Viikonloppuna oli yläkuu eli hyvä aika laittaa kylvöksiä itämään. Tänä vuonna emme ole tarttuneet toimeen aiemmin, mutta tomaatit ehtivät kyllä kun apuna on kasvihuone. Kaivoin esiin edellisvuosien pussinpohjat ja uudet siemenostokset. Kirsikkatomaattia, tavallisempaa sekä värimuunnoksia. Eiköhän näillä päästä alkuun!


Samaan aikaan kuin tomaatit laitoin myös basilikaa, purjosipulia, paprikoita, muutaman suippokaalin kokeilumielessä sekä koristekukkasia.


Chilien kanssa olisi pitänyt olla ajoissa, joten ajattelimme tänä vuonna ostaa muutaman taimen kun sen aika on käsillä. Mutta mitäs ihmettä! Fataliin tomaatinsiementen kaverina tuli myös pussillinen habaneroja joten pakkohan niitä oli muutama laittaa alulle.


Jokainen kevätkylvöjä tekevä tietää tilan olevan kortilla keväisin. Meillä on taimihuone kellarikerroksessa, mutta itämisen ajan laatikot ovat sisällä. Olen vuosia aikonut hankkia pluggboxeja, sellaisia pieneen tilaan meneviä kylvölavoja missä kasvit kasvattavat syvät juuret. En kuitenkaan ole saanut hankittua sellaisia sillä meillä on ihan mukava varasto jo olemassa olevia minikasvihuoneita ja ruukkuja. "Man tager vad man haver", kuten vanhojen talojenkin kanssa. Tuntuisi hassulta hankkia lisää muoviastioita kotiin kun niitä on jo vanhastaan.

Aika herättää pelargonit, sillä tänään on virallisesti Kevään Ensimmäinen Päivä (tai henkilökohtaisemmin syntymäpäiväni!). Aivan sama onko yöllä satanut uusi lumikerros tai huiskiiko taivaan täydeltä räntää.


Suurin osa pelargoneistamme talvehti sisällä ikkunalaudoilla. Pari isointa on ollut kellarin taimihuoneessa (ilman lisävaloa kylläkin). Yksi sitkeimmin kukkinut jäi jouluun saakka pihasaunan ikkunalle ja se siirrettiin taimihuoneeseen vasta kovimmilla pakkasilla. Kaikki kasvit näyttävät olevan elossa, joten emokasvit saavat jäädä ruukkuihinsa leikattuina ja tänä vuonna testaan pistokkaiden juurruttamista turvebriketteihin. Briketit ovat litteitä kiekkoja ja turpoavat oikeaan kokoonsa liottamalla vedessä. Turvebriketeissä on myös ravinteita valmiina ja niiden pitäisi olla helppo tapa juurruttaa pistokkaita (ja ne sopivat myös suoraan siemenkylvöön).


Kyllä näkee kehen pikku apulaiseni on tullut; niin on suorat rivit!


Turvebriketit muutaman minuutin liotuksen jälkeen. Yläpuolella on verkkosuojassa reikä mihin pistokkaan tai siemenen voi laittaa.



Pistokkaita otettaessa kannattaa panostaa teräviin työvälineisiin. Saksilla leikatessa voi tehdä tuhoa sillä sakset litistävät varren imupinnan littanaksi. Samoin kannattaa heti nimetä pistokkaat varsinkin jos pelargoneissa on paljon eri lajikkeita.


Turvebriketit ovat noin viisi senttimetriä korkeita, joten pistokkaisiin ei kannata jättää turhan pitkää vartta. Lehtiä kannattaa olla kolmesta viiteen; isompi määrä lehtiä haihduttaa liikaa nestettä.


Pistokkaita voi ottaa myös muualta kuin latvasta. Silloin yläpinta leikataan juuri lehtihangan yläpuolelta...


...ja alapinta lehtihangan alapuolelta.


Sen jälkeen ylimääräiset lehdet poistetaan niin että pistokkaan yläosaan jää tarvittava määrä lehtiä.


Terhakan näköisiä alkuja! Olen kuitenkin realisti; osa pistokkaista ei menesty, joten otan uusia alkuja mieluiten vähän liikaa kuin liian vähän. Ylimääräisiä on mukava antaa ystäville ja vaihdella muiden harrastajien kanssa.


Vähän on ahtaan näköistä, mutta ainakin alussa on hyvä minimoida haihtuminen. Pistokkaat pääsevät nyt valoisalle ikkunalle ja kevään edistyessä ruukkuihin.

Pari viikkoa sitten tuskittelin kun sisällä ei nähnyt kekipäivällä lukea kirjojen nimiä kirjahyllystä ellei laittanut valoja päälle, ja sitten yhtäkkiä viime viikolla joku laittoi ison valon päälle.


Kun aurinko piirtää teräväreunaisen varjon jo huoneen viimeiseen nurkkaan on aika kääntää katse kevääseen. Synkimmästä talvesta on jo selvitty, ja vaikka vielä varmasti saamme pakkasia ja harmaita päiviä on suunta kohti kesää. Ensimmäisenä halusin alkaa pelargonien elvytysoperaatioon. Meille valmistui viime syksynä pohjakerrokseen miehelle studio muusikon töitä varten ja sen yhteyteen sain pelargoneille talvetushuoneen. Vuoden vaihteeseen saakka kasvit kukoistivat, siis oikeasti jopa kukkivat vaikka olin lopettanut lannoituksen.

Joulukuun kukintaa

Mutta sitten saapuivat tammikuun pakkaset. Lämmitys ei ollut tarpeeksi kovalla ja lähimpänä ikkunoita olleet saivat paleltumia. Poistin kuolleita osia ja siirsimme lämmittimen myös pelargoneille. Eivät tainneet sitten kuitenkaan oikein tykätä niin rajuista lämpötilan muuutoksista...

Talvetushuonessa on kaksi ikkunaa tuplalaseilla ja katossa kasvivalo; tarkoitus onkin käyttää huonetta keväämmällä myös taimien esikasvatukseen

Nyt kun osassa oli vielä edes vähän elossa olevia lehtiä päätin ottaa vihreät kasvut pistokkaiksi ja leikata lopuista varret alas ja odottaa ihmettä.


Aloitin projektin eilen, ja koottuani varastosta hyvän ruukkukokoelman tajusin pihan multakasan olevan vielä jäässä. Tietenkin! Kompostimme on kuitenkin pöhissyt toiminnassa koko talven, joten päätin tehdä oman multasekoituksen lähes valmiista kompostista ja kasihuoneeseen jätetyistä viime kesän tomaattimullista. Ainakin käsituntuma ja ulkonäkö oli hyvä, tuleva näyttää onko komposti liian vahvaa juurtuville pistokkaille.


Pistokkaille käytin sekoitusmultaa, mutta alas leikatuille kasveille lisäsin ruukun pohjalle ja reunoille pelkkää kompostia.

Valkoinen Mårbacka sinnittelee kukkien


Nimetyistä pelargoneista otetut pistokkaat kannattaa myös nimetä. Myöhemmin on todella vaikea muistaa mikä oli mikä! Itse käytän jäätelörasian kannesta leikattuja suikaleita ja vedenkestävää tussia, näin nimi ei pyyhkiydy pois kastelujen yhteydessä.


Pistokkaat kannattaa juurruttaa pienissä ruukuissa ja siirtää isompaan saviruukkuun vasta kun kasvi alkaa kasvattaa uusia lehtiä. Omasta kokemuksesta tiedän myös että näissä hommissa tulee aina hävikkiä; osa pistokkaista ei kasvata juuria joten kaikkien istuttaminen isoon ruukkuun tässä vaiheessa veisi vain tarpeettomasti tilaa ja multaa.


Alas leikatut pelargonit pääsivät nyt ainakin aluksi lämmittelemään oikeaan auringonvaloon olohuoneen ja yläkerran ikkunoille. Kuvassa olevat tuoksupelargonit ovat viettäneet talvensa makuuhuoneen ikkunalla ja ovat selvästi tykänneet. Niistäkin otan joku päivä uusia alkuja, nyt piti ensin pelastaa alakerran asukit!