Nyt kun ensimmäiset kylvöt ovat jo itäneet ja pelargoneistakin otettu pistokkaita, on aika kääntää katse sisällä viihtyviin viherkasveihin. Maaliskuussa on hyvä aika vaihtaa mullat ja aloittaa pikku hiljaa lannoitus. Meillä on ollut vaihteleva määrä viherkasveja hieman ikkunatilanteesta riippuen. Viimeiset neljä vuotta on menty sisäkasveissa säästöliekillä; käytännössä kaksi järkevää kasvi-ikkunaa ei salli kovin monta kasvia. Näin kevään korvalla kannamme sekalaisen valikoiman taimipöytiä sisälle ja otamme myös keskeneräisen vintin ikkunatilan käyttöön. Keittiön ikkuna on ympäri talven pelargonien valtaama. Nyt sinne on mahdutettu lisäksi pistokkaita ja basilikalaatikko. Toisen keittiön ikkunan alle on tuotu epäkäytännöllisen iso puolipyöreä taimipöytä, sillä yleensä käyttämämme pöytä oli jätetty koko talveksi ulos. Se taitaa olla nyt sitten virallisesti alennettu maalauspöydäksi. Olohuoneen isolle ikkunalle on käytännössä mahdutettu koko tämän hetkinen huonekasvikokoelma. Eniten vaalimani on vanhaa kantaa oleva kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis). Se on kulkenut mukanamme pian vuosikymmenen. Taloon muuttaessamme meillä oli kaksi valtavaa kiinanruusua, jotka saivat jostain ötökkätartunnan niin että jouduimme luopumaan molemmista. Nykyiset hieman pienemmät yksilöt ovat pistokkaista niistä, joten linja jatkuu edelleen. Taisinkin pelargonien yhteydessä mainita ottavani useampia varmuuskopioita, joten tämän kevään leikkaamisen jäljiltä on taas useita uusia kiinanruusuja tulossa. Tiedän että kiinanruusu vain innostuu leikkaamisesta ja tekee lisää haaroja (mikä tarkoittaa lisää kukkia!), mutta nupullisten versojen leikkaaminen on aina tuskallista. Yksi kevätnuppu jäi jäljelle, katsotaas milloin kukkii. Yleensä hyvin hoidettu kiinanruusu on meillä kukkinut kesäkuun ja lokakuun välillä, usein yhtä mittaa. Yksi kukka kukkii vain päivän, mutta uusia kukkia puhkeaa viikottain. Toinen ehdoton suosikkini on posliinikukka. Meillä on yksi puutarhalta ja toinen tutuilta saatu perinnekantainen. Ne ovat hyvin samannäköiset, joten epäilen molempien olevan Hoya bella. Posliinikukasta tekee erikoisen sen kaunis ja kestävä kukinto (ylin kuva). Kukat ovat paitsi veistokselliset myös huumaavan tuoksuiset! Sekin kukkii varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Lisäksi posliinikukka kasvattaa pitkät versot joten sen voi kieputtaa vaikka säleikköön tai antaa kasvaa vapaasti alaspäin. Enkelinsiipiäkin (Begonia conchifolia) meillä on kaksin kappalein; anopilta saatu isolehtinen ja perinnekantainen pienilehtinen. Molemmat kukkivat varsin erikoisen näköisin vaaleanpunaisin kukin. Olen pitänyt enkelinsiipeä vähän tylsänä, mutta pitkä ryppäänä kasvava kukkavana tekee siitäkin hauskan seurattavan. Parsojen heimoon kuuluva unelma (Asparagus setaceus) on alkanut taas näyttää elonmerkkejä talven jälkeen. Unelma on myös vanhan ajan huonekasveja ja omasta mielestäni hieman haastava. Vaikka meillä on matalampi sisälämpötila eikä pattereita ikkunoiden alla, niin unelman vaatima oikea kosteus puuttuu. Se selvästi kärsii talvisen kuivasta huoneilmasta. Kunhan saamme vintin ikkunatkin kasvien käyttöön, aion kokeilla onneani uudelleen unelman ja samaan sukuun kuuluvan hienohelman (Asparagus densiflorus) kanssa. Hienohelma kasvoi meillä upeasti vuosien ajan, mutta kukittuaan eräänä kesänä se kadotti kasvuvoimansa. Olikohan asioilla yhteys? Viime vuonna hankin pitkään haaveilemani kärsimyskukan, eli nykyiseltä nimeltään kärsimyspassion (Passiflora caerulea). Kasvihuoneessa ja verannalla olleet yksilöt kukkivat komeasti koko kesän, mutta keittiön ikkunalla nököttänyt versio ei päässyt kukinnan makuun. Jos sitten tänä vuonna, ainakin versojen kasvu on lähtenyt mallikkaasti alkuun. Joulukaktuksen (Schlumbergera x buckleyi) mainitsen nyt vaan ihan siksi, että kasvatan sitä ajatuksella saada se selviämään kahdeksankymmenvuotiaaksi. Senkin saa muuten kukkimaan kun jättää sen ensin koko kesäksi heitteille ulkoilmaan! Vanhoista perinteisistä huonekasveista suosikkejani ovat myös gardenia (Gardenia augusta), myrtti (Myrtus communis) ja norfolkinaraukaria (Araucaria heterophylla) eli huonekuusi. Niitä kaikkia meillä on ollut, ja ainakin myrtti ja huonekuusi pääsevät uteen kokeiluun vintin myötä. Gardenia on ihana salaperäisen tuoksuisine kukkineen, mutta kahdesti kokeiltuani ja kahdesti ötököiden kanssa taisteltuani en tiedä haluanko altistaa kaikki muut kasvit samalle vaivalle. Kohtalonköynnöksestä (Clerodendrum thomsoniae) odotan pistokasta ja oleanteria (Nerium oleander) haluan kokeilla kun lapset hiukan kasvavat. Vaikka lapsemme eivät ole olleet koskaan innokkaita kasvien syöjiä, niin nuorimmaisemme on osoittanut ahkeruutta niiden repijänä. Myrkylliset kasvit saavat siis vielä odottaa! Vanhoista huonekasveista julkaistuista kirjoista ehdoton suosikkini on Anu Rannan vuonna 2010 julkaistu "Hienohelma ja vanhapoika. Rakkaat huonekasvit". Suosittelen opusta lämpimästi kaikille jotka haluavat tutustua aiheeseen enemmän tai muuten vain ihailla kauniita kuvia! Ja perinnekasveja suosittelen tietty kanssa, koska ne ovat yleensä varmoja selviäjiä ja useimpia voi helposti monistaa itse ottamalla pistokkaita tai kasvattamalla siemenestä. Ps. Tulin uteliaaksi ja laskin kasvit. Sisäkasveja on 14 ja isoja pelargoneja myös 14. Ja lisää tulossa!