Huhtikuu. On todella huhtikuu! Ulkona tulee vietettyä melkein enemmän valveillaolotunteja kuin sisällä.

Ilmeisesti kevät ei tule, ellei joka vuosi ole pihalla jotain isoa projektia. Tänä vuonna se on hyötykasvimaan laajentaminen ja se on vienyt leijonanosan pihatöistä. Kun joutsen saatiin liikkumaan niin seuraavaksi liikahtivat vuorenkilvet. Ne saivat uuden paikan orapihlajan juurelta. Vanhan tunkionsekaisen maan siirsin vuorenkilpien mukaan, sillä se ei vaikuttanut viljelyyn soveltuvalta. Soran lisäksi kaivaessa löytyi ämpäritolkulla vanhoja kampoja, hammastahnatuubeja, lääkepurkkeja, epämääräistä muovia, sukkahousuja, vanha kenkä, kakluunin kaakeli... Jotta tila saataisiin mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön halusin siirtää myös viljelylaatikoita. Vasemmalla näkyvä monivuotisten yrttien laatikko sai jäädä paikalleen, mutta kaksi muuta siirrettiin. Tai oikeastaan vain isompi sai uuden paikan mansikkamaan päästä, sillä pienempi hajosi käsiin sitä siirrettäessä. Siirrettyyn laatikkoon on tänä vuonna tarkoitus kylvää salaattia, ja löysin siihen lasitkin päälle niin että kylvökset voisi tehdä piankin. Vuorenkilpiympyrän raivaus oli sanalla sanoen raskasta ja tylsää, joten välipalaksi silppusin vihdoin kevään risusaldon. Oksien silppuaminen on monotonisuudestaan huolimatta yksi lempipuuhistani, koska siinä saa samanaikaisesti pihan siistiksi ja omalla pihalla hyödynnettyä muuten hankalaa materiaalia. Kaikkia risuja kun ei voi kaivaa harjupenkkiin. Oksasilppua tuli noin viisisataa litraa ja se upposi helposti kasvimaan poluille ja kuraisimpiin paikkoihin imemään kosteutta kuten lasten keinupaikan alle. Kesän tullen silput voi lakaista vaikka pensaiden juurelle jos ne pyörivät häiritsevästi jaloissa. Jos vuorenkilpiympyrän raivaamisessa ei ole ollut tarpeeksi puuhaa, niin heti sen vieressähän oli viime syksynä kaadetun männyn kanto. Luonnollisesti sekin piti kaivaa suurimpine juurineen maasta ylös. Mieheni sai onneksi parilta ystävältä apua, ja nyt on paikalla enää savilöllöinen täytetty monttu. Näkymä pihalla oli ja on edelleen hurja, mutta tilanne paranee kun myllätty alue saa päälleen uuden hyötytarhan! Puutarhassa on toki kaiken "ylimääräisen" lisäksi tehty ihan niitä tavallisiakin kevättöitä. Puita on leikattu, istutuksia ja kasvimaata tuhkattu ja komposteja tyhjennetty. Meillä ei ole kaupasta ostettua lämpökompostoria vaan itse tehty eristetty matokompostori. Madot ja pieneliöt tekevät siis hajotustyön ja lisäksi komposti on kannella suljettu ja eristetty niin, että vain talven kylmimpänä aikana toiminta hyytyy. Massa on lämmmintä, muttei ikinä saavuta sellaisia lämpötiloja kuin teollisissa lämpökompostoreissa. Kompostissa muodostuvassa maassa on hyvä rakenne ja oikeastaan vain avokadon kivet ja kuoret erottuvat vuoden päästä. Uskaltauduin myös kysymään naapurista jalokiurunkannuksen alkuja. Olen monta kevättä ihaillut niiden kasvuvoimaa ja aikaista kukintaa, joten innolla odotan juurtuvatko ne meidänkin pihallemme. Sain samalla piippuköynnöksen alun ja siihen ilmeisesti pätee sama kuin tuohon kiurunkannukseen; osa pitää sinnikkäänä rikkaruohona ja osa vaalimisen arvoisena perinnekasvina. Ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia ja hoitovinkkejä kummallekin kasville!