Se iski heinäkuussa 2013, noin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Tajusin että joutuisin katsomaan makuuhuoneen seiniä enemmän kuin kestäisin. Yksi seinä oli likaisen violetti, toinen likaisen valkoinen ja kolmatta peitti tumman ruskea puukuviota jäljittelevä levy. (Neljäs seinä on lähes kokonaan oviaukkoa.) Ja levyn alta paljastui vielä parempaa; kirkuvan punaiseksi maalattu halltex!

Meille kerrottiin ennakkovinkkinä, että tapetointi johtaa avioeroon. Emme olleet tapetoineet ennen (ja ehkä se vähän näkyy lopputuloksessa), mutta ajattelimme ettei se niin vaikeaa voi olla. Pohjalla oleva puukuitulevy (tuttavallisemmin halltex) päätettiin säästää jo ihan lämpöteknisistäkin syistä. Saumat peitettiin paperinauhalla, jotta talon mahdollinen liike ei repisi tapettia. Talohan voi jo vuodenaikojenkin mukaan hieman elää. Halltexiin esiliisteröinti, tapettiin liisteröinti ja vuodat seinälle. Ei ollut vaikeaa eikä kestänyt kauan. Suurimman osan ajasta saimme kulutettua kalusteiden siirtelyyn ja lasten viihdyttämiseen (hämäämiseen pois työmaalta). Hiukan aikaa tuhraantui myös katon parissa. Poistimme samalla viehättävän reikäjuustoisen kattohalltexin. Alta nimittäin löytyi ihan hyvässä kunnossa oleva pinkopahvi. Halltex on tietyn aikakauden merkki, ja meille pinkopahvi edustaa enemmän talon rakennusajan henkeä. Tästä päästäänkin ikuisuusaiheeseen eli vääntämään siitä mikä historiallisista kerroksista on "oikea". Oikea on tietty se minkä sen hetkiset asukkaat päättävät jättää näkyviin. Itselleni halltex vastaan pinkopahvi-tapauksessa kyse on myös estetiikasta. Kattoprojektin jätimme suosiolla kesken, sillä kahden lapsen ja pian syntyvän kolmannen kanssa sängyt piti saada takaisin ja elämä normaaleihin uomiinsa. Katto on nyt kaksi ja puoli vuotta odottanut naulanreikien paperointia ja uutta liimamaalikerrosta. Tällä hetkellä kaikki muu remontointi odottaa tilannetta "kunnes vintti on valmis". Tyytyväinen olen silti ollut ja mielummin katsellut nykysiä seiniä kuin niitä vanhoja! Materiaaleista: Käytimme paperitapettia perinnemallistosta, liisteri oli tärkkelyspohjaista. Puukuitulevyn aiemmasta maalista emme voi tietää, otimme tietoisen riskin jättäessämme sen alle. Uskomme aiempien asukkaiden tehneen seinien sisäpuolisen lisäeristyksen ihan syystä ja levyjen lisäävän näin myös meidän asumismukavuuttamme. Poistimme halltexia pienen koepalan ja alta löytyi kahta erilaista tapettia. Siellä ne ovat edelleen, säilöttynä seinäarkistossamme tuleville sukupolville!