Kun ostimme talomme tiesimme rakentavamme vinttiin asuintiloja. Sijainti, hinta ja talon muu olemus täsmäsivät etsimämme kanssa, vain neliöitä oli vähänlaisesti silloin nelihenkiselle perheellemme. Vintin rakentaminen ratkaisisi kaksi ongelmaamme samalla; saisimme kaivattua lisätilaa lasten kasvaessa ja voisimme sijoittaa kylpyhuoneen yläkertaan saaden taloomme suihkun pihasaunan lisäksi.

On olemassa liuta syitä miksi vinttejä ei kannata ottaa asuinkäyttöön. Kansatieteilijänä ja talonhalaajana olen hyvin tietoinen seikoista, ja olen joutunut käymään sisäistä vuoropuhelua antikvaaristen arvojen ja käytännön sanelemien reunaehtojen kanssa. Useimpia vinttejä ei ole koskaan ollut tarkoitus ottaa käyttöön; ne ovat välitila asutun kerroksen ja ulkoilman välillä. Niistä voi tarkkailla vesikaton kuntoa alhaalta päin ja ryhtyä korjaustoimiin tilanteen niin vaatiessa. Ne ovat loistavia paikkoja tavaran säilytykseen, pyykin kuivaukseen, ilta-auringon ihailuun... Ja silti, kun desibelit nousevat kolmen lapsen taloudessamme olen hyvin iloinen ja kiitollinen siitä että voimme pian levittäytyä laajemmalle alalle kuin vain tähän yhteen kerrokseen. Keskimmäinenkin lapsistamme menee kouluun tänä vuonna, ja vanhin tuntuu jo välillä kaipaavan rauhallista soppea mihin vetäytyä. Koko perhe hellahuoneessa oli ehkä tyydyttävää suurten ikäluokkien aikaan, mutta me olemme viimeisen kahden vuoden aikana rakentaneet itsellemme perherauhaa lisäneliöillä! Talomme on jyrkkäharjainen ja se näkyy tietysti myös vintissä. Korkeutta oli riittämiin toteuttaaksemme laajennuksen. Suunnitelmissa oli tehdä kaksi huonetta ja kylpyhuone, mistä kylpyhuone pudotettiin kuitenkin lopulta pois. Koimme veden tuomisen yläkertaan riskinä, vaikka se olisikin ollut hallittu riski. Huoneita olisi voinut ahtaa tilaan useampiakin lisäämällä ikkunoita, mutta halusimme mielummin kaksi avaraa tilaa kuin monta pientä koppia. Paperilla uusia neliöitä taitaa olla hieman vajaa viisikymmentä (eli yli 160 cm korkeat osat), mutta koko lattiapinta-ala kaikkinensa on reilut kuusikymmentä neliötä. Talomme on purueristeinen puutalo ja oli selvää että uudisosa tehdään samoilla materiaaleilla. Runkorakenteet ovat tietysti puuta, eristeet selluvillaa ja uutta sahanpurua, ja lattia sekä seinäpinnat verhoiltiin täyspuulla. Lupapapereita varten vaadituissa suunnitelmissa seinämateriaalina on kipsilevy, mutta se on kuulemma nykyään standardituote seinälevyksi. Ensikertalaisina opimme, että kyse ei ole määräyksestä vaan ehdotuksesta; seinän saa tosiaan peittää ihan oikeallakin puutavaralla! Ja kun pidimme silmämme auki puukaupoilla niin hintakin jäi aika samoihin kuin olisi ollut kipsilevyn kanssa, ja lisäksi säästyimme levyjen saumojen ja ruuvinreikien huolittelulta. Tässä kuussa on kulunut kaksi vuotta siitä kun aloitimme vinttiremontin. Mieheni tuli juuri alakertaan kiinnitettyään palovaroittimet paikoilleen. Jos portaiden kaidepuukin on kiinni seinässä, voisimme kutsua lopputarkastuksen paikalle. Ennen varsinaista yläkertaan muuttoa edessä on kuitenkin vielä vähän maalaamista ja pinkopahvitusta. Mutta pitkälle ollaan jo tultu sieltä aurinkoisesta kesäillasta kun kapusimme pölyiseen vinttiin haaveilemaan, että josko tähän jotain laittaisi...