Kaksi fermentoitunutta ämpärillistä bokashia on tähän mennessä kipattu multatehtaaseen ja neljännen ämpärin täyttö on alkanut. Ajattelin kirjata ylös joitain kokemuksia aiheesta tähän mennessä.



Yhden kuudentoista litran ämpärin täyttämiseen on meidän viiden hengen perheessämme mennyt noin kolme viikkoa. Parin viikon kohdalla on sanko näyttänyt melko täydeltä, mutta tiivistäen on  tavaraa mahtunutkin vielä melkein viikon ajan. Eli viikon-kahden kohdalla ämpärissä alkaa tapahtua jotain toimintaa. Mikäli biojätemäärä pysyy samoissa tulevat kaksi ämpäriä riittämään pyörittämään bokashointia. Varasuunnitelmana on laittaa "yli" jäävä biojäte kompostiin, samaan mitä olemme tähän astikin käyttäneet. Itse asiassa emme ole luopuneet biosangosta keittiössä, vaan sinne menevät edelleen kahvit, mullat ja muu mahdollinen "epäilyttävä" aines. Kompostista en ole muutenkaan luopumassa vaan ajatuksena on käyttää sitä talven yli multatehtaana kun maa on jäässä.

Nestettä on kaikista ämpäreistä lirunut mukavasti, noin puolitoista-kaksi litraa per ämpäri. Ensimmäinen ajatus oli alkaa pakastaa nestettä kesää varten, mutta laimennussuhde (1:200) kasteluveteen on niin pieni, että uskon sitä riittävän tarpeeksi ilmankin. Bokashinestettä olen käyttänyt taimien kasteluun, sisäkasveille ja ulos marjapensaille pari kertaa. Lisäksi olen imeyttänyt "raakaa" nestettä hiiliin. Sihtasin talven aikana kertyneet tuhkat nurmikolle ja kasvimaille ja sain reilut kymmenen litraa hiiliä. Olen ottanut viiden litran purkin noin puolilleen hiiliä ja liruttanut nestettä sekaan kun sitä on ollut saatavilla. Kansi kiinni, ravistus ja odottamaan seuraavaa satsia. Kun hiilet eivät ole enää imeneet mitään olen sekoittanut niitä "ravinnepankiksi" tarpeellisiin kohtiin puutarhaa. Toiminta on vähän kokeellista; mitään tarkkoja määriä tai tuloksia ei ole esittää, mutta toivon hiilien luovuttavan ravinteita maahan pitkin kesää.



Varsinaiseen bokashin ihmevoimaan en ole vielä päässyt kunnolla tutustumaan. Multatehdas odottaa pihalla kasvihuoneen laajennuksen valmistumista. Tehomullat pääsevät tomaateille tekemään taikojaan. Multatehtaana on tällä hetkellä muovinen kesäkomposti missä on pohjalla ritilä, päällä kansi ja seinissä ei eristeitä. Multana käytin viime kesän tomaattien multia; laitoin pohjalle reilun kerroksen, bokashin sekaisin mullan kanssa ja päälle vielä kerros. Multaantuva osa on siis kahden multapatterin välissä. Kippasin viikonloppuna toisen fermentoituneen bokashisangon multatehtaaseen ja kaivelin ensimmäisen tuloksia. Viikossa ei ollut oikeastaan mitään tapahtunut, silloin sekoittelin multatehdasta ja kastelin kuivan näköistä pintaa. Kahden viikon jälkeen jäljellä on melkein pelkkää multaa ja muutamia tunnistamattomia kuoria. Eli lämpimät säät ovat suosineet nopeaa multaantumista!



Sisällä olen sen sijaan huomaavinani vaikutuksia; kurpitsat pukkaavat jo kukkaa, rönsylilja teki valtavan kukkavarren bokashikastelun aloitettuani ja poslinikukissakin on ehkä muita vuosia komeampi kukinta. Papujen kanssa olen ongelmissa kun ne venyvät pituutta niin mahdottomasti. Toisaalta, se taitaa olla malttamattoman puutarhurin vaiva joka vuosi...


Koska kevät on kiireinen kaikilla rintamilla, päivittyy Instagram useimmin. Sieltä voi käydä katsomassa heräilevän puutarhan tilannetta ja pikku hiljaa rakentuvaa kierrätyskasvihuonettamme @monakotona

Olen seurannut Facebookissa bokashi-ryhmää reilun vuoden ajan. Menetelmä on kuulostanut mielenkiinoiselta, mutta ajattelin etten ryhdy hommaan koska meillä on ihan toimiva biojätteen kompostointi mikä toimii vuoden ympäri. Lisäksi tässä normaalissa lapsiperhearjessa on tarpeeksi puuhaa ja tavaraa -miksi hankkia lisää?

No varmaan siksi, että puutarhahulluus on vaarallisimmillaan kevään korvalla. Kyllä meillä sitä multaa ja kompostia riittää, mutta saisinko sadosta vielä isomman, vielä terveemmän!? Tänne sitä bokashia!


Bokashi on Japanissa kehitetty menetelmä biojätteen kotikompostointiin. Siinä luonnolliset aktiiviset mikrobit hapattavat jätteen parissa viikossa, minkä jälkeen hapattunut biojäte sekoitetaan vanhaan multaan ja näin saadaan ravinteikasta uutta multaa. Menetelmä kulkee myös nimellä keittiökomposti, ja se kertoo asiasta oleellisimman; kompostoida voi vaikka kerrostalossa vaikkei omistaisi pihaa tai kompostia. Multaa voi näin tuottaa vaikka parvekeviljelyyn tai rivitalon pikkupihaan. Hapattamisen sivutuotteena saadaan ravinteikasta suotonestettä, bokashimehua, bokapisua tai miksi kukakin sitä kutsuu. Nesteen massasta poistamiseksi ämpäreissä on reiällinen välipohja ja alaosassa hana mistä nesteen saa talteen. Nestettä voi käyttää niin pihan kuin sisäkasvien lannoitukseen. Mikäli tarvetta ei sillä hetkellä ole voi sen myös turvallisin mielin kaataa viemäriin, kompostiin tai vaikka pakastaa myöhempää tarvetta varten. Neste on melko tymäkkää, annostus vaihtelee käyttökohteen mukaan suhteista 1/10 - 1/500.


Ostin oman bokashi-aloitussettini viikko sitten. Päädyin ostettuihin ämpäreihin vaikka ne ovatkin melko arvokkaita, sillä tiedän kunnon välineiden nostavan onnistumisen ja innostumisen astetta. Hanallisia ämpäreitä voi itsekin askarrella, ja varsinkin Facebook-ryhmästä voi saada siihen vinkkejä ja apua. Kahden ämpärin ja ohjeiden lisäksi pakettiin kuului 2 kiloa valmista rouhetta, rouheen annostelukauha, pienempi astia rouheelle (jotta isoa pussia ei tarvitse avata päivittäin), astia bokashimehulle sekä väline millä jätettä voi tiivistää ämpärissä. Kahden kilon luvataan riittävän keskivertoperheelle jopa vuoden ajan. Yleinen ohje on, että rouhetta lisätään lusikallinen litraan jätettä. Mikäli jätteessä on paljon raskasta tavaraa, lihaa, luita tai juustoa tulee annostusta lisätä.


Meillä biojätettä kertyy enemmän kuin 10 litran ämpäri viikossa. Viisihenkisestä perheestämme vain koululaiset syövät lounaan koulussa, kaikki muut ateriat syödään yleensä kotona ja ruoka tehdään alusta saakka itse. Itse valmistan vain kasvisruokaa, mieheni tekee joskus itselleen ja lapsille jotain lihaisampaa. Oivallista bokashimateriaalia siis pitäisi kertyä ihan mukavasti. Nyt viikon jälkeen 16 litran bokashiämpäri on noin puolillaan, tosin olen kuullut että kun hapantuminen alemmissa kerroksissa alkaa voi pinta painua ja materiaalia vain mahtua ja mahtua! Kahvinpurut olemme heittäneet tavalliseen bioastiaan sillä liikaa kahvi voi häiritä bokashin toimintaa. Aiomme muutenkin pitää bioastian edelleen käytössä; epäilen että jätettä syntyy sitä vauhtia että ensimmäinen bokashi ei välttämättä ole vapautunut hapatuksesta kun toinenkin on jo täynnä. No, se jää nähtäväksi!

 Miten sitä bokashia sitten tehdään?
hyvin pilkotut biojätteet kerätään päivittäin erilliseen astiaan ja kipataan vain kerran päivässä bokashiämpäriin rouheen kanssa. Kantta ei kannata aukoa turhaan jotta prosessi ei häiriinny. Jätettä tiivistetään ja mahdollinen neste tyhjennetään hanan kautta. Näin toimitaan kunnes ämpäri on täynnä, minkä jälkeen se jätetään huoneenlämpöön hapattumaan. Hapattumiseen kannattaa varata aikaa ainakin kaksi viikkoa ja muistaa tyhjentää nesteet muutaman päivän välein. Hapattumisen jälkeen vuorossa on multatehdas. Tarkoituksena on että happamalle mennyt pH saadaan neutraloitua ja kompostointi vietyä loppuun -tässä vaiheessa biojäte on vielä suht saman näköistä kuin ämpäriin menneessään. Sekoittaminen multaan jatkaa prosessia ja bokashi muuttuu ravinteikkaaksi mullaksi. Se, kuinka kauan multatehdasvaihe kestää riippuu olosuhteista; onko multatehdas sisällä, ulkona, talvella, kesällä. Tarkempia vinkkejä multatehtailuun kannattaa katsoa vaikka Facebookista, sillä itsehän en ole vielä valmistanut yhden yhtä valmista satsia bokashimultaa. Ajatuksissa on kätkeä hapattuneet jätteet joko kompostiimme (lämpimänä pöhisevä matokomposti) tai keväämmällä ja kesällä mahdollisesti viljelylavaan.


Bokashiprojekti on nyt polkaistu käyntiin ja raporttia seuraa kun asiat etenevät! Mikäli innostun oikein toden teolla, niin mielessä siintää jo mahdollisia bokashikokeiluja. Puutarhajätettä voisi kierrättää nopeammin bokashimenetelmällä, esimerkiksi huonot omenat, lehdet, jopa havut. Erityisesti kiinnostaa myös hiilien "lataaminen" bokashimehulla ja niiden käyttäminen maanparannuksessa. Tähän astihan olemme kipanneet kohtuullisen määrän hiiliä sellaisenaan kasvimaille maanparannukseen.

Laitan vielä loppuun nopeat plussat ja miinukset omasta mielestäni:

PLUSSAT:
-mahdollisuus tuottaa ravinteikasta kasvupohjaa
-ravinteikasta bokashimehua kaikille kasveille
-nopeampi kierto biojätteellä
-näppärä kotikonsti edellisvuoden multien elvytykseen
-vähentää ostetun lannoitteen käyttöä
-mahdollisuus kompostoida jopa kerrostalossa
-hiilineutraali tapa kierrättää biojätettä (tästä luin jostain, kaipailen tutkimusta aiheesta!)

MIINUKSET:
-ostettuna ämpärit ovat melko hintavat (toisaalta niin on lämpökompostorikin)
-vaatii ylimääräistä vaivaa kun jäte pitää pilkkoa, tyhjentää päivittäin, annostella rouhetta
-aivan kaikkea biojätettä ei suositella bokashoitavan
-rouheita tai liemiä rouheen tekoon pitää ostaa erikseen jotta bokashi onnistuu
-rouheissa on valmistajakohtaisia eroja
-multatehtaalle pitää olla paikka
-bokashiämpärit ja keräysastia vievät tilaa sisällä, tällä hetkellä keittiössä (meillä kun ei ole talossamme esimerkiksi kodinhoitohuonetta tai kylpyhuonetta missä monet näitä tuntuvat pitävän)

Uudet hienot sisustuselementtimme keittön kulmakaapin ja sohvan välissä

Ja vielä muistiin: PILKO, TIIVISTÄ, ja käytä ROUHETTA!

Lisää vinkkejä, ohjeita, onnistumisia ja vertaistukea:
Bokashi Suomi Facebook-ryhmä

Olen viehättynyt puutarhasuuntauksesta nimeltä permakulttuuri. Yksinkertaisimmillaan sen voisi selittää perustuvan ajatukseen, että puutarha on suljettu systeemi missä parantamalla maan hyvinvointia parannamme myös satoisuutta. Kaikki mitä otamme puutarhasta palautuu takaisin sinne ja auttaa taas tuottamaan uutta. Sillä tunnustettavahan meidän on, että puutarhurointi on luonnon valjastamista omiin tarkoituksiimme. Permakulttuurissa annetaan luonnon tehdä osa työstä ja käytetään luontoa sen omilla ehdoilla niin että puutarhurikin hyötyy. En edes kuvittele että me voisimme viljellä täysin permakulttuurisesti; esimerkiksi vesiaihetta pihallamme ei ole eikä ole tulossakaan, mutta monia permakulttuurin tekniikoita voi silti hyödyntää. Komposti on tuttu monille muillekin kuin permakulturalisteille. Kompostointi on suositeltavaa ihan jo jätteen vähentämisen nimissä, mutta se on järkevää myös siksi että siinä ravinteet saadaan takaisin kiertoon. Pihalta kerätyt lehdet ja kasvien naatit muuttuvat pieneliöiden avulla uudeksi mullaksi, ja parhaimmillaan ostomultaa ei tarvita lainkaan. Monet sanovatkin pussimullan olevan kuollutta maata ja kompostin elävää. Mikäli kuitenkin perustaa samaan aikaa useita uusia kasvupaikkoja voi mullan ostaminen olla järkevää. Siinä tapauksessa olemme lisänneet omaa kompostia mullan sekaan ja antaneet pienten ystäviemme tehdä tehtävänsä. Maan rakenteeseen ja ravintotasapainoon voi vaikuttaa myös oikeilla kasvivalinnoilla. Harrastamalla vuoroviljelyä voi vähentää maan yksipuolista rasitusta, estää kasvituholaisten pesiytymistä isäntäkasveihinsa ja saada kullekin kasvityypille suotuisat kasvuolosuhteet. Ravintokasvien seassa voi myös viljellä maanparannuskasveja, esimerkiksi yläkuvassa oleva kehäkukka on sellainen. Pavut ja herneet tuottavat juurinystyröidensä avulla typpeä maahan joten niitä kannattaa viljellä kierron viimeisenä valmistamaan maata seuraavan vuoden vaativammille kasveille. Yksi permakulttuurin kulmakivistä on kateviljely. Katteesta on hyötyä rikkakasvien torjunnassa ja lisäksi maatuva ruohosilppu luovuttaa ravinteita viljeltäville kasveille. Katteena voi käyttää sitä mitä oma puutarha sattuu tarjoamaan, vaikkapa oksasilppua, kasvien naatteja, olkea... Pitkävaikutteisemmin ravinteita maahan vapauttaa harjuviljely, tunnettu saksalaisperäisellä nimellään hugelkultur. Siinä maahan haudataan puumateriaalia isoista rungoista pieniin oksiin saakka, ja koko keko peitetään maatumattomilla kasvinosilla ja kypsällä kompostilla. Harju voi olla todella korkea tai melko matala. Meillä on yksi matalampaa sorttia oleva harju minkä sisään on kätketty harventamisen jäljiltä rankoja. Ideana on että puuaines lahotessaan luovuttaa ravinteita hitaammin ja pitkään. Jotta kasvit voisivat hyödyntää maassa olevia ravinteita, pitää maan kalkkitasapainon olla kunnossa. Kalkin avulla kasvit saavat ravinteet käyttöönsä oikeassa muodossa. Maaperästä voi toki teettää analyysit, mutta Suomessa yleisesti maaperä ei ole erityisen kalkkipitoista. Meidän pihallamme tilanne ilmenee esimerkiksi sammaleisena nurmialueena. Havupuiden happamana pitämä maa, varjoa, kosteutta... Yritämme korjata tilannetta käyttämällä talomme lämmityksestä jäävän tuhkan pihan kalkitsemiseen. Levitämme kevään korvalla tuhkat sekä nurmialueelle että kasvimaalle. Tuhkankaan kanssa ei kannata liioitella, koska ylimääräisestä kalkituksesta ei enää ole hyötyä. Olemme muuten keksineet täydellisen laitteen tuhkan levitykseen; polkupyörän etukori! Sietä tuhka sirottuu vähitellen ja seassa olevat hiilet jäävät korin pohjalle. Hiilet käännämme lopuksi kasvimaan sekaan. Permakulttuurissa suositaan siis suljettua systeemiä, missä puutarhan yhteydessä olisi lampi tai muu vesivarasto. Koska meidän pienelle kaupunkipihallemme ei mahdu kaivamaan lampea, olemme ratkaisseet veden tarpeen keräämällä sadevettä tynnyreihin. Meillä se onnistuu laittamalla tynnyrit rännien alle. Sadevesi on myös kasveille parempaa kuin hanavesi sillä se on pehmeämpää ja saa yleensä seistä tynnyrissä ennen käyttöä jolloin se on myös sopivan lämpöistä. Kuivina kesinä voimme myös turvautua pihallamme olevaan kaivoon. Ehkä jo tänä vuonna saamme varastossa odottavan kaivonpumpunkin asennettua!