Ostaessamme talon lämmitysmuotona oli sähkölämmitys. Kaikissa muissa huoneissa paitsi olohuoneessa oli sähköpatterit ja kahdessa kaakeliuunissa lisäksi yösähköllä toimivat sähkövastukset. Yhtenä kriteerinä talollemme oli, että siellä olisi ainakin yksi tulisija. Olikin kaksi, muttei sillä hetkellä toimivina. Päätimme ensimmäisen talven mennä sähköllä, mutta aika äkkiä osasimme tehdä kannattavuuslaskelmat puulämmitykseen siirtymisestä. Lisäksi yösähkössä oli se huono puoli, että kun vastukset alkoivat lämmetä yhdentoista aikaan illalla ja napsahtivat seitsemältä aamulla pois päältä, niin kylmintä talossa oli iltapäivästä iltaan. Niinpä ensimmäisen talven jälkeen vastukset saivat lähteä. Helppo osuus oli tilata muurari (Timo Kosonen) korjaamaan kahden kakluunin poskikanavat ja seppä (Mikko Mannonen) valmistamaan uudet sisäluukut uuneihin. Aikanaan sähkövastuksia asennettaessa oli oltu sen verran viisaita, että uuneja oli tuhottu mahdollisimman vähän. Poskikanaviin oli tehty aukot lämmön kulkea paremmin, ja sähköt vedetty nokiluukun kautta. Yhteensä hinta jäi muutamiin satasiin, eli ostettu työ kuoletettiin jo parin kuukauden sähkölaskulla. Vaikeampi homma oli piipun ja hormien kanssa. Jotta lämpö ei lähtisi taivaan tuuliin, oli hormit tukittu piipun päältä valamalla sinne sementtikakku päälle ja sen alle tungettu lasivillaa niin pitkälle kuin oli saatu. Tässä tapauksessa noin vintin tasalle, missä teimme hormiin aukon villan pois repimiseksi. Semmoista mukavaa tiimityötä, missä toinen piipun päältä kepillä työnsi villaa alaspäin ja toinen kiskoi sitä vintin puolella piipusta ulos. Onneksi suuri osa työstä tuli tehtyä jo puuhellan asentamisen yhteydessä, mistä kirjoitan myöhemmin erikseen. Saimme uunit toimintakuntoon ennen syksyä 2013. Myönnän, että puulämmitykseen siirtymisessä oli meidän kohdallamme mukana myös aimo ripaus idealismia. Olisi ehkä ollut järkevää säästää sähköpatterit, mutta nekin saivat mennä. Sen lisäksi että sähkölaskut olivat järkyttäviä, olivat ne myös järkyttävän rumia. Ainoastaan vessaan sai jäädä pikku patteri. Toisena talvena jopa suostuimme pitämään sitä päällä, joten vessa ei enää ollutkaan kylmin huoneemme vaan pieni tropiikki! Puulämmitys ainoana lämmitysmuotona sitoo kotiin. Mikäli siis haluaa että kodissa on lämmintä! Meille se on sopinut, sillä joku on aina kotona. Nollan pinnassa, niinkuin nyt, riittää että olohuoneen uuni lämmitetään illalla ja makuuhuoneen uuni joka toinen tai kolmas päivä. Tammikuun kovilla yli -20 asteen pakkasilla olohuonetta lämmitettiin aamuin illoin ja välissä vielä makuuhuonetta. Kovin kylmillä keleillä keittiön puuhellaa käytetään enemmän ruoanlaittoon, kun taas nyt laitamme tulet siihen kun on aikaa, esimerkiksi viikonloppuaamuna tai iltapäiväkahviaikaan. Puuhella antaa lämpöä nopeasti mutta myös kylmenee äkkiä. Seuraavassa osassa kirjoitan lämmitysmuotomme elintärkeästä asiasta eli puuhuollosta; puiden hankkimisesta, lajittelusta ja oikeanlaisesta polttamisesta.