Tässä se on, viimeinen osa vinttiremontti-sarjaa. Kolme kuukautta on asuttu myös vinttiä, nykyistä yläkertaa ja pois en vaihtaisi. Erityisesti lastenhuone sykähdyttää, koska se tarkoittaa että askartelusilppu ei loju ruokapöydällä ja että jokaista leikkiä ei tarvitse kerätä pois illan tullen (jotta mahtuu kulkemaan). Tilaa on myös tarpeeksi nukkumiselle, kirjoituspöydälle ja lattiatilaa leikkeihin. Huoneen koko on noin 6,7 m x 5 m joten lattiapinta-alaa on reilusti yli kolmekymmentä neliömetriä.
Yläkerta on rakennettu vanhaa taloa kunnioittaen ja ekologiset arvot mielessä. Rakentamisen vaiheista voi lukea sarjan aiemmista osista. Halusimme kaiken mahdollisen tilan käyttöön, ja siksi lastenhuonekin on kaltevakattoinen. Lapset osaavat kyllä ottaa kaiken lattiatilan haltuun vaikkei 160 sentin alittavaa huonetilaa lasketakaan virallisiin neliöihin. Esimerkiksi rappuset noustessa oikealle jääväät "aulatilaan" saatiin seitsemän muuttoa kokeneille kahdelle Ikea-hyllylle vielä yksi sijoituspaikka. Hyllyille saa pienikokoiset kirjat ja hyllyn päälle mahtuu juuri oivasti nukkekoti, ponitalo, legolaatikko ja vielä jää tilaakin.
Aulatila haluttiin jättää avoimeksi lastenhuoneen kanssa jottei rappusten päähän synny ahdasta ja pimeää loukkoa. Ainoa ovi on makuuhuoneeseemme. Kun lapset kasvavat, saatamme miettiä uudestaan tilojen jakoa, mutta tällä hetkellä yksi iso tila on ollut hyvä ratkaisu. Tytöillä ei ole koskaan ennen tätä ollut omaa saati omia huoneita, joten yhteinen tila on ainakin toistaiseksi heille luonteva valinta.
 Kahden lapsen vaatteet saatiin mahtumaan tähän paikoilleen rakennettuun kaappiin ja tilaa jäi jopa kausivaatteille ja kengillekin. Ovet ovat taloamme vanhemmat ja kierrätysosina saatu. Ne on maalattu itse tehdyllä munatemperalla niinkuin huoneen seinätkin. Pigmentteinä on maavihreä, ultramariini ja valkoinen. Kultaraidat ovien peileissä tuovat ripauksen luksusta.
Huoneessa asuu kaksi koululaista. Sängyt ovat ainoat uudet kalusteet tässä huoneessa, ja nekin on käytettynä hankittu. Nuorimmainen sai keskimmäisen vanhan sängyn joten hän tarvitsi tilalle uuden. Vanhimman sänky ei mahtunutkaan portaikosta ylös joten vaihdoimme vierashuoneeseen suunnitellun vuodesohvan hänelle.
En ole mikään sisustaja, joka hankkii vähän väliä uusia kalusteita tai tekstiilejä. Hankintojen on kestettävä aikaa ja mielellään monia käyttötarkoituksia. Siitä johtuen kotimme onkin suloinen sekamelska eri aikakausien huonekaluja.
Sänkyjen alla on säilytystilaa vanhoissa matkalaukuissa.
Tarpeeksi iso työpöytä kahdelle koululaiselle ja askarteluprojekteille.
Kummallakin tytöllä on isoisänsä tekemä pikkukaappi, mitkä tähän asti toimivat vaatekaappeina. Nyt niissä on tilaa kummankin omille aarteille. Kaappien taustalla on tekemäni sabluunamaalaus. Sablunoinnin voi vaikka maalata piiloon jos se alkaa kyllästyttää. Sekä seinien, katon että sablunointien maali on itse tehtyä munatemperaa. Seinät on tehty kuusipaneelista ja lattia kuusilaudasta. Lattian käsittelynä on suopakuuraus eli se on pesty tiukkaan hankaamalla pellavaöljysuovalla. Käsittely sekä puhdistaa että suojaa, ja se on uusittava ainakin kerran vuodessa, alkuaikoina mielellään useammin. Katon alkuperäiset palkit jätettiin käsittelemättömiksi.
Sama rauhallinen värimaailma jatkuu portaikossa ja portaiden yläpäässä on valoa läpi päästävä kaide. Väliseinillä ja ovilla tämäkin tila olisi saatu tukkoon. Tykkään siitä avaruuden ja ilmavuuden tunnelmasta mikä lastenhuoneessa on.

Nyt kun olemme kuukauden päivät asuneet entistä vinttiä, nykyistä yläkertaa, lienee päivitys aiheellinen. Koska olen malttamaton, hyppään suoraan valmiiseen tuotteeseen. Ehtii noita pintamateriaalifiilistelyjä myöhemminkin! Eteisestä portaikkoon oli ennen ovi, mikä poistettiin. Nyt on kulku helppoa! Portaat ovat alkuperäiset ja ne maalattiin hyvin lähellä vanhaa sävyä olevalla pellavaöljymaalilla. Sekoittelin vernissaan maavihreää, vihreää umbraa ja hivenen mustaa. Portaikon seinissä on vaaleaa maavihreää mikä sointuu mukavasti eteisen vihreäpohjaisen tapetin kaveriksi. Portaikon kaiteet ja kaiteiden kannattimet mukailevat samaa tyyliä kuin verannallamme. Portaiden yläpäästä aukeaa näkymä tyttöjen huoneen läpi makuuhuoneeseemme. Emme halunneet ahdasta käytävätilaa, siksi lastenhuone tavallaan levittäytyy suoraan portaiden eteen. Esittelen tyttöjen huoneen myöhemmin erikseen joten nyt siirrytään suoraan makuuhuoneeseemme. Siinä se on! Ties kuin mones maailman ihme; huone mikä on pyhitetty nukkumiselle! Neljän vuoden ahtaassa nukkumisen jälkeen on todellista luksusta että illalla voi kömpiä oikeaan makuuhuoneeseen missä petivaatteet ovat edelleen ojennuksessa. Ei legolinnaa peiton alla, ei leivänmuruja lakanoissa! (No, myönnän, pienin käy välillä kiskomassa peitot lattialle.) Kuten kuvasta näkyy myös pienimmäinen nukkuu samassa huoneessa. Tosin meidän sänkymme ei enää hänelle kelpaa kun nyt hänellä on oma sänky! Haikeaa mutta ihanaa. Makuuhuoneessa mieheni halusi kokeilla pinkopahvitusta. Katto ja seinien kaltevat osat maalattiin itse tehdyllä liimamaalilla pahvin päälle ja pystysuorat seinät tapetoitiin. Tapetti oli löytö; viisi avaamatonta paperitapettirullaa Portsan katukirppikseltä! Ja toivevärissä vielä! Sängyn luota katsottuna avautuu näkymä vaatehuoneeseen ja sen myötä syntyneeseen alkoviin. Alkovissa on tällä hetkellä pojan vaatekaappi ja muhkea nojatuoli, tulevaisuudessa ehkä myös hänen sänkynsä. Tässä kuvassa muuten näkyy erittäin hyvin se, miksi suopakuurattavaa lattiaa ei suositella hiottavan: läiskiä. Läiskät ovat syntyneet maalitahrojen hiomisesta, maalitahrat taas huonosta lattian suojaamisesta. Oppitunteja, oppitunteja... Jaksoin kuurata lattian kahdesti, sitten muuttohinku iski. Tulevan vuoden aikana lattiaa kannattaisi kuurata muutamaan kertaan ja myöhemminkin kerran, pari vuodessa. Vinttiin, eikun yläkertaan tuli lopulta lattiapinta-alaa noin kuusikymmentä neliötä. Yli 160 sentin ylittävää on sitäkin 47 neliötä. Katto nousee jyrkästi ja tasaisen katon osalta korkeus huoneissa on 280 senttiä eli sama kuin alakerrassa. Kaltevista seinistä huolimatta yläkerrassa on tilan tuntua eikä tunnelma ole lainkaan ahtaan vinttimäinen niinkuin joskus myöhemmin rakennetuissa yläkerroissa. Olen toki vielä aivan huumassa kaikista lisäneliöistämme enkä osaa olla lainkaan objektiivinen. Mahtaako olla tarpeenkaan! Maisemakin on avartunut!

On taas ollut niin ihania puutarhailmoja, että vintin edistäminen on vähän jäänyt. Rakennuspaperimme lähtivät jo odottamaan lopputarkastusta, eli kohta pitäisi olla valmista! Tavallaan kaikki onkin jo valmista, puuttuvat tehtävät ovat "vain" pintaa. Muutamina iltoina olen jaksanut kivuta vinttiin maalaamaan. Työn alla on nyt tyttöjen huoneen kuviomaalaus. Maalina vintin seinissä on itse tehty munatempera, ja samalla maalilla jatkamme kuviomaalauksessakin. Maali kannattaa tehdä edellisenä päivänä niin pigmentit ehtivät turvota kunnolla ennen maalaamista. Munatemperaa on helppo tehdä; siihen tulee 1 osa kananmunaa, 1 osa vernissaa ja 1 osa vettä. Pieneen määrää emulsiota hierretään haluttuja pigmenttejä ja tahna sekoitetaan koko emulsioon ja näin saadaan maalia. Mikäli maali on liian ohkaista, vetistä, kun haluttu sävy on saavutettu niin siihen voi lisätä liitua. Varsinkin sabluunamaalauksessa maalin on hyvä olla hieman tönkömpää jotta se ei ala valua ja tuhri kuvioita. Valitsemamme kuviointi on otettu Gysingen sabluunatapettikirjasta. Kuvioon kuuluu alunperin kolme kuviota, mutta jätimme pystyraidan pois ja käytimme vain kahta kuviota. Mielestäni kuvio pysyy näin rauhallisempana kun käyttämämme värit ovat kuitenkin tummia. Punainen väri on sekoitettu caput mortumista ja valkoisesta. Tein sabluunat piirtoheitinkalvosta kirurginveitsellä leikkaamalla. Kummastakin kuviosta on kaksi sabluunaa, niin toinen voi kuivahtaa sillä aikaa kun toista käyttää. Silti vinkkinä; jokaisen kuvion jälkeen pyyhin sabluunan takapuolelta ja kuivasin sen, jotta mahdollinen levinnyt maali ei sotkisi seuraavaa kuviointikohtaa. Sabluunan kiinnitys seinään toimii parhaiten maalarinteipillä ja maalatessa toisellä kädellä sabluunaa tukien. Varsinkin meidän seinässämme pieni asemointi oli tarpeen, sillä toteutin kuvioinnin suoraan puupaneelille. Maalasin ensin koko seinälle kaikki punaiset kuviot. Käytin paneelin vaakasuoria linjoja apuna kuvion kohdistamisessa. Siniset kuviot oli vielä helpompi asettaa paikoilleen, kun niille oli oma ympyrä jo odottamassa. Sinisen väri on tehty maavihreällä, ultramariinilla ja valkoisella eli samoilla pigmenteillä kuin seinän väri. Valkoista vain on lisätty vähemmän niin että sävy jäi tummemmaksi. Olen nyt kuvioinut aulan pikkuseinän ja tämän tyttöjen huoneen korkean seinän. Suunnitelmissa oli kuvioida vielä ikkunaseinä niin että kaikki pystysuorat seinät olisi kuvioitu ja kaltevat seinät jäisivät yksivärisiksi. Katsotaas jos lopputarkastus tapahtuukin pian, niin maltanko siirtyä ikkunaseinälle vai tuleeko kiire päästä muuttamaan yläkertaan! Käsityön jälki näkyy läheltä tarkasteltuna, kaukaa katsottuna seinä on sopivan elävä!

Siitä se ajatus sitten lähti! Näistä ovista siis. Vintin kaappiprojektiin, siis! Saimme sukulaiselta parikymmentä vuotta hänen varastossaan lojuneet peiliovet vinttiprojektimme käyttöön. Ovet on alunperin Turun keskustan arvotalosta pelastettu, aikana kun vanhaa ei vielä osattu arvostaa niin kuin tänä päivänä. Silloin nämä olivat menossa kaatopaikalle joten sukulaismies pelasti nämä. Meille, tietämättään! Leveä ovi vilahtikin jo edellisessä postauksessa makuuhuoneemme väliovena. Pariovet karmeineen on korvamerkitty alakertaan nykyisen makuuhuoneen ja olohuoneen väliin asennettavaksi. Kapeita komeron ovia oli kolme, mistä päätimme rakentaa yläkerran vaatekaapit. Vintin kalteva katto aiheuttaa tilan luovaa käyttöä. Lastenhuoneen ja makuuhuoneen väliin oli suunnitelmissa tehdä vaatekaappi, mistä aukeaisi ovet kumpaankin huoneeseen. Kaapista olisi tullut paljon hormia syvempi, joten päätimmekin tehdä kaapin vain lastenhuoneen puolelle. Makuuhuoneen puolelle tuli seinä. Ovien mukana tuli myös pieniä yläkomeron ovia. Niillekin löydettiin käyttöä kun koko seinän tila haluttiin hyötykäyttöön. Varsinkaan lastenhuoneen puolella matalat kaapit eivät ole ongelma; ja voihan niihin säilöä vaikka jotain harvemmin käytettävää tavaraa. Hyllyt tehtiin lattialautojen jämistä. Tukevat tuli! Komeron ovet olivat huonossa maalissa, joten ne päätettiin suosiolla kaapia puhtaaksi ja maalata. Värinä on sama väri kuin huoneen seinissä. Maalaamalla kaappiseinän ilme myös yhtenäistyi. Maalina on itse tehty munatempera. Siihen sekoitetaan samassa suhteessa kananmunaa, vernissaa ja vettä. Emulsio ravistetaan hyvin ja haluttuja pigmenttejä hierretään pieneen määrään nestettä ennen sekoittamista koko satsiin. Tässä värissä on maavihreää ja ultramariinia vaalennettuna valkoisella. Kerroksia maalattiin kolme, koska väristä haluttiin peittävä. Mutta entäs vanhempien makuuhuoneen kaapisto? Lastenhuoneen kaapin jälkeen meillä oli jäljellä yksi komeron ovi ja monta pientä yläkaapin ovea. Vanhoja taloja katselleena jonain aamuna se ajatus iski: vaatehuone! Yksi ovi riittäisi kulmaan tehtävään vaatehuoneeseen ja näin hyllytilaa saataisiin tarpeeksi. Materiaaliakin oli vielä jäljellä, nimittäin lattialautaa mistä vaatehuoneen seinät rakennettiin. Vaatehuoneen paikka rajattiin nurkkaan niin että huoneeseen muodostui myös alkovi. Alkuperäinen ajtus oli käyttää alkoviakin säilytykseen, mutta tässä matkalla ajatus on muuttunut. Saattaapi olla että siitä nuorimmaisemme saa oman pikku sopen. Joku voisi pitää erikoisena taloa vanhempien osien käyttöä, ja vielä uudisosassa. Vanhoja varaosia on aina käytetty. Niiden käyttöönotto on ekologista, sillä säästimme uusien ovien tekemiseen käytettävät resurssit jonkun muun tuhlattavaksi. Myöskin estetiikan tajuamme hivelee enemmän vanhojen peiliovien muotokieli kuin uudistuotanto. Lisäksi aidosti vanhat rakennusosat liittävät muuten niin uudenkarhean yläkertamme osaksi vanhaa taloamme. Mainitsinko, että ne olivat lisäksi ilmaiset!

Vintin muututtua sisätilaksi alkoi huoneiden rakentelu. Ai niin, ensin piti saada hormi kuntoon. Oikea järjestys olisi ehkä ollut kunnostaa se ennen kuin lattia tehtiin, mutta tulipa tehtyä väärässä järjestyksessä! Piipussa on hormivaraus lasten huoneen puolella, joten juuri siitä syystä emme asentaneet vielä tässä yhteydessä tulisijaa yläkertaan. Mikäli joskus haluamme vinttiinkin tulisijan, on lattia vahvistettu valmiiksi ja hormiyhteyden voi helposti avata. Hormiin siis tehtiin korjausmuurauksia ja kokonaisuus siistittiin laastilla. Poistoilmahormeista tehtiin pyöreät, sillä niihin asennettiin tähtiventtiilit. Lopuksi hormi sai pintaansa valkoisen itse tehdyn öljymaalin. Korvausilma puolestaan johdetaan huoneisiin ulkoseinältä vanhanaikaisista räppänöistä. Valurautaiset Högforsit löytyivät Tamminaulasta Nousiaisista. Talossamme on painovoimainen ilmanvaihto ja sama linja tietenkin jatkuu yläkerrassa. (Kuvassa näkyvä tähtiventtiili on vaatehuoneen ilmanvaihto.) Varsinaisia väliseiniä rakennettiin vain kaksi. Rappusten ja lastenhuoneen väliin nousi yksi seinä. Lastenhuone ja pieni aula muodostavat yhtenäisen tilan, eli niiden väliin ei tullut ovea. Ajatus ahtaasta pimeästä käytävästä ei houkuttanut. Toinen pieni väliseinä tuli lastenhuoneen ja vanhempien makuuhuoneen väliin. Siihen asennettiin myös vintin ainoa väliovi. Toiselta puolen ovea huonetta rajaa hormi ja hormin toiselle puolen tehtiin vaatekaappi mikä samalla toimii seinänä. Tässä sama ovi aulan puolelta. Hormiinkin on jo asennettu tähtiventtiili.

Eräänä päivänä se varsinainen remontti sitten alkoi. Vintin ikkunan vierestä poistettiin kaksi lautaa ja siitä nostettiin kaikki rakennusmateriaali ylös lukuun ottamatta ekovillapaaleja. Ne kannettiin sisäkautta rappusia pitkin. Ennen kuin päästin eristämään piti kuitenkin tehdä vielä pari muuta asiaa... Kaikki välipohjassa ollut sahanpuru säkitettiin jotta runkorakenteisiin päästiin käsiksi. Purut säkitettiin koska tarkoitus oli käyttää ne uudelleen lattian täytteenä kun pohjatyöt olisi tehty. Ja sinne ne myös menivät ja lisäksi muutama kuutio tuoreempaakin sahanpurua! Kun purut oli saatu siirrettyä pois, huomasimme erinomaisen tilaisuuden päivittää samalla alakerran sähkövedot. Näin ne remontit joskus leviävät, mutta toiveissamme oli että nyt sähköihin ei tarvitse pitkiin aikoihin koskea. Kun kerran rakenteet olivat auki olisi ollut tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä! Osa johdoista oli ilmeisesti melko alkuperäisiä 1940-luvun kangasjohtoja. Eipä tarvitse niitä enää jännittää. Vinttimme on rakennettu tavallaan kuin uusi kupla vanhan talon sisään. Lattiassa ja seinissä on uudet runkorakenteet minkä varaan lattiat ja seinät rakennettiin. Vanhat poikkipalkit jätettiin koristeiksi. Tällä hetkellä miettisimme palkkien funktiota toisenkin kerran, mutta jäipä jotain historian havinaa yläkertaankin. Kattoa kohti, reilulla tuuletusraolla asennettiin tuulensuojalevyt. Lisäksi räystäisiin ja katon huipulle jäi läpi talon avoimet tuuletuskolmiot mistä on ritilät ulos asti. Näin tuuletus on varmistettu vintin yläpuolella ja reunoilla. Tuulensuojalevyjen päälle rakennettiin uudet runkorakenteet. Koolausväleistä tehtiin ekovillalevyille sopivat niin, että eristelevyt olisi helppo asentaa seinään. Muutaman hetken niitä levyjä sinne sitten asenneltiinkin... Ja aina ei kokonainen levy kuitenkaan ollut sopiva, joten pääsimme myös levyjen leikkaamisen makuun. Paras vinkki tähän väliin on terävä villaveitsi! Aiemmassa postauksessa kerroin, ettemme kauheasti lämmenneet kipsilevylle materiaaliksi vanhaan taloon. Bongasimme kuusipaneelia tarjouksesta, ja hinta jäi aika samoihin kuin olisi ollut kipsilevyratkaisun kanssa. Paneeli on vaakapaneelia ja ehkä puunvärisenä tuo hieman "mökkitunnelmaa" yläkertaan. Toinen huoneista onkin saanut jo maalia pintaan ja toiseen laitetaan pinkopahvit. Lattia on perinteinen lautalattia, myöskin kuusta. Oikean käsittelemättömän puun käytön etuna on myös se, että jätettä ei synny oikeastaan yhtään. Jämäpalat päätyivät lämmittämään taloamme. Rakentamisessakin voi ja pitää miettiä materiaalien koko elinkaarta! Paneelien ja lattian alla on ilmansulkupaperi. Viime aikoina vellonut keskustelu ilmansulkupaperien muuttumisesta muoviseksi eli käytännössä höyrynsuluiksi on näin jälkikäteen oikein ärsyttänyt. Siellä ne paperit on jo asennettuina eikä poiskaan saa. Kokeilimme jäljelle jääneillä palasilla ja saimme kosteuden tulemaan käyttämistämme papereista läpi. Ehkä kerrankin kannatti olla käyttämättä sitä markkinoiden kalleinta ja suositeltua ratkaisua! Paneelien alta vedettiin yläkerran valaisinten sähköjohdot. Pistorasioita varten johto vedetiin pintana pitkin seinän vierustaa sen jälkeen kun lattiakin oli kokonaan paikallaan. Tässä vaiheessa lapsetkin alkoivat nauttia vintissä ravaamisesta kun ei tarvinnut enää kulkea varovaisesti lankkuja pitkin sahanpurujen yli. Puruvintti oli muuttunut isoksi huoneeksi!

Kun ostimme talomme tiesimme rakentavamme vinttiin asuintiloja. Sijainti, hinta ja talon muu olemus täsmäsivät etsimämme kanssa, vain neliöitä oli vähänlaisesti silloin nelihenkiselle perheellemme. Vintin rakentaminen ratkaisisi kaksi ongelmaamme samalla; saisimme kaivattua lisätilaa lasten kasvaessa ja voisimme sijoittaa kylpyhuoneen yläkertaan saaden taloomme suihkun pihasaunan lisäksi. On olemassa liuta syitä miksi vinttejä ei kannata ottaa asuinkäyttöön. Kansatieteilijänä ja talonhalaajana olen hyvin tietoinen seikoista, ja olen joutunut käymään sisäistä vuoropuhelua antikvaaristen arvojen ja käytännön sanelemien reunaehtojen kanssa. Useimpia vinttejä ei ole koskaan ollut tarkoitus ottaa käyttöön; ne ovat välitila asutun kerroksen ja ulkoilman välillä. Niistä voi tarkkailla vesikaton kuntoa alhaalta päin ja ryhtyä korjaustoimiin tilanteen niin vaatiessa. Ne ovat loistavia paikkoja tavaran säilytykseen, pyykin kuivaukseen, ilta-auringon ihailuun... Ja silti, kun desibelit nousevat kolmen lapsen taloudessamme olen hyvin iloinen ja kiitollinen siitä että voimme pian levittäytyä laajemmalle alalle kuin vain tähän yhteen kerrokseen. Keskimmäinenkin lapsistamme menee kouluun tänä vuonna, ja vanhin tuntuu jo välillä kaipaavan rauhallista soppea mihin vetäytyä. Koko perhe hellahuoneessa oli ehkä tyydyttävää suurten ikäluokkien aikaan, mutta me olemme viimeisen kahden vuoden aikana rakentaneet itsellemme perherauhaa lisäneliöillä! Talomme on jyrkkäharjainen ja se näkyy tietysti myös vintissä. Korkeutta oli riittämiin toteuttaaksemme laajennuksen. Suunnitelmissa oli tehdä kaksi huonetta ja kylpyhuone, mistä kylpyhuone pudotettiin kuitenkin lopulta pois. Koimme veden tuomisen yläkertaan riskinä, vaikka se olisikin ollut hallittu riski. Huoneita olisi voinut ahtaa tilaan useampiakin lisäämällä ikkunoita, mutta halusimme mielummin kaksi avaraa tilaa kuin monta pientä koppia. Paperilla uusia neliöitä taitaa olla hieman vajaa viisikymmentä (eli yli 160 cm korkeat osat), mutta koko lattiapinta-ala kaikkinensa on reilut kuusikymmentä neliötä. Talomme on purueristeinen puutalo ja oli selvää että uudisosa tehdään samoilla materiaaleilla. Runkorakenteet ovat tietysti puuta, eristeet selluvillaa ja uutta sahanpurua, ja lattia sekä seinäpinnat verhoiltiin täyspuulla. Lupapapereita varten vaadituissa suunnitelmissa seinämateriaalina on kipsilevy, mutta se on kuulemma nykyään standardituote seinälevyksi. Ensikertalaisina opimme, että kyse ei ole määräyksestä vaan ehdotuksesta; seinän saa tosiaan peittää ihan oikeallakin puutavaralla! Ja kun pidimme silmämme auki puukaupoilla niin hintakin jäi aika samoihin kuin olisi ollut kipsilevyn kanssa, ja lisäksi säästyimme levyjen saumojen ja ruuvinreikien huolittelulta. Tässä kuussa on kulunut kaksi vuotta siitä kun aloitimme vinttiremontin. Mieheni tuli juuri alakertaan kiinnitettyään palovaroittimet paikoilleen. Jos portaiden kaidepuukin on kiinni seinässä, voisimme kutsua lopputarkastuksen paikalle. Ennen varsinaista yläkertaan muuttoa edessä on kuitenkin vielä vähän maalaamista ja pinkopahvitusta. Mutta pitkälle ollaan jo tultu sieltä aurinkoisesta kesäillasta kun kapusimme pölyiseen vinttiin haaveilemaan, että josko tähän jotain laittaisi...