Tässä se on, viimeinen osa vinttiremontti-sarjaa. Kolme kuukautta on asuttu myös vinttiä, nykyistä yläkertaa ja pois en vaihtaisi. Erityisesti lastenhuone sykähdyttää, koska se tarkoittaa että askartelusilppu ei loju ruokapöydällä ja että jokaista leikkiä ei tarvitse kerätä pois illan tullen (jotta mahtuu kulkemaan). Tilaa on myös tarpeeksi nukkumiselle, kirjoituspöydälle ja lattiatilaa leikkeihin. Huoneen koko on noin 6,7 m x 5 m joten lattiapinta-alaa on reilusti yli kolmekymmentä neliömetriä.
Yläkerta on rakennettu vanhaa taloa kunnioittaen ja ekologiset arvot mielessä. Rakentamisen vaiheista voi lukea sarjan aiemmista osista. Halusimme kaiken mahdollisen tilan käyttöön, ja siksi lastenhuonekin on kaltevakattoinen. Lapset osaavat kyllä ottaa kaiken lattiatilan haltuun vaikkei 160 sentin alittavaa huonetilaa lasketakaan virallisiin neliöihin. Esimerkiksi rappuset noustessa oikealle jääväät "aulatilaan" saatiin seitsemän muuttoa kokeneille kahdelle Ikea-hyllylle vielä yksi sijoituspaikka. Hyllyille saa pienikokoiset kirjat ja hyllyn päälle mahtuu juuri oivasti nukkekoti, ponitalo, legolaatikko ja vielä jää tilaakin.
Aulatila haluttiin jättää avoimeksi lastenhuoneen kanssa jottei rappusten päähän synny ahdasta ja pimeää loukkoa. Ainoa ovi on makuuhuoneeseemme. Kun lapset kasvavat, saatamme miettiä uudestaan tilojen jakoa, mutta tällä hetkellä yksi iso tila on ollut hyvä ratkaisu. Tytöillä ei ole koskaan ennen tätä ollut omaa saati omia huoneita, joten yhteinen tila on ainakin toistaiseksi heille luonteva valinta.
 Kahden lapsen vaatteet saatiin mahtumaan tähän paikoilleen rakennettuun kaappiin ja tilaa jäi jopa kausivaatteille ja kengillekin. Ovet ovat taloamme vanhemmat ja kierrätysosina saatu. Ne on maalattu itse tehdyllä munatemperalla niinkuin huoneen seinätkin. Pigmentteinä on maavihreä, ultramariini ja valkoinen. Kultaraidat ovien peileissä tuovat ripauksen luksusta.
Huoneessa asuu kaksi koululaista. Sängyt ovat ainoat uudet kalusteet tässä huoneessa, ja nekin on käytettynä hankittu. Nuorimmainen sai keskimmäisen vanhan sängyn joten hän tarvitsi tilalle uuden. Vanhimman sänky ei mahtunutkaan portaikosta ylös joten vaihdoimme vierashuoneeseen suunnitellun vuodesohvan hänelle.
En ole mikään sisustaja, joka hankkii vähän väliä uusia kalusteita tai tekstiilejä. Hankintojen on kestettävä aikaa ja mielellään monia käyttötarkoituksia. Siitä johtuen kotimme onkin suloinen sekamelska eri aikakausien huonekaluja.
Sänkyjen alla on säilytystilaa vanhoissa matkalaukuissa.
Tarpeeksi iso työpöytä kahdelle koululaiselle ja askarteluprojekteille.
Kummallakin tytöllä on isoisänsä tekemä pikkukaappi, mitkä tähän asti toimivat vaatekaappeina. Nyt niissä on tilaa kummankin omille aarteille. Kaappien taustalla on tekemäni sabluunamaalaus. Sablunoinnin voi vaikka maalata piiloon jos se alkaa kyllästyttää. Sekä seinien, katon että sablunointien maali on itse tehtyä munatemperaa. Seinät on tehty kuusipaneelista ja lattia kuusilaudasta. Lattian käsittelynä on suopakuuraus eli se on pesty tiukkaan hankaamalla pellavaöljysuovalla. Käsittely sekä puhdistaa että suojaa, ja se on uusittava ainakin kerran vuodessa, alkuaikoina mielellään useammin. Katon alkuperäiset palkit jätettiin käsittelemättömiksi.
Sama rauhallinen värimaailma jatkuu portaikossa ja portaiden yläpäässä on valoa läpi päästävä kaide. Väliseinillä ja ovilla tämäkin tila olisi saatu tukkoon. Tykkään siitä avaruuden ja ilmavuuden tunnelmasta mikä lastenhuoneessa on.

Nyt kun olemme kuukauden päivät asuneet entistä vinttiä, nykyistä yläkertaa, lienee päivitys aiheellinen. Koska olen malttamaton, hyppään suoraan valmiiseen tuotteeseen. Ehtii noita pintamateriaalifiilistelyjä myöhemminkin! Eteisestä portaikkoon oli ennen ovi, mikä poistettiin. Nyt on kulku helppoa! Portaat ovat alkuperäiset ja ne maalattiin hyvin lähellä vanhaa sävyä olevalla pellavaöljymaalilla. Sekoittelin vernissaan maavihreää, vihreää umbraa ja hivenen mustaa. Portaikon seinissä on vaaleaa maavihreää mikä sointuu mukavasti eteisen vihreäpohjaisen tapetin kaveriksi. Portaikon kaiteet ja kaiteiden kannattimet mukailevat samaa tyyliä kuin verannallamme. Portaiden yläpäästä aukeaa näkymä tyttöjen huoneen läpi makuuhuoneeseemme. Emme halunneet ahdasta käytävätilaa, siksi lastenhuone tavallaan levittäytyy suoraan portaiden eteen. Esittelen tyttöjen huoneen myöhemmin erikseen joten nyt siirrytään suoraan makuuhuoneeseemme. Siinä se on! Ties kuin mones maailman ihme; huone mikä on pyhitetty nukkumiselle! Neljän vuoden ahtaassa nukkumisen jälkeen on todellista luksusta että illalla voi kömpiä oikeaan makuuhuoneeseen missä petivaatteet ovat edelleen ojennuksessa. Ei legolinnaa peiton alla, ei leivänmuruja lakanoissa! (No, myönnän, pienin käy välillä kiskomassa peitot lattialle.) Kuten kuvasta näkyy myös pienimmäinen nukkuu samassa huoneessa. Tosin meidän sänkymme ei enää hänelle kelpaa kun nyt hänellä on oma sänky! Haikeaa mutta ihanaa. Makuuhuoneessa mieheni halusi kokeilla pinkopahvitusta. Katto ja seinien kaltevat osat maalattiin itse tehdyllä liimamaalilla pahvin päälle ja pystysuorat seinät tapetoitiin. Tapetti oli löytö; viisi avaamatonta paperitapettirullaa Portsan katukirppikseltä! Ja toivevärissä vielä! Sängyn luota katsottuna avautuu näkymä vaatehuoneeseen ja sen myötä syntyneeseen alkoviin. Alkovissa on tällä hetkellä pojan vaatekaappi ja muhkea nojatuoli, tulevaisuudessa ehkä myös hänen sänkynsä. Tässä kuvassa muuten näkyy erittäin hyvin se, miksi suopakuurattavaa lattiaa ei suositella hiottavan: läiskiä. Läiskät ovat syntyneet maalitahrojen hiomisesta, maalitahrat taas huonosta lattian suojaamisesta. Oppitunteja, oppitunteja... Jaksoin kuurata lattian kahdesti, sitten muuttohinku iski. Tulevan vuoden aikana lattiaa kannattaisi kuurata muutamaan kertaan ja myöhemminkin kerran, pari vuodessa. Vinttiin, eikun yläkertaan tuli lopulta lattiapinta-alaa noin kuusikymmentä neliötä. Yli 160 sentin ylittävää on sitäkin 47 neliötä. Katto nousee jyrkästi ja tasaisen katon osalta korkeus huoneissa on 280 senttiä eli sama kuin alakerrassa. Kaltevista seinistä huolimatta yläkerrassa on tilan tuntua eikä tunnelma ole lainkaan ahtaan vinttimäinen niinkuin joskus myöhemmin rakennetuissa yläkerroissa. Olen toki vielä aivan huumassa kaikista lisäneliöistämme enkä osaa olla lainkaan objektiivinen. Mahtaako olla tarpeenkaan! Maisemakin on avartunut!