On taas aika istuttaa sipulikukkia! Nautin tästä vuodenajasta mutta pelkään jo marraskuun pimeää. Kevätkukkien istuttaminen juuri ennen raskainta aikaa on kuin käänteistä surutyötä; jotenkin voimaannuttavaa suunnata ajatukset jo vuodenaikaan milloin mennään kohti valoa ja mustarastaan lauluntäyteisiä iltoja.
En usko kerralla valmistuvaan puutarhaan vaan tiedän sen tulevan pikku hiljaa kun joka vuosi lisään jonkin pienen osasen. Ensimmäisenä keväänä maasta puski seitsemän krookusta ja tänä vuonna tilasin 700 sipulikasvia. Luontoa pitää hiukan auttaa.
Maahan istuttelun lisäksi tein kolme vati-istutusta. Sellaista, mitkä voi halutessaan ottaa jo keväällä aikasin verannalle tai siirtää pihalla väriä kaipaavaan kohtaan. Tällä samalla tavoin voi sipuliasetelman tehdä pieneen tai isoon ruukkuun, mutta korkeutta kannattaa astiassa olla jonkin verran. Reiätön vati kannattaa salaojittaa soralla ennen ensimmäistä multakerrosta.
Käytän yleensä sipulikasveille luujauhoa lannoitteena, mutta nytpä en löytänyt laatikkoa mistään. Hätävarana käytän tuhkaa, sillä sen suhteen olemme erittäin omavaraiset. Sitä siis laitoin mullan päälle ennen ensimmäistä sipulikerosta. Alimmainen kerros kannattaa täyttää suuremmilla sipuleilla, seuraava vähän pienemmillä ja niin edelleen kerrosten lukumäärän mukaan. Sipulikerrosten väliin laitetaan aina multaa ja sitä-kadoksissa-olevaa-luujauhoa eli tähän hätään taas tuhkaa.
Vanhoihin emalivateihin tein kuhunkin kaksi sipulikerrosta. Päälle vielä multaa ja kevättä odottamaan kuistin alle. Siellä on suunnilleen sama lämpötila kuin ulkona, mutta sade ei pääse kastelemaan ja pakkanen sitten jäädyttämään sipuleita. Nähdään keväällä sipulit, kun muututte rumista ankanpoikasista joutseniksi!