Pelargonit kuuluvat kesään. Ovat kuuluneet itselleni aina lapsesta saakka. Ensimmäiset omat pelargonini hankin kahdeksan vuotta sitten Perniöläiseltä Pukin puutarhalta, joka on erikoistunut perinnekantoihin ja muihin erikoisempiin pelakuihin. Silloin asuimme keskuslämmitetyssä kerrostaloasunnossa missä oli isot eteläikkunat. Sain pelargonit kukoistamaan ehkä juuri ikkunoiden ansiosta. Muuttaessamme pois oli marraskuu, matkaa melkein kaksi sataa kilometriä ja kasveja liikaa. Kato kävi muun muassa pelargoneille. Sain haalittua uusia kasveja tutuilta ja taas samalta puutarhalta, kunnes talvi tulikin verannallemme aikaisin. Olin siis vielä kokematon lämmittämättömän verantamme suhteen, yltiöoptimistinen siitä kuinka myöhään syksyllä kasveja voisi siellä pitää. Onneksi pelargoniharrastajat ovat solidaarisia! Yritän jakaa kaikkien kasvien pistokkaita halukkaille jotta vahingon sattuessa saisin menehtyneen kasvin tilalle uuden. Otan muutenkin pistokkaita aina yli oman tarpeen; valmiiksi juurrutettu kasvi on mukava lahja äitienpäivänä tai yllätysjuhlan sattuessa. Nyt on taas se aika vuodesta kun pelargoneja herätellään kasvuun. On olemassa ainakin kaksi koulukuntaa pelargonien talvettamisessa; pimeässä tai valoisassa. Meillä pelargonit talvehtivat keitiön ikkunalla eli valoisassa ja viileässä. Alakerran ikkunoiden alla ei ole lainkaan pattereita joten kasvit eivät kärsi kuumuudesta tai kuivuudesta ikkunan läheisyydessä. Tänä talvena kasvien takana on ollut myös kirkasvalolamppu, ja se on auttanut ihmisten lisäksi kasvejakin. Pelargonit eivät ole ainoastaan selvinneet talven yli vaan myös kasvaneet, esimerkiksi tuoksupelargonit venähtivät noin 120 senttisiksi! Haaveissani on että tulevaisuudessa pohjakerroksen varastoon saisi kasvien talvetustilan. Nyt se ei ole ollut mahdollista lämmityksen puutteessa. Vähintään tammikuun pakkasjakso olisi tappanut pelargonit. Koen myös vaikeaksi oikean kastelumäärän täysin pimeässä oleville kasveille; äitini ei kastele niitä koko talvena. Toiset kuulemma kastelevat "silloin tällöin". Keittiössä pelargonit ovat koko ajan silmien alla ja niitä muistaa kastella tarpeen mukaan. Tuoksupelargonit muuten tekevät poikkeuksen tavallisiin pelargoneihin; niitä ei kuuluisi leikata eikä viedä pimeään vaan talvettaa valoisalla ikkunalla ja riipiä kokonaan lakastuneet lehdet pois. Oli pelargonit sitten talvetettu pimeässä tai valoisassa, on maaliskuun tienoilla hyvä aika vaihtaa multa ja mahdollisesti isompi ruukku kasveille. Jos talvetus on tapahtunut valoisassa voi ottaa myös pistokkaita -yli tarpeen tietenkin! Osa pistokkaista ei välttämättä juurru, ja onpa sitten mitä jakaa vaikka uusille pelargoniharrastajille! Itse aion tänä vuonna levittää pelargoneja muuallekin kuin verannalle. Muutama kauniisti kukkiva saa koristaa keittiötä ja "tuplakappaleita" vien ulos. Kun samaa kasvia on kaksi tai useampi voi hyvillä mielin ottaa riskin kasvin kanssa. Mikäli halla vie yhden on toivottavasti toinen vielä tallella! Itse hyväksyn pistokkaiksi myös muita kuin latvaversoja. Joskus kasvia pitää lyhentää reilusti, ja tuntuu haaskaukselta heittää pois iso pätkä vartta. Niinpä teen varrestakin noin kolme, neljä lehteä sisältäviä pistokkaita. Lehtien alle saa jäädä reilut viisi senttiä vartta ja pistokkaat laitan suoraan multaan. Olen kuullut että juurien kasvattaminen vedessä vie kasvilta yhtä paljon energiaa kuin juurien tekeminen suoraan multaan. Ruukutetut pistokkaat laitan kuvulliseen esikasvatuslaatikkoon nesteen haihtumisen minimoimiseksi. Kun uusia lehtiä alkaa ilmestyä tietää onnistuneensa! Lannoitus kannattaa aloittaa kun kasvuun lähteneen kasvin siirtää isompaan ruukkuun. Kukkamullassa on yleensä valmiiksi ravinteita, mutta pelargonit ovat ravinteiden suurkuluttajia. Haluan kasvieni kukkivan komeasti, joten annan nestemäistä lannoitetta joka kastelukerralla. Omaan pelargonivalikoimaani kuuluu tällä hetkellä tuoksupelargoni "Graveolens" eli "Tohtori Westerlund", ruotsiksi "Dr. Westerlunds blomma", joka on sitruunan tuoksuinen. Eri tuoksupelargonien sanotaan karkottavan ötököitä ja voipa niiden lehtiä käyttää leivonnassa ja teeksi mikäli on käyttänyt vain biologisia lannoitteita. Tavallisista pelargoneista meillä on vaaleanpunaista "Mårbackaa", valkokukkainen "Prins Nikolai", kirjavalehtinen "Bornholm" ja kokelma nimensä kadottaneita (kiitos vikkeläsormiset lapset) tai nimettöminä saatuja yllätyskukkia. Yllätykset ovat toisaalta aika kivoja jos ei ole niin tarkka väriyhdistelmistä. Itse arvostan kaiken värisiä pelargoneja!