Huomasinpa että olen ajanut "kevät kuvina"-postauksen ohi. Oli tuossa joku multakasa pihalla, joku vinttiremontti, joku seuraava remontti, jotkut kolme lasta... Ja se kasvimaa. Olen todella tyytväinen siihen, millainen kasvimaan laajennuksesta tuli. Ja tähän aikaan vuodesta kaikki vihreä on räjähtänyt kasvamaan ja kaikki paikat pihalla näyttävät kauniilta. Tässä siis pieni summaus asiasta: Pioneja! Valkoisia, tumman punaisia, vaaleanpunaisia! Kaikki yhtä kauniita ja tuoksuvia. Kurkku kukkii. Vanha suomalainen potattomaatti viihtyy kasvihuoneessa. Vadelmat ovat pihan karkkeja, koko ajan joku pieni ihminen käsi pitkällä niitä tavoittelemassa! Ja tietty ruokaakin saa jo pihalta; kaaleja, sipuleita, valkosipulia, perunoita, härkäpapuja, basilikaa... Kehäkukat ovat taas vallanneet yrttipenkin. Siellä täällä on myös yllätyksiä; kurkkuyrtin siemenet voivat säilyä maassa vuosikausia itämiskelpoisina ja putkahtaa esiin kun sitä vähiten odottaa. Kesän odotetut eli pelargonit vasta aloittelevat kukintaansa, tässä Mårbacka. Tässä syy rakastaa perennoja; nousevat harmaasta maasta joka vuosi yhtä uskollisesti ja röyhähtävät kukkaan!

Ajatus alkaa jo kääntyä tulevaan kesään ja kevääseen. On aina yhtä ihmeellistä miten tuosta pihaksi kutsutusta savikuralöllöstä kuoriutuu toinen olohuone missä vielä tuotamme ravintoakin! Jotta muistaisin että kevään työ kannattaa ja että kesä todella tulee, muistelin kohta vuosi sitten aloittamaani yrttipenkkiprojektia. Talon edessä kasvoi aiemmin piikikäs happomarjapensasryteikkö. Se tuntui ryöstävän itselleen hienon paikan eikä kohdellut lapsiakaan kivasti. Puskat saivat lähteä. Tilalle jäi pariksi kesäksi savinen painauma joten päätin perustaa tarpeellisen yrttipenkin sille kohdalle. Meillä pätee vähän kaikessa vanha viisaus: "Käytetään mitä on." Siispä rajasin tulevan yrttimaan puuvajan seinustalla lojuvilla noppakivillä. Niiden riitoisuus ratkaisi tulevan koon. En tehnyt kummempaa pohjustusta vaan ladoin pohjalle sanomalehtiä estämään rikkojen kasvua uuden maan läpi. Tarkoituksena oli siis tehdä kohopenkki, mikä on usein helpointa jos maaperä on savista tai muuten sopimatonta heti viljelyyn. On helpompi muokata päälle tuleva maa kuin alkaa sekoitella tiukkaan juntattuun saveen hiekkaa, kompostia ja nyppiä vanhoja juuria pois. Tässä kohtaa vedimme mutkia suoraksi ja haimme peräkärryllisen maata mihin sekoitimme omaa kompostia. Yllättävän paljon maa-ainesta sai uppoamaan aika pienellekin alalle! Pohjalle tuli vähän karkeampaa ainesta ja päälipuoli "siloteltiin". Rajasin pienemmillä kivillä eri yrteille omat alueet ja tein osaan siemenkylvöt ja osaan esikasvatin taimet. Koska kyseessä oli yrttipenkin ensimmäinen vuosi, valmistauduin siihen että maa olisi pitkään paljas ja aika ruma. Sen tähden heittelin sekaan kehäkukkaa. Ajattelin että yksivuotinen kesäkukka saa komistaa yrttimaata yhden kesän, kunnes tänä vuonna yrtit toivottavasti nousevat jo vähän voimallisemmin. Lisäksi kehäkukka on hyvä maanparannuskasvi ja oiva rohtoyrtti. Sitten kävi niinkuin puutarhassa usein käy. Tuskailin paljaan maan näkymistä ja hidasta kasvua, kunnes sateinen kesä yllätti ja yhtäkkiä alkoikin näyttää ihan hyvältä! Ainoastaan laventeli ja rosmariini eivät oikein lähteneet kasvuun. En tiedä oliko syynä muutenkin vaativien kasvien luonne vai jääminen jättimäisten kehäkukkien varjoon... Ideani kehäkukista oli oikein toimiva ja komean näköinen, mutta loppukesästä tuskin muuta näkyikään kuin niitä. Onneksi laventelia on muuallakin puutarhassa, joten taidan tänä keväänä kokeilla pistokkaiden ottamista. Muut yrtit penkissä ovat ruohosipuli, persilja, mäkimeirami, iisoppi, sitruunamelissa, timjami, salvia, korianteri, rakuuna ja tuoksuruuta. Ei vähä mitään! Mielummin liikaa kuin liian vähän. Kehäkukista tuli muuten purkkitolkulla kuivattuja terälehtiä mitä olemme talven mittaan käyttäneet teessä ja voiteeksi muutettuna ihonhoidossa. Johonkin ne kehäkukat pitää tänäkin vuonna kylvää!