Ostimme viime kuussa puuhellan päälle kamiinatuulettimen. Tämä yksilö kotiutui meille Clas Ohlsonilta, missä on ainakin kolme eri mallia myynnissä. (Ja jouluun saakka vielä kanta-asiakasalennuksessa, vink vink mikäli on aikomus ostaa! Netissä valikoimaa on muissakin kaupoissa, kannattaa etsiä myös nimekkeellä "kamiinapuhallin" tai "heat powered fan".) Kamiinatuuletin on ilman sähköä toimiva lämmönsiirrin. Se saa energiansa kuuman ja kylmän ilman lämpötilaerosta ja muuttaa sen energiaksi seeback-elementin avulla (näin kerrotaan käytöohjeessa). Kun tuuletinta katsoo lähemmin niin näkee sen takana kulkevan pari johtoa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tässä tapauksessa puuhellan kannen lämmettyä tarpeeksi alkaa tuulettimen lapa pyöriä. Tuuletin pitää kuitenkin asemoida hellan takaosaan sillä se tarvitsee toimiakseen myös kylmää ilmaa.

Me hankimme tuulettimen siksi, että keittiömme ainoa lämmönlähde on puuhella. Puuhella ei varaa lämpöä, vaan heti kun tuli on sammunut alkaa hellakin kylmetä. Lisäksi hellan päällä oleva hormi on aina auki, ja se tarkoittaa käytännössä sitä että kaikki lämpö nousee ylös ja katoaa huuvan ohjaamana taivaalle. Toki osa lämmöstä jää myös huonetilaan, mutta ajattelimme että tuulettimen avulla suurempi osa lämpöä saataisiin ohjautumaan keittiöön. Meillä hankinnan suurin syy ei siis ollut puun säästö millä samanlaisia tuulettimia myös markkinoidaan.

Reilun kuukauden käytön jälkeen olemme tehneet joitain havaintoja. Kun haluamme lämpimän ilmavirran suuntautuvan sinne missä oleskelemme eli ruokapöytään, on tuuletin asetettava hellan oikeaan reunaan. Sillä reunalla on myös kuumin levy koska tulipesä on suoraan sen alla. Aiemmin pidimme samaisen levyn päällä veskattilaa mikä varaa lämpöä kuuman veden muodossa; nyt tilasta kilpailee tuuletin. Olen testaillut erilaisia asetteluja kattilan ja tuulettimen välillä, mutta en ole päätynyt mihinkään selkeään tulokseen. Tuuletin on yleensä kuumimmalle kohdalla kunnes kahvit porisevat (käytämme hellaa ylivoimaisesti eniten aamukahvin keittoon), sen jälkeen tilan saa vesikattila ja veden kuumennuttua siirrän tuulettimen takaisin. Plussakeleillä kikkailulla ei ole niin suurta merkitystä kuin pakkasella.

Tuuletin yllättäen siirtää myös tuoksuja. Kahvi, ruoka tai jopa pieni savutus siirtyvät tehokkaasti huonetilaan. Tätäkin toki voi välttää siirtelemällä tuuletinta.

Ostaisinko kamiinatuulettimen uudestaan on ehkä oleellisin kysymys jos joku nyt miettii vastaavan hankkimista. Tykkään laitteista ja tekniikasta mikä toimii riippumatta sähköverkosta. Sähköttömälle mökille tai talolle hankkisin tällaisen ehdottomasti kamiinan tai puuhellan kaveriksi. Voin kuvitella kuinka vaikka syyskylmällä mökillä nopeampi lämmön siirtyminen huonetilaan eikä kattoon olisi tervetullutta! Meidän talomme kaltaiseen asumukseen kamiinatuuletin ei ole välttämätön hankinta vaan mukava lisä kylmimmille ilmoille kun keittiössä on aamusella plus kaksitoista astetta. Aivan ilmainen se ei toki ollut; normaali hinta huiteli satasen tienoilla ja alennuksessa hinta putosi kuuteen kymppiin. Aika kipurajoilla hinnan kanssa silti mennään "ihan kivassa" laitteessa. Pois en silti antaisi.

Puuhella on mukava lisäsämmönlähde ja meillä ainoa lämmönlähde keittiössä. Sillä on hyvä keittää aamukahvit sekä -puurot ja saada samalla keittiö lämpimäksi. Joutilaana iltapäivänä on mukava lisätä puita pesään ja nauttia pihkaisten puiden poksunasta samalla kun hörppii kauramaitolattea. Entisajan pakko on muuttunut nykyajan luksukseksi. Siksi ehkä muutama muistisääntö on poikaa tähän väliin.
Ensimmäisenä avataan pelti. Kukaan ei halua savuja sisään. Joskus hormin veto on kuitenkin kosteuden tai matalapaineen vuoksi huono, ja silloin voi avuksi polttaa pari sanomalehden sivua nokiluukussa. Kun palavat lehdenriekaleet humahtavat hormiin voi sytyttämistä koittaa uudelleen.
Meillä on puuhellassamme kaksi vaihtoehtoa savukaasujen ohjailuun; keitto ja paisto. Sytyttäessä käytetään keittoa, sillä silloin savut menevät lyhintä reittiä hormiin ja veto on paras. Kun hella on kunnolla syttynyt voi siivekkeen kääntää paistolle, niin silloin hellan sisällä olevat sulut kääntävät lämmön kulkemaan uunien ympäri; tätä käytetään myös silloin kun halutaan valmistaa puuhellassa uuniruokaa.
Ilma-aukot avataan täysille. Ilma ohjautuu altapäin arinan läpi syttyvään tuleen ja näin saadaan maksimoitua palamiselle olennainen happi. Jos hellaa polttaa pitkään kannattaa ilma-aukkoja säätää pienemmälle niin puut eivät pala aivan hetkessä.
Ennen hellan sytyttämistä kannattaa vielä tarkastaa tuhkalaatikon tilanne. Tähän vielä mahtuu, mutta kukkuroillaan oleva tuhka-astia kannattaa käydä tyhjentämässä ennen uutta pesällistä. Meillä tuhkat varastoidaan odottamaan käyttöä puutarhassa, mutta mihin tahansa ne vie kannattaa muistaa käyttää palamatonta astiaa.
Puuhella kannattaa muutenkin muistaa pitään sisäosiltaa puhtaana; levyjen alle kertyvä karsta heikentää niiden lämpeämistä. Levyt, ja koko kansi nostetaan ainakin kerran vuodessa pois paikoiltaan ja harjataan teräsharjalla ulkotiloissa. Samalla voi tarkkailla ovatko muuraukset kunnossa. Nuohoojan tekemä nuohous kuuluu tietenkin asiaan kaikissa kiinteistöissä missä tulia poltetaan.
Tyhjään pesään ladataan sopivan pieniä hellapuita ja niiden päälle sytykkeiksi tuohia ja varta vasten tehtyjä sytykepuita. Sytykepuiden kannattaa olla havupuuta sillä pihkaisuus auttaa syttymisessä. Jos hellaa käyttää säännöllisesti niin suosittelen tekemään puuvajaan erillisen hellapuukasan. Silloin ennen joka lämmitystä ei tarvitse tehdä pieniä pilkkeitä. Puuhellan pesähän on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa kakluunin, siksi ei ole järkeä tunkea sitä täyteen isoja koivuklapeja.
Päältä sytytys toimii yhtä hyvin puuhellassa kuin isommassakin uunissa. Päältä sytyttäessä pienhiukkaspäästöt ovat pienemmät joten sitä kannattaa suosia. Tulipesissä poltetaan myöskin vain kuivaa puhdasta puuta, ei esimerkiksi roskia tai maitotölkkejä.
Puita lisätää pari kerrallaan niin kauan kuin hellaa on tarve polttaa. Oman puuhellan puidenlisäystahdin oppii kun tekee sen kanssa tarpeeksi töitä. Pari kertaa kesken ruoanlaiton sammunut hella opettaa kyllä tarkkailemaan tilannetta pesässä!
Kun hellan on saanut hyvin palamaan voi siivekkeen kääntää paistolle. Jos hellan päällä ei valmista ruokaa, kannattaa sen päälle asettaa täysi vesikattila; näin estetään levyjen mahdollinen vääntyily kovassa kuumuudessa. Lisäksi kattilallinen kuumaa vettä säästää saman verran vettä kuumavesiboilerista (mikä muuten toimii sähköllä).
Kun hella on lämmennyt käytän itse seuraavanlaista kikkaa lisälämmön saamiseksi huoneeseen: avaan hellan uunit. Olemme myös harkinneet uunien täyttämistä tiilillä, sillä silloin uuneista saisi hieman varaavat. Puuhellahan kuumenee nopeasti ja kylmenee myöskin pian tulen sammumisen jälkeen. Irtonaiset tiilet olisi helppo nostella pois mikäli uuneja aikoo käyttää ruoan valmistukseen. Toinen kikka lämmön levittämiseen on kamiinapuhallin mikä toimii lämmöllä. Se asetetaan hellan päälle ja se alkaa pyöriä itsestään kun lämpö on sopiva. Se on ehdottomasti tämän lämmityskauden ostoslistalla!
Ja sitten vain nauttimaan ihanasta säteilylämmöstä!

Tähän alkuun sananen siitä että mikäli ette halua kuvienne katoavan bitteinä avaruuteen, tallettakaa ne ainakin viiteen paikkaan. Meiltä nimittäin katosi kahteen eri paikkaan talletetut kuvat, ja tietysti juuri siltä vuodelta kun muutimme taloon. Kesän lopulta alkaa olla jo materiaalia, mutta kun yritin etsiä kuvaa keittiön nurkasta missä kaikilla asianosaisilla olisi edes housut jalassa, niin... no näette kyllä. Tästä siis lähdettiin liikenteeseen. Koska tiesimme jo aika pian taloon muuttamisen jälkeen haluavamme pelkän puulämmityksen, niin puuhella kuului melkein automaattisesti suunnitelmaan. Edellisiltä omistajilta kuulimme että keittiön nurkassa oli joskus ollut puuhella. Millainen, ei ollut enää tiedossa. Ennen kuin aloimme toden teolla etsiä uutta vanhaa hellaa, piti muutama asia tarkistaa. Purimme keittiön kaapit nurkasta ja kuorimme muovimaton lopulta koko keittiöstä pois. Niistä enemmän kun pääsen keittiöremonttitarinan kimppuun. Maton alta paljastuivat vanhat perustukset. Piipun tutkimisesta ja avaamisesta kirjoitin kaakeliuunien kunnostamisen yhteydesä. Yksinkertaisesti; piippu piti avata ja tehdä salapoliisintyötä sen eteen mikä hormi vie mihinkin ja onko niitä vapaana. Hellan etsintä vaati joitain tunteja netissä istumista. Tärkein kriteeri oli, että hella on käyttökuntoinen ja että hormiliitäntä on oikeassa paikassa. Lopulta otin kriteeriksi etsiä myös Siro-merkkistä hellaa ihan vain siitä riemusta että se on meidän sukunimemme. Eräällä nettikirppiksellä tärppäsi ja mies lähti kaverinsa kanssa hakemaan uutta puuhellaamme lähimaakunnasta. Hellamme on metallikuorinen Högforsin Siro numero 51 ja sen kantamiseen tarvitsi neljä miestä. Onnistui kuitenkin! Ennen kuin hella saatiin sisälle keittiöön piti tehdä vielä muutama pikku homma... Oikeaa hormia etsittiin keittiön puolelta poraamalla oletettuun kohtaan hormia reikä. Jo kolmannella onnistui! Paras hormi olisi ollut sama kuin poistohormi, mutta nykyasetusten mukaan savuhormi ja ilmahormi pitää olla erikseen. Siksi hellamme ei ole aivan seinässä kiinni vaan hieman edempänä, koska vapaa hormi osuu sillä lailla yksiin hellan kanssa. Poistohormiin oli liitetty vanha liesituuletin. Hökötyksen purettuamme hormin suulle asennettiin ritilä. Siinä voisi olla siivekkeellinen räppänä niin että ilmavirtausta pystyisi säätämään, mutta väliaikaisten ratkaisujen on taipumusta jäädä pysyviksi. Muuri piti myös maalata ennen hellan asentamista. Ylemmistä kuvista näkyy aiempi riemunkirjava olemus minkä halusimme saada piiloon. Maalaus tehtiin itse sekoitetulla valkoisella pellavaöljymaalilla kolmeen, neljään kertaan. Oikeassa valossa vanhat värialueet näkyvät vielä mutteivat mitenkään häiritsevästi. Savupelti löytyi vintistä ja on nyt luultavasti alkuperäisellä paikallaan! Pellin aukko löytyi pienen laastikerroksen alta naputtamalla. Kaunis kuparin värinen huuva löytyi ystävien autotallista kun se ei ollutkaan mahtunut heidän keittiöönsä. Saman värinen eduspelti bongattiin nettikirppikseltä. Voisin melkein sanoa että puuhella on ollut kannattavin yksittäinen hankinta taloomme. Se antaa nopeasti lämpöä yön jäljiltä viileään keitiöömme ja sen päällä valmistuvat niin mutterikahvit kuin ruoatkin. Ensin harmittelin vesisäiliön puuttumista, mutta oikeastaan iso kattila hellan kannen päällä ajaa saman asian. Itse asiassa se ajaa myös toista asiaa; hellan päällä pitäisi aina olla jotain ettei kansi pääse kuumentuessaan vääntymään tai halkeamaan. Vesisäiliön ja uunit voisi täyttää tiilillä ja saada hellasta näin himpun verran varaavan. Käytämme uuneja sen verran harvoin, ja tiilillä täyttäminen olisi kuitenkin helposti purettava ratkaisu. Puuhellan ansiosta emme jää myöskään lämmintä ruokaa vaille vaikka tulisi pidempikin sähkökatkos.