Talomme on sotien välisen ajan omakotitalo. 1937 rakennettu puurunkoinen, korkeaharjainen. Asuinkerroksessa on keittö, sali ja kamari, kuten niitä rakennusaikana kutsuttiin. Lisäksi eteinen ja veranta sekä 1960-luvulla kellarin portaikon tilalle tehty sisävessa. Kellari on maapohjainen, vintti oli ostaessamme kylmä puruvintti. Peseytyminen on talon koko historian tapahtunut pihasaunassa ja niin nykyäänkin. Taloa etsiessämme meillä oli monia kriteereitä mistä osa täyttyi, osa ei. Raha saneli paljon. Autottomina päädyimme suht lähelle keskustaa mutta kuitenkin viehättävän vanhan omakotitaloalueen keskelle. Yksi tärkeimmistä kriteereistä oli "peruspilaamaton" vastakohtana asuntoilmoituksissa keikkuvalle peruskorjatulle. Talon piti olla heti asuttava. Lasten kanssa arkielämää pyörittäessä emme pystyneet repeämään pikaremonttiin, eikä sellainen vanhan talon kanssa usein ole suositeltavaakaan. Olemme asuneet talossa pian neljä vuotta, ja olemme ehtineet hiukan tapetoida (listat puuttuvat), kohentaa keittiötä (kesken), korjata ulkovuoria ja raapia siitä vanhaa lateksia ja maalata uudelleen öljymaalilla (kesken), kuoria muovimattoa yhdestä huoneesta, korjata vanhoja kitti-ikkunoita, ottaa kakluunit uudelleen käyttöön, uusia sähköt sekä isoimpana ponnistuksena remontoida vinttiä. Tänä vuonna keskimmäisemmekin menee kouluun, joten lisäneliöt tulevat tarpeeseen! Kirjoitan remonttiprojekteista myöhemmin erikseen. Niistä riittää sananen jos toinenkin. Talotekniikasta sen verran, että ensimmäisen talven jälkeen siirryimme sähköpattereista puulämmitykseen. Talossa oli kaksi kaakeliuunia mihin oli laitettu sähkövastukset sisälle. Vanhan puuhellan ostimme keittiöön heti kun sopiva löytyi. Kylmä ja lämmin vesi tulee ja menee, sisävessa löytyy. Saunaan tuodaan vesi letkulla ja lämmitetään padassa. Saunan kyljessä on puuvaja mihin mahtuu talven puuvarasto. Oman metsän puutteessa joudumme tilaamaan klapit. Niiden kantamiseen saamme sitten osallistua senkin edestä.