto ja paisto. Sytyttäessä käytetään keittoa, sillä silloin savut menevät lyhintä reittiä hormiin ja veto on paras. Kun hella on kunnolla syttynyt voi siivekkeen kääntää paistolle, niin silloin hellan sisällä olevat sulut kääntävät lämmön kulkemaan uunien ympäri; tätä käytetään myös silloin kun halutaan valmistaa puuhellassa uuniruokaa.
Ilma-aukot avataan täysille. Ilma ohjautuu altapäin arinan läpi syttyvään tuleen ja näin saadaan maksimoitua palamiselle olennainen happi. Jos hellaa polttaa pitkään kannattaa ilma-aukkoja säätää pienemmälle niin puut eivät pala aivan hetkessä.
Ennen hellan sytyttämistä kannattaa vielä tarkastaa tuhkalaatikon tilanne. Tähän vielä mahtuu, mutta kukkuroillaan oleva tuhka-astia kannattaa käydä tyhjentämässä ennen uutta pesällistä. Meillä tuhkat varastoidaan odottamaan käyttöä puutarhassa, mutta mihin tahansa ne vie kannattaa muistaa käyttää palamatonta astiaa.
Puuhella kannattaa muutenkin muistaa pitään sisäosiltaa puhtaana; levyjen alle kertyvä karsta heikentää niiden lämpeämistä. Levyt, ja koko kansi nostetaan ainakin kerran vuodessa pois paikoiltaan ja harjataan teräsharjalla ulkotiloissa. Samalla voi tarkkailla ovatko muuraukset kunnossa. Nuohoojan tekemä nuohous kuuluu tietenkin asiaan kaikissa kiinteistöissä missä tulia poltetaan.
Tyhjään pesään ladataan sopivan pieniä hellapuita ja niiden päälle sytykkeiksi tuohia ja varta vasten tehtyjä sytykepuita. Sytykepuiden kannattaa olla havupuuta sillä pihkaisuus auttaa syttymisessä. Jos hellaa käyttää säännöllisesti niin suosittelen tekemään puuvajaan erillisen hellapuukasan. Silloin ennen joka lämmitystä ei tarvitse tehdä pieniä pilkkeitä. Puuhellan pesähän on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa kakluunin, siksi ei ole järkeä tunkea sitä täyteen isoja koivuklapeja.
Päältä sytytys toimii yhtä hyvin puuhellassa kuin isommassakin uunissa. Päältä sytyttäessä pienhiukkaspäästöt ovat pienemmät joten sitä kannattaa suosia. Tulipesissä poltetaan myöskin vain kuivaa puhdasta puuta, ei esimerkiksi roskia tai maitotölkkejä.
Puita lisätää pari kerrallaan niin kauan kuin hellaa on tarve polttaa. Oman puuhellan puidenlisäystahdin oppii kun tekee sen kanssa tarpeeksi töitä. Pari kertaa kesken ruoanlaiton sammunut hella opettaa kyllä tarkkailemaan tilannetta pesässä!
Kun hellan on saanut hyvin palamaan voi siivekkeen kääntää paistolle. Jos hellan päällä ei valmista ruokaa, kannattaa sen päälle asettaa täysi vesikattila; näin estetään levyjen mahdollinen vääntyily kovassa kuumuudessa. Lisäksi kattilallinen kuumaa vettä säästää saman verran vettä kuumavesiboilerista (mikä muuten toimii sähköllä).
Kun hella on lämmennyt käytän itse seuraavanlaista kikkaa lisälämmön saamiseksi huoneeseen: avaan hellan uunit. Olemme myös harkinneet uunien täyttämistä tiilillä, sillä silloin uuneista saisi hieman varaavat. Puuhellahan kuumenee nopeasti ja kylmenee myöskin pian tulen sammumisen jälkeen. Irtonaiset tiilet olisi helppo nostella pois mikäli uuneja aikoo käyttää ruoan valmistukseen. Toinen kikka lämmön levittämiseen on kamiinapuhallin mikä toimii lämmöllä. Se asetetaan hellan päälle ja se alkaa pyöriä itsestään kun lämpö on sopiva. Se on ehdottomasti tämän lämmityskauden ostoslistalla!
Ja sitten vain nauttimaan ihanasta säteilylämmöstä!

Meillä lämmitetään puilla. Kahta kakluunia, keittiön puuhellaa sekä pihasaunan kiuasta ja pataa. Kesällä siinä on semmoinen kiva maalaisromanttinen vire lämmittää saunaa samalla kun lapset kisailevat pihamaalla, mutta talven pakkasilla se on välillä aika...no, vaivalloista. Ihan rehellisesti. Silti en toistaiseksi muuhun vaihtaisi. Omaa metsää ei ole, joten joudumme tilaamaan puut. Tilaamme polttopuut valmiina halkoina eli klapeina. Täällä lounaismurteiden alueella halko ei ole sellainen metrinen ranka vaan ihan yhtä pieni kuin klapikin. Hintaan saisi pienen eron mitä isompana tilaisi, mutta onhan se helppo kantaa pihalle kipattu kuorma suoraan suojaan. Ja silti tulee halvemmaksi kuin sähkölämmitys. Ilmaista puuta saamme joskus sukulaisilta tai omasta pihasta. Jos lisäksi omistaisi auton, peräkärryn ja kunnon metsurivarusteet, niin kaupungilta voisi tiedustella myrskynkaatoja uloskantohintaan (heh). Eräs ahkera sukulaisemme toimii niin ja selviää lämmittämisestä taas vähän edullisemmin. Luotamme puuhuollossa hyväksi todettuun toimittajaan. Näin voimme lämmittämisessäkin tukea lähituotantoa ja mahdollistaa yhden ihmisen toimeentulon metsätaloudesta. Tuote on uusiutuva ja hiilineutraali. Nyt luotan seuraavassa tutkimuskirjallisuuteen; puun polton hiilidioksidipäästöt ovat yhtä suuret kuin jos sama puumäärä lahoaisi metsissä. Samoin hiilidioksidipäästöt eivät ryöstäydy käsistä siinä tapauksessa että puun käyttö ja kasvu ovat tasapainossa. Puu sitoo hillidioksidia vain elinkaarensa ajan; paras tapa säilöä puuta (ja siihen sitoutunutta hiilidioksidia) on seisottaa puuta turvassa lahoamiselta. Eli käytännössä rakentaa mahdollisimman pitkäikäisiä puurakennuksia! Takaisin puuhuoltoon. Kun seitsemän heittomotin kuorma on kipattu pihalle, niin siinä on puuta kerrakseen! Tilaamme kaksi kuormaa keskikesän tienoilla niin saavat juhannusvieraatkin vähän hyötyliikuntaa. Kolmas seitsemänmottinen mahtuu vajaamme vuodenvaihteen tienoilla, riippuen vähän sitä onko ollut lauhaa vai kireitä pakkasia. Nätisti asettelemalla voisi kolme kuormaa mahtua kerrallaankin suojaan, mutta sitten vajassa liikkuminen vaikeutuisi ja kaikki muu tavara (kuten sukset, pulkat, grilli, työkalut...) ei enää mahtuisi! Lajittelemme puut lajin (koivu, sekapuu) ja koon mukaan. Vaikka tilaus onkin tasakokoiselle klapille, niin seassa on aina pienempää silppua. Kun sen jo siirtovaiheessa erittelee omiin kasoihinsa, niin esimerkiksi pienempiä hellaklapeja ei tarvitse hetkeen tehdä. Samoin irtonaiset tuohet ja tikut toimivat hyvinä sytykkeinä. Omista siisteistä pinoistaan puut on ennen käyttöä helppo kantaa ensin verannan puulaatikkoon ja keittiön koriin. Päivä, pari ennen uuniin lisäystä tuomme pari kestokassillista kakluunin viereen lämpiämään. Tästä kiistelevät osapuolet ovatkin yhtä mieltä: Polta vain kuivaa puuta! Eri lajien palamisominaisuuksista ja sytyttämistavoista sitten valllitseekin iloinen erimielisyys. Me kuulumme uuden polven päältä sytyttäjiin. Olen sen verran huono avaamaan fysikaalisia prosesseja että saatte itse kääydä tutustumassa lähdekirjallisuuteen, mutta meidät uusin tutkimus on saanut vakuuttuneeksi päältä sytyttämisen eduista. Jos ja kun haluat vähentää pienhiukkaspäästöjä, sytytä päältä. Se on hyvin helppoa parilla niksillä. Ensin pesä ladataan kuivilla puilla noin kaksi kolmasosaa korkeudestaan. Puiden päälle asetetaan sytykkeet, esimerkiksi tuohia ja havupuisia tikkuja, pilkkeitä. Pihkaisuus auttaa syttymisessä. Korvausilmaräppänä avataan, pelti avataan, tuli tuikataan sytykkeisiin ja luukut suljetaan jättäen ilma-aukot auki. Toimii aina. Ja niin toimii puulämmityskin. Vaikka olisi minkälainen sähkökatko, niin meidän talossa ei tule kylmä. Puuhella tuo varmuutta ruokahuoltoon, ja saa sen päällä lämmitettyä vaikka tiskivedetkin. Tulipesistä kerätyt tuhkat säilötään odottamaan kevättä ja käytetään kalkin tavoin ravitsemaan kasvimaata ja estämään nurmen sammaloitumista. Siitä aiheesta enemmän kun pääsen puutarhakirjoitusten kimppuun! Kokeilin tässä postauksessa mobiilikuvia, mahtavatko toimia laadullisesti?