...ja miksi? Välillä joku puutarhuroinnin rauhoittaviin saloihin perehtymätön ihminen tulee kysyneeksi sitäkin. Että miksi viljellä vihanneksia mitkä ovat kuitenkin kaupasta ostettuna melko edullisia. Kun viljelee oman ruokansa itse, tietää mitä suuhunsa laittaa. Tiedän että omiin kasviksiimme ei ole käytetty torjunta-aineita tai kemiallisia lannoitteita. Maa on muokattu lihasvoimalla eikä viljelyssäkään ole koneita käytetty. Vesi on satanut taivaalta eikä ole tullut vedenpuhdistamon kautta. Kaikkineen luonnonvaroja on käytetty säästeliäästi ja itse kasvatettu ruoka on todellista lähiruokaa. Onko sitten järkeä kasvattaa tällaisella pienellä kaupunkipihalla muutamaa juuresta ja pitää olemattoman pientä perunamaata? Mielestäni on. Omavaraisuus on olemassa oleva haave muttei tällä pinta-alalla mahdollinen. Kuitenkin esimerkiksi sipulin suhteen olimme viime vuonna omavaraiset joulukuulle saakka. Lehtikaalia riitti marraskuulle. Monia yrttejä on vieläkin varastossa niin ettei niitä tarvitse ostaa koko vuotena. Kasvikset mistä ei riitä satoa säilöön asti ravitsevat meitä kuitenkin kasvukauden ajan. Joka kerta valmistaessani ilmaisen aterian olen ilahtunut! Lisäksi hyvinä omenavuosina olemme saaneet omenamehuakin melkein kaksi sataa litraa. Ja siihen lisäksi tietty hillot. Mitä me sitten kasvatamme? Omenapuiden ja marjapensaiden lisäksi meillä on hiukan vadelmaa ja tänä vuonna toivottavasti myös tyrniä. Monet yrtit ovat perennoja, eli kun ne saa hyvään alkuun kasvavat ne kuin itsestään joka kevät. Toki niillekin kannattaa antaa kompostia hyvän kasvun takaamiseksi. Mansikoita on muutama rivimetri ja viime vuonna saimme niitä noin kymmenen litraa. Tänä vuonna on tarkoitus laajentaa mansikkamaatakin. Kasvihuoneemme on reilut kaksi neliötä ja se on tupaten täynnä tomaattia ja basilikaa. Muina vuosina olemme yrittäneet onneamme myös paprikan ja chilin kanssa. Niissä on vain riskinsä jos syksy saapuu aikaisin. Koko kesän työ ja veden kantaminen voivat mennä hukkaan yhdessä hallayössä. Suomen kesä on kovin lyhyt. Itse kasvimaalla olemme keskittyneet perusasioihin. Erikoisuudet ovat hauskoja, mutta viljelemme sen mukaan mitä oikeasti syömme. Lisäksi tilaa ei ole liikaa joten joka kevät seisoskelen tuskaisena miettimässä mihin saan vielä mahtumaan vähän hernettä, vähän perunaa, vähän sitä ja tätä. Perunan ja sipulin olen maininnut jo muutaman kerran, ja viime syksynä sain vihdoin kylvettyä valkosipulia reilun alan. Sen suhteen odotukset ovat suuret. Lajike on vanhaa suomalaista talvivalkosipulia. Perunan kaveriksi sopii härkäpapu, mikä oikeasti ei ole papu vaan virnakasvi. Siksi sen voi kylvää aikaisin, yleensä jo huhtikuun puolella. Samaan vakoon kylvettynä perunan kanssa se tuottaa typpeä myös perunalle ja on muutoinkin hyvä maanmuokkauskasvi. Täksi kesäksi ostin punaista isopalkoista härkäpapua, katsotaan kasvaako se miehen mittaiseksi niin kuin aiemmin viljelemämme "Kontu". Porkkana on osoittautunut haasteelliseksi koska maamme on kovin savista ja tiukkaa. Uskon että vuosien mittaan tehty maanparannus auttaa siihenkin vaivaan ennen pitkää. Porkkanaa pitää silti olla! Punajuuri ja palsternakka kuuluvat vakiokalustoon ja viime kesän jälkeen myös lehtikaali. Tänä vuonna aion yrittää kaalirintamalla suippokaalillakin vaikka muutoin koen kaalit hieman vaikeiksi kasveiksi lähinnä tuholaisten takia. Olen suunnitellut pienimuotoista tunneliviljelyä kaalien pelastajaksi. Purjoa laitoin juuri esikasvatukseen ja salaatti sekä kurkku ja herne kuuluvat ehdottomasti kesään. Pinaatin suhteen olen kahden vaiheilla; mieleni tekisi yksivuotisen pinaatin sijaan monivuotista köynnöspinaattia kun vain keksisin sille hyvän paikan. Härkäpavun lisäksi ruusupapu on ollut jopa viileänä kesänä melko varma ja satoisa. Niitä kieputtelen vadelmatukien ympärille ja sisääntuloomme portaiden viereen. Kesäkurpitsalla on oma paikkansa kasvimaalla ja tänä kesänä taas harkitsen talvikurpitsaa. Jos saisin niitä uusia lavoja laitettua, niihin voisi kotiuttaa kurpitsan! Hiukan sallin itselleni myös epävarmojen uutuuksien kokeilua; kylvin esikasvatukseen steviaa. Voi olla että se pitää jättää sisälle, en vielä tiedä. Hiukan kiinnostaisi myös maapähkinä, mutta siitä en tiedä sitäkään vähää kuin steviasta. Kaikki kokemukset otetaan kiitollisena vastaan!