Meillä lämmitetään puilla. Kahta kakluunia, keittiön puuhellaa sekä pihasaunan kiuasta ja pataa. Kesällä siinä on semmoinen kiva maalaisromanttinen vire lämmittää saunaa samalla kun lapset kisailevat pihamaalla, mutta talven pakkasilla se on välillä aika...no, vaivalloista. Ihan rehellisesti. Silti en toistaiseksi muuhun vaihtaisi.

Omaa metsää ei ole, joten joudumme tilaamaan puut. Tilaamme polttopuut valmiina halkoina eli klapeina. Täällä lounaismurteiden alueella halko ei ole sellainen metrinen ranka vaan ihan yhtä pieni kuin klapikin. Hintaan saisi pienen eron mitä isompana tilaisi, mutta onhan se helppo kantaa pihalle kipattu kuorma suoraan suojaan. Ja silti tulee halvemmaksi kuin sähkölämmitys. Ilmaista puuta saamme joskus sukulaisilta tai omasta pihasta. Jos lisäksi omistaisi auton, peräkärryn ja kunnon metsurivarusteet, niin kaupungilta voisi tiedustella myrskynkaatoja uloskantohintaan (heh). Eräs ahkera sukulaisemme toimii niin ja selviää lämmittämisestä taas vähän edullisemmin. Luotamme puuhuollossa hyväksi todettuun toimittajaan. Näin voimme lämmittämisessäkin tukea lähituotantoa ja mahdollistaa yhden ihmisen toimeentulon metsätaloudesta. Tuote on uusiutuva ja hiilineutraali. Nyt luotan seuraavassa tutkimuskirjallisuuteen; puun polton hiilidioksidipäästöt ovat yhtä suuret kuin jos sama puumäärä lahoaisi metsissä. Samoin hiilidioksidipäästöt eivät ryöstäydy käsistä siinä tapauksessa että puun käyttö ja kasvu ovat tasapainossa. Puu sitoo hillidioksidia vain elinkaarensa ajan; paras tapa säilöä puuta (ja siihen sitoutunutta hiilidioksidia) on seisottaa puuta turvassa lahoamiselta. Eli käytännössä rakentaa mahdollisimman pitkäikäisiä puurakennuksia! Takaisin puuhuoltoon. Kun seitsemän heittomotin kuorma on kipattu pihalle, niin siinä on puuta kerrakseen! Tilaamme kaksi kuormaa keskikesän tienoilla niin saavat juhannusvieraatkin vähän hyötyliikuntaa. Kolmas seitsemänmottinen mahtuu vajaamme vuodenvaihteen tienoilla, riippuen vähän sitä onko ollut lauhaa vai kireitä pakkasia. Nätisti asettelemalla voisi kolme kuormaa mahtua kerrallaankin suojaan, mutta sitten vajassa liikkuminen vaikeutuisi ja kaikki muu tavara (kuten sukset, pulkat, grilli, työkalut...) ei enää mahtuisi! Lajittelemme puut lajin (koivu, sekapuu) ja koon mukaan. Vaikka tilaus onkin tasakokoiselle klapille, niin seassa on aina pienempää silppua. Kun sen jo siirtovaiheessa erittelee omiin kasoihinsa, niin esimerkiksi pienempiä hellaklapeja ei tarvitse hetkeen tehdä. Samoin irtonaiset tuohet ja tikut toimivat hyvinä sytykkeinä. Omista siisteistä pinoistaan puut on ennen käyttöä helppo kantaa ensin verannan puulaatikkoon ja keittiön koriin. Päivä, pari ennen uuniin lisäystä tuomme pari kestokassillista kakluunin viereen lämpiämään. Tästä kiistelevät osapuolet ovatkin yhtä mieltä: Polta vain kuivaa puuta! Eri lajien palamisominaisuuksista ja sytyttämistavoista sitten valllitseekin iloinen erimielisyys. Me kuulumme uuden polven päältä sytyttäjiin. Olen sen verran huono avaamaan fysikaalisia prosesseja että saatte itse kääydä tutustumassa lähdekirjallisuuteen, mutta meidät uusin tutkimus on saanut vakuuttuneeksi päältä sytyttämisen eduista. Jos ja kun haluat vähentää pienhiukkaspäästöjä, sytytä päältä. Se on hyvin helppoa parilla niksillä. Ensin pesä ladataan kuivilla puilla noin kaksi kolmasosaa korkeudestaan. Puiden päälle asetetaan sytykkeet, esimerkiksi tuohia ja havupuisia tikkuja, pilkkeitä. Pihkaisuus auttaa syttymisessä. Korvausilmaräppänä avataan, pelti avataan, tuli tuikataan sytykkeisiin ja luukut suljetaan jättäen ilma-aukot auki. Toimii aina. Ja niin toimii puulämmityskin. Vaikka olisi minkälainen sähkökatko, niin meidän talossa ei tule kylmä. Puuhella tuo varmuutta ruokahuoltoon, ja saa sen päällä lämmitettyä vaikka tiskivedetkin. Tulipesistä kerätyt tuhkat säilötään odottamaan kevättä ja käytetään kalkin tavoin ravitsemaan kasvimaata ja estämään nurmen sammaloitumista. Siitä aiheesta enemmän kun pääsen puutarhakirjoitusten kimppuun! Kokeilin tässä postauksessa mobiilikuvia, mahtavatko toimia laadullisesti?