Viikonloppuna oli yläkuu eli hyvä aika laittaa kylvöksiä itämään. Tänä vuonna emme ole tarttuneet toimeen aiemmin, mutta tomaatit ehtivät kyllä kun apuna on kasvihuone. Kaivoin esiin edellisvuosien pussinpohjat ja uudet siemenostokset. Kirsikkatomaattia, tavallisempaa sekä värimuunnoksia. Eiköhän näillä päästä alkuun!


Samaan aikaan kuin tomaatit laitoin myös basilikaa, purjosipulia, paprikoita, muutaman suippokaalin kokeilumielessä sekä koristekukkasia.


Chilien kanssa olisi pitänyt olla ajoissa, joten ajattelimme tänä vuonna ostaa muutaman taimen kun sen aika on käsillä. Mutta mitäs ihmettä! Fataliin tomaatinsiementen kaverina tuli myös pussillinen habaneroja joten pakkohan niitä oli muutama laittaa alulle.


Jokainen kevätkylvöjä tekevä tietää tilan olevan kortilla keväisin. Meillä on taimihuone kellarikerroksessa, mutta itämisen ajan laatikot ovat sisällä. Olen vuosia aikonut hankkia pluggboxeja, sellaisia pieneen tilaan meneviä kylvölavoja missä kasvit kasvattavat syvät juuret. En kuitenkaan ole saanut hankittua sellaisia sillä meillä on ihan mukava varasto jo olemassa olevia minikasvihuoneita ja ruukkuja. "Man tager vad man haver", kuten vanhojen talojenkin kanssa. Tuntuisi hassulta hankkia lisää muoviastioita kotiin kun niitä on jo vanhastaan.

Aika herättää pelargonit, sillä tänään on virallisesti Kevään Ensimmäinen Päivä (tai henkilökohtaisemmin syntymäpäiväni!). Aivan sama onko yöllä satanut uusi lumikerros tai huiskiiko taivaan täydeltä räntää.


Suurin osa pelargoneistamme talvehti sisällä ikkunalaudoilla. Pari isointa on ollut kellarin taimihuoneessa (ilman lisävaloa kylläkin). Yksi sitkeimmin kukkinut jäi jouluun saakka pihasaunan ikkunalle ja se siirrettiin taimihuoneeseen vasta kovimmilla pakkasilla. Kaikki kasvit näyttävät olevan elossa, joten emokasvit saavat jäädä ruukkuihinsa leikattuina ja tänä vuonna testaan pistokkaiden juurruttamista turvebriketteihin. Briketit ovat litteitä kiekkoja ja turpoavat oikeaan kokoonsa liottamalla vedessä. Turvebriketeissä on myös ravinteita valmiina ja niiden pitäisi olla helppo tapa juurruttaa pistokkaita (ja ne sopivat myös suoraan siemenkylvöön).


Kyllä näkee kehen pikku apulaiseni on tullut; niin on suorat rivit!


Turvebriketit muutaman minuutin liotuksen jälkeen. Yläpuolella on verkkosuojassa reikä mihin pistokkaan tai siemenen voi laittaa.



Pistokkaita otettaessa kannattaa panostaa teräviin työvälineisiin. Saksilla leikatessa voi tehdä tuhoa sillä sakset litistävät varren imupinnan littanaksi. Samoin kannattaa heti nimetä pistokkaat varsinkin jos pelargoneissa on paljon eri lajikkeita.


Turvebriketit ovat noin viisi senttimetriä korkeita, joten pistokkaisiin ei kannata jättää turhan pitkää vartta. Lehtiä kannattaa olla kolmesta viiteen; isompi määrä lehtiä haihduttaa liikaa nestettä.


Pistokkaita voi ottaa myös muualta kuin latvasta. Silloin yläpinta leikataan juuri lehtihangan yläpuolelta...


...ja alapinta lehtihangan alapuolelta.


Sen jälkeen ylimääräiset lehdet poistetaan niin että pistokkaan yläosaan jää tarvittava määrä lehtiä.


Terhakan näköisiä alkuja! Olen kuitenkin realisti; osa pistokkaista ei menesty, joten otan uusia alkuja mieluiten vähän liikaa kuin liian vähän. Ylimääräisiä on mukava antaa ystäville ja vaihdella muiden harrastajien kanssa.


Vähän on ahtaan näköistä, mutta ainakin alussa on hyvä minimoida haihtuminen. Pistokkaat pääsevät nyt valoisalle ikkunalle ja kevään edistyessä ruukkuihin.

Kaksi fermentoitunutta ämpärillistä bokashia on tähän mennessä kipattu multatehtaaseen ja neljännen ämpärin täyttö on alkanut. Ajattelin kirjata ylös joitain kokemuksia aiheesta tähän mennessä.



Yhden kuudentoista litran ämpärin täyttämiseen on meidän viiden hengen perheessämme mennyt noin kolme viikkoa. Parin viikon kohdalla on sanko näyttänyt melko täydeltä, mutta tiivistäen on  tavaraa mahtunutkin vielä melkein viikon ajan. Eli viikon-kahden kohdalla ämpärissä alkaa tapahtua jotain toimintaa. Mikäli biojätemäärä pysyy samoissa tulevat kaksi ämpäriä riittämään pyörittämään bokashointia. Varasuunnitelmana on laittaa "yli" jäävä biojäte kompostiin, samaan mitä olemme tähän astikin käyttäneet. Itse asiassa emme ole luopuneet biosangosta keittiössä, vaan sinne menevät edelleen kahvit, mullat ja muu mahdollinen "epäilyttävä" aines. Kompostista en ole muutenkaan luopumassa vaan ajatuksena on käyttää sitä talven yli multatehtaana kun maa on jäässä.

Nestettä on kaikista ämpäreistä lirunut mukavasti, noin puolitoista-kaksi litraa per ämpäri. Ensimmäinen ajatus oli alkaa pakastaa nestettä kesää varten, mutta laimennussuhde (1:200) kasteluveteen on niin pieni, että uskon sitä riittävän tarpeeksi ilmankin. Bokashinestettä olen käyttänyt taimien kasteluun, sisäkasveille ja ulos marjapensaille pari kertaa. Lisäksi olen imeyttänyt "raakaa" nestettä hiiliin. Sihtasin talven aikana kertyneet tuhkat nurmikolle ja kasvimaille ja sain reilut kymmenen litraa hiiliä. Olen ottanut viiden litran purkin noin puolilleen hiiliä ja liruttanut nestettä sekaan kun sitä on ollut saatavilla. Kansi kiinni, ravistus ja odottamaan seuraavaa satsia. Kun hiilet eivät ole enää imeneet mitään olen sekoittanut niitä "ravinnepankiksi" tarpeellisiin kohtiin puutarhaa. Toiminta on vähän kokeellista; mitään tarkkoja määriä tai tuloksia ei ole esittää, mutta toivon hiilien luovuttavan ravinteita maahan pitkin kesää.



Varsinaiseen bokashin ihmevoimaan en ole vielä päässyt kunnolla tutustumaan. Multatehdas odottaa pihalla kasvihuoneen laajennuksen valmistumista. Tehomullat pääsevät tomaateille tekemään taikojaan. Multatehtaana on tällä hetkellä muovinen kesäkomposti missä on pohjalla ritilä, päällä kansi ja seinissä ei eristeitä. Multana käytin viime kesän tomaattien multia; laitoin pohjalle reilun kerroksen, bokashin sekaisin mullan kanssa ja päälle vielä kerros. Multaantuva osa on siis kahden multapatterin välissä. Kippasin viikonloppuna toisen fermentoituneen bokashisangon multatehtaaseen ja kaivelin ensimmäisen tuloksia. Viikossa ei ollut oikeastaan mitään tapahtunut, silloin sekoittelin multatehdasta ja kastelin kuivan näköistä pintaa. Kahden viikon jälkeen jäljellä on melkein pelkkää multaa ja muutamia tunnistamattomia kuoria. Eli lämpimät säät ovat suosineet nopeaa multaantumista!



Sisällä olen sen sijaan huomaavinani vaikutuksia; kurpitsat pukkaavat jo kukkaa, rönsylilja teki valtavan kukkavarren bokashikastelun aloitettuani ja poslinikukissakin on ehkä muita vuosia komeampi kukinta. Papujen kanssa olen ongelmissa kun ne venyvät pituutta niin mahdottomasti. Toisaalta, se taitaa olla malttamattoman puutarhurin vaiva joka vuosi...


Koska kevät on kiireinen kaikilla rintamilla, päivittyy Instagram useimmin. Sieltä voi käydä katsomassa heräilevän puutarhan tilannetta ja pikku hiljaa rakentuvaa kierrätyskasvihuonettamme @monakotona

Olen seurannut Facebookissa bokashi-ryhmää reilun vuoden ajan. Menetelmä on kuulostanut mielenkiinoiselta, mutta ajattelin etten ryhdy hommaan koska meillä on ihan toimiva biojätteen kompostointi mikä toimii vuoden ympäri. Lisäksi tässä normaalissa lapsiperhearjessa on tarpeeksi puuhaa ja tavaraa -miksi hankkia lisää?

No varmaan siksi, että puutarhahulluus on vaarallisimmillaan kevään korvalla. Kyllä meillä sitä multaa ja kompostia riittää, mutta saisinko sadosta vielä isomman, vielä terveemmän!? Tänne sitä bokashia!


Bokashi on Japanissa kehitetty menetelmä biojätteen kotikompostointiin. Siinä luonnolliset aktiiviset mikrobit hapattavat jätteen parissa viikossa, minkä jälkeen hapattunut biojäte sekoitetaan vanhaan multaan ja näin saadaan ravinteikasta uutta multaa. Menetelmä kulkee myös nimellä keittiökomposti, ja se kertoo asiasta oleellisimman; kompostoida voi vaikka kerrostalossa vaikkei omistaisi pihaa tai kompostia. Multaa voi näin tuottaa vaikka parvekeviljelyyn tai rivitalon pikkupihaan. Hapattamisen sivutuotteena saadaan ravinteikasta suotonestettä, bokashimehua, bokapisua tai miksi kukakin sitä kutsuu. Nesteen massasta poistamiseksi ämpäreissä on reiällinen välipohja ja alaosassa hana mistä nesteen saa talteen. Nestettä voi käyttää niin pihan kuin sisäkasvien lannoitukseen. Mikäli tarvetta ei sillä hetkellä ole voi sen myös turvallisin mielin kaataa viemäriin, kompostiin tai vaikka pakastaa myöhempää tarvetta varten. Neste on melko tymäkkää, annostus vaihtelee käyttökohteen mukaan suhteista 1/10 - 1/500.


Ostin oman bokashi-aloitussettini viikko sitten. Päädyin ostettuihin ämpäreihin vaikka ne ovatkin melko arvokkaita, sillä tiedän kunnon välineiden nostavan onnistumisen ja innostumisen astetta. Hanallisia ämpäreitä voi itsekin askarrella, ja varsinkin Facebook-ryhmästä voi saada siihen vinkkejä ja apua. Kahden ämpärin ja ohjeiden lisäksi pakettiin kuului 2 kiloa valmista rouhetta, rouheen annostelukauha, pienempi astia rouheelle (jotta isoa pussia ei tarvitse avata päivittäin), astia bokashimehulle sekä väline millä jätettä voi tiivistää ämpärissä. Kahden kilon luvataan riittävän keskivertoperheelle jopa vuoden ajan. Yleinen ohje on, että rouhetta lisätään lusikallinen litraan jätettä. Mikäli jätteessä on paljon raskasta tavaraa, lihaa, luita tai juustoa tulee annostusta lisätä.


Meillä biojätettä kertyy enemmän kuin 10 litran ämpäri viikossa. Viisihenkisestä perheestämme vain koululaiset syövät lounaan koulussa, kaikki muut ateriat syödään yleensä kotona ja ruoka tehdään alusta saakka itse. Itse valmistan vain kasvisruokaa, mieheni tekee joskus itselleen ja lapsille jotain lihaisampaa. Oivallista bokashimateriaalia siis pitäisi kertyä ihan mukavasti. Nyt viikon jälkeen 16 litran bokashiämpäri on noin puolillaan, tosin olen kuullut että kun hapantuminen alemmissa kerroksissa alkaa voi pinta painua ja materiaalia vain mahtua ja mahtua! Kahvinpurut olemme heittäneet tavalliseen bioastiaan sillä liikaa kahvi voi häiritä bokashin toimintaa. Aiomme muutenkin pitää bioastian edelleen käytössä; epäilen että jätettä syntyy sitä vauhtia että ensimmäinen bokashi ei välttämättä ole vapautunut hapatuksesta kun toinenkin on jo täynnä. No, se jää nähtäväksi!

 Miten sitä bokashia sitten tehdään?
hyvin pilkotut biojätteet kerätään päivittäin erilliseen astiaan ja kipataan vain kerran päivässä bokashiämpäriin rouheen kanssa. Kantta ei kannata aukoa turhaan jotta prosessi ei häiriinny. Jätettä tiivistetään ja mahdollinen neste tyhjennetään hanan kautta. Näin toimitaan kunnes ämpäri on täynnä, minkä jälkeen se jätetään huoneenlämpöön hapattumaan. Hapattumiseen kannattaa varata aikaa ainakin kaksi viikkoa ja muistaa tyhjentää nesteet muutaman päivän välein. Hapattumisen jälkeen vuorossa on multatehdas. Tarkoituksena on että happamalle mennyt pH saadaan neutraloitua ja kompostointi vietyä loppuun -tässä vaiheessa biojäte on vielä suht saman näköistä kuin ämpäriin menneessään. Sekoittaminen multaan jatkaa prosessia ja bokashi muuttuu ravinteikkaaksi mullaksi. Se, kuinka kauan multatehdasvaihe kestää riippuu olosuhteista; onko multatehdas sisällä, ulkona, talvella, kesällä. Tarkempia vinkkejä multatehtailuun kannattaa katsoa vaikka Facebookista, sillä itsehän en ole vielä valmistanut yhden yhtä valmista satsia bokashimultaa. Ajatuksissa on kätkeä hapattuneet jätteet joko kompostiimme (lämpimänä pöhisevä matokomposti) tai keväämmällä ja kesällä mahdollisesti viljelylavaan.


Bokashiprojekti on nyt polkaistu käyntiin ja raporttia seuraa kun asiat etenevät! Mikäli innostun oikein toden teolla, niin mielessä siintää jo mahdollisia bokashikokeiluja. Puutarhajätettä voisi kierrättää nopeammin bokashimenetelmällä, esimerkiksi huonot omenat, lehdet, jopa havut. Erityisesti kiinnostaa myös hiilien "lataaminen" bokashimehulla ja niiden käyttäminen maanparannuksessa. Tähän astihan olemme kipanneet kohtuullisen määrän hiiliä sellaisenaan kasvimaille maanparannukseen.

Laitan vielä loppuun nopeat plussat ja miinukset omasta mielestäni:

PLUSSAT:
-mahdollisuus tuottaa ravinteikasta kasvupohjaa
-ravinteikasta bokashimehua kaikille kasveille
-nopeampi kierto biojätteellä
-näppärä kotikonsti edellisvuoden multien elvytykseen
-vähentää ostetun lannoitteen käyttöä
-mahdollisuus kompostoida jopa kerrostalossa
-hiilineutraali tapa kierrättää biojätettä (tästä luin jostain, kaipailen tutkimusta aiheesta!)

MIINUKSET:
-ostettuna ämpärit ovat melko hintavat (toisaalta niin on lämpökompostorikin)
-vaatii ylimääräistä vaivaa kun jäte pitää pilkkoa, tyhjentää päivittäin, annostella rouhetta
-aivan kaikkea biojätettä ei suositella bokashoitavan
-rouheita tai liemiä rouheen tekoon pitää ostaa erikseen jotta bokashi onnistuu
-rouheissa on valmistajakohtaisia eroja
-multatehtaalle pitää olla paikka
-bokashiämpärit ja keräysastia vievät tilaa sisällä, tällä hetkellä keittiössä (meillä kun ei ole talossamme esimerkiksi kodinhoitohuonetta tai kylpyhuonetta missä monet näitä tuntuvat pitävän)

Uudet hienot sisustuselementtimme keittön kulmakaapin ja sohvan välissä

Ja vielä muistiin: PILKO, TIIVISTÄ, ja käytä ROUHETTA!

Lisää vinkkejä, ohjeita, onnistumisia ja vertaistukea:
Bokashi Suomi Facebook-ryhmä

Pari viikkoa sitten tuskittelin kun sisällä ei nähnyt kekipäivällä lukea kirjojen nimiä kirjahyllystä ellei laittanut valoja päälle, ja sitten yhtäkkiä viime viikolla joku laittoi ison valon päälle.


Kun aurinko piirtää teräväreunaisen varjon jo huoneen viimeiseen nurkkaan on aika kääntää katse kevääseen. Synkimmästä talvesta on jo selvitty, ja vaikka vielä varmasti saamme pakkasia ja harmaita päiviä on suunta kohti kesää. Ensimmäisenä halusin alkaa pelargonien elvytysoperaatioon. Meille valmistui viime syksynä pohjakerrokseen miehelle studio muusikon töitä varten ja sen yhteyteen sain pelargoneille talvetushuoneen. Vuoden vaihteeseen saakka kasvit kukoistivat, siis oikeasti jopa kukkivat vaikka olin lopettanut lannoituksen.

Joulukuun kukintaa

Mutta sitten saapuivat tammikuun pakkaset. Lämmitys ei ollut tarpeeksi kovalla ja lähimpänä ikkunoita olleet saivat paleltumia. Poistin kuolleita osia ja siirsimme lämmittimen myös pelargoneille. Eivät tainneet sitten kuitenkaan oikein tykätä niin rajuista lämpötilan muuutoksista...

Talvetushuonessa on kaksi ikkunaa tuplalaseilla ja katossa kasvivalo; tarkoitus onkin käyttää huonetta keväämmällä myös taimien esikasvatukseen

Nyt kun osassa oli vielä edes vähän elossa olevia lehtiä päätin ottaa vihreät kasvut pistokkaiksi ja leikata lopuista varret alas ja odottaa ihmettä.


Aloitin projektin eilen, ja koottuani varastosta hyvän ruukkukokoelman tajusin pihan multakasan olevan vielä jäässä. Tietenkin! Kompostimme on kuitenkin pöhissyt toiminnassa koko talven, joten päätin tehdä oman multasekoituksen lähes valmiista kompostista ja kasihuoneeseen jätetyistä viime kesän tomaattimullista. Ainakin käsituntuma ja ulkonäkö oli hyvä, tuleva näyttää onko komposti liian vahvaa juurtuville pistokkaille.


Pistokkaille käytin sekoitusmultaa, mutta alas leikatuille kasveille lisäsin ruukun pohjalle ja reunoille pelkkää kompostia.

Valkoinen Mårbacka sinnittelee kukkien


Nimetyistä pelargoneista otetut pistokkaat kannattaa myös nimetä. Myöhemmin on todella vaikea muistaa mikä oli mikä! Itse käytän jäätelörasian kannesta leikattuja suikaleita ja vedenkestävää tussia, näin nimi ei pyyhkiydy pois kastelujen yhteydessä.


Pistokkaat kannattaa juurruttaa pienissä ruukuissa ja siirtää isompaan saviruukkuun vasta kun kasvi alkaa kasvattaa uusia lehtiä. Omasta kokemuksesta tiedän myös että näissä hommissa tulee aina hävikkiä; osa pistokkaista ei kasvata juuria joten kaikkien istuttaminen isoon ruukkuun tässä vaiheessa veisi vain tarpeettomasti tilaa ja multaa.


Alas leikatut pelargonit pääsivät nyt ainakin aluksi lämmittelemään oikeaan auringonvaloon olohuoneen ja yläkerran ikkunoille. Kuvassa olevat tuoksupelargonit ovat viettäneet talvensa makuuhuoneen ikkunalla ja ovat selvästi tykänneet. Niistäkin otan joku päivä uusia alkuja, nyt piti ensin pelastaa alakerran asukit!

Meillä jostain syystä käy usein näin: aloitetaan remonttiprojekti kun vieressä on joulukuusi, pyykkipalju, piikkimatto ja tietysti muutama lasilyhty. Siinä on hyvä karmien kanssa heilua!

Saimme aikanaan vinttiremontin yhteydessä tukun vanhoja väliovia. Karmillisille parioville ei ollut vintissä käyttöä, mutta tiesin heti mihin haluan ne: olohuoneen ja silloisen makuuhuoneen, nykyisen vieras-/työhuoneen väliin. Huoneiden välistä on aikanaan postettu ovi kokonaan ja kulkuaukkoa oli suurennettu. Ajattelin pariovien sopivan hyvin juuri tuohon kohtaan vaikka ne ovatkin pari vuosikymmentä aiemmalta ajalta kuin talomme. Toisaalta, kierrätysosia on aina käytetty ja lisäksi ilmaiset peilipariovet ovat jotain mistä en vain voinut kieltäytyä.


Pariovet olivat paksun muovimaalin peitossa niinkuin muutkin saadut ovet ja ne unohdettiin kellariin kun oli muutakin tekemistä. Joulun välipäivinä kaivoin ne vihdoin esille ja kävin maalin kimppuun kuumailmapuhaltimen ja kaapimien avulla. En ehkä ole yhtä nopea työskentelijä kuin ammattilaiset, mutta sain maalit pois. Useiden tuntien työn jälkeen. Päivien kuluessa ilma kylmeni lähemmäs kahtaakymmentä miinusastetta, ja silloin oli pakko siirtyä kellarin puolelle rapsuttamaan. (Pitää sitä ihmisellä kuitenkin harrastuksia olla!)


Sitten loppiaisaattona saimme lapset mummolaan yökylään. Ehdotin vienosti josko olisi aika iskeä ovet paikalleen kun saataisiin työskennellä keskenämme keskeytyksettä. Sisäremonttien toteuttaminen asutuissa tiloissa kolmen lapsen kanssa on aina välillä vähän...hankalaa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Projektin suunnitelmapiirros.

Iso apu projektissa oli, että ovissa oli karmit mukana. Ja vielä helpommaksi muuttui, kun karmit olivat tismalleen oikean korkuiset oviaukkoon! Leveydessä oli kolmisenkymmentä senttiä liikaa tilaa.


Jotta karmit saatiin seinän kanssa samaan tasoon, päätimme tältäkin seinältä kuoria vihdoin halltexit pois. Syksyllä paljastimme viereiseltä seinältä vanhan pinkopahviseinän tapetteineen. Nyt ei ollut yhtä paljon tuuria mukana, vaan alla ollut pahvi ja tapetti oli aikanaan revitty. Näin oviprojekti laajeni seinän pahvittamiseen. Vanhat tapettiripsut säästettiin, sillä kaksi seinäpintaa on vielä avaamatta ja saatamme tarvita paikkapaloja.


Hyvänä puolena oli, että saimme samalla uunin muurin esiin. Nykyohjeissahan neuvotaan jättämään palomuuri ilman tapettia jotta mahdollisesti syntyvät muurin vauriot ovat nähtävissä. Taloon muuttaessamme konsultoimme nuohoojaa kun olimme huolissamme siitä että halltex oli aivan kiinni uunissa, jopa sen takana. Nuohooja katsoi että tilanne ei ollut mitenkään hälyyttävä mutta neuvoi että jos joskus poistamme puukuitulevyn uunin ympäristöstä niin emme enää uudelleen laita siihen kuitulevyä tai tapettia.

Koeasennus. Vasemmalla näkyy minkä verran piti rakentaa uutta seinää.



Vaikka kyseessä oli periaatteessa jo pitkään suunniteltu juttu, niin sen verran yllättäen lähdimme sitä toteuttamaan että budjetoimme projektiin yhden ruuvilaatikon verran. Kaiken muun piti löytyä omista varastoista. Seinänpätkän pahvitus toteutettiin siksi vinttiremontista jääneillä jämäpaloilla. Koska vanhaa tapettia ei ollut lisää päätimme maalata uuniseinustan muureineen jollain sopivalla sävyllä ja hämätä mahdolliset pahvien rajat sabluunakuvioinnilla tai roiskemaalauksella.


Maaliksi valikoitui itse tehty liimamaali, sillä se sopii sekä pahvin että muurin maalaamiseen. Liimamaalilla saa myös yhdellä sivelyllä peittävän kerroksen, mikä sopi meille sillä normaali elämä olohuoneessa jatkui koko ajan. Väri oli hieman hakusessa; lopullisessa maalissa on ainakin umbraa ja luonnon terraa. Tarkoitus oli sulauttaa seinä osaksi vanhan tapetin ja kakluunin värimaailmaa kuitenkin tunnustaen että se on jälkeenpäin tehty. Aikeena ei siis ollut mitenkään imitoida suoraan vanhan tapetin väriä.

Ystävältä saadut karmilistat ja kellarin kätköistä kaivettu pätkä jalkalistaa antavat viimeistellyt loppusilauksen.

Arjen alkaminen ja pieni talviflunssa jättivät oviprojektin nyt tällaiseen asuun. Tarkoitus on vielä maalata ovi öljymaalilla ja kuvioida seinä jotta saamme häivytettyä alta paistavat pahvin saumakohdat. Vaikkei väritys olekaan vielä valmis niin reilun viikon aikana olemme huomanneet kuinka paljon ovet vaikuttavat talon lämpötalouteen; kamari ovien takana on huomattavasti viileämpi kuin muut tilat (siis silloin tietenkin kun siellä ei ole lämmitetty). Näin talvella voimme huoletta pitääkin yhtä huonetta viileämpänä jos meillä ei ole vieraita tai en ompele aktiivisesti. Ovien alle jätettiin kuitenkin rako mistä ilma vaihtuu eikä ruvettu askartelemaan kynnystä. Olohuoneesta tuli myös kertaheitolla "huonemaisempi" vaikka toki se oli huone ennen oviakin. Nyt huoneet ovat selvästi erilliset eivätkä omituisesti jatku toisiinsa.

Vanhoissa taloissa asuvat käyttävät kuulemma useimmiten villasukkia, mutta valitettavasti kun asumme näillä leveysasteilla on olemassa neljä vuodenaikaa: kesä ja kolme muuta milloin kannattaa varustautua villa-alusvaattein. Asiallinen olosuhteisiin sopiva pukeutuminen ei nimittäin alakaan päältä vaan alta.

Villamatto, karvatohvelit, villasukat ja villasilkkikerrasto kotipöksyjen alla; jo tarkenee!

Olen omiin kokemuksiini perustuen huomannut, että on aivan sama vetää sitä villaa ylle jos alla on esimerkiksi puuvillainen kerrasto. Puuvilla on materiaalina kylmä ja kostuessaan vaikka liikunnan aikana vielä kylmempi. Päällimmäiset villakerrokset eivät auta jos alusvaatteet ovat ihoa vasten oleva kylmän nihkeä puuvilla. Lasten myötä tutustuin aikanaan Ruskovillan mainioihin silkkivilla-alusvaatteisiin. Niissä on 70% villaa ja 30% silkkiä. Neulos on ohutta ja silkin vuoksi tuntuma suoraan ihoa vasten on mukava -ei lainkaan villan pisteleväinen.

Villa on mainio materiaali. Sen lisäksi että se on lämmintä kuivana ja kosteanakin, se ei tarvitse joka käytön jälkeen pesua. Koska villa on itseään puhdistavaa riittää useimmiten pelkkä tuuletus. Petivaatteisiin ja villapaitoihin sovellankin tätä, mutta sukkia ja alusvaatteita pyöritän aika usein pesukoneessa. Ohuet silkkivilla-alusvaatteet kuivuvat helposti yön aikana ja ovat taas aamulla valmiit käyttöön. Eikä ainakaan meidän pesukonessamme villapesuohjelma kestä edes kuin reilut puoli tuntia.

Viiden hengen perheessämme on jokaisella ainakin pari kerrastoa niin koko ajan on kierrossa puhdas vaate vaikka joku pari olisikin unohtunut pyykkikaappiin. Yleensä yritän kerätä villapyykin omaksi kasakseen ja pesen niitä useammin, mutta lapset joskus ennättävät kätkemään omansa muun pyykin sekaan. Ruskovillan tuotteet eivät ole sieltä halvimmasta päästä ja meillä niitä kuluu. Olinkin ilahtunut kun löysin viime syksynä suomalaisen Tamsilkin mikä valmistaa myös samanlaisia silkkivillavaatteita hieman edullisemmin. Ostin kokeeksi aikuisten kerrastot ja olen tällä talvikaudella käyttänyt niitä Ruskovillan rinnalla. Aivan yhtä mukavat ovat, tosin koot ovat reilummat.

Markkinoilla on nykyään paljon teknisiä vaatteita. Omasta mielestäni niiden ongelma ei ole toiminnassa vaan tuotannossa; materiaalit ovat muovipohjaisia mikä tarkoittaa että vaikka materiaalina olisi kierrätyskuitu, niin lopputuote ei koskaan hajoa. Kerran valmistettu muovi on kierrossa aina, tavalla tai toisella. Villa ja silkki ovat uusiutuvia luonnontuotteita mitkä lopulta hajoavat osaksi luonnon kiertokulkua. Kun tuotannossa vielä otetaan huomioon eläinten ja ihmisten oikeudet niin ollaan täydellisen "teknisen vaatteen" jäljillä.

Vaatteiden lisäksi villa on paikallaan sängyssä. Aluksi ajatus villaisista petivaatteista tuntui oudolta, mutta seitsemän vuotta sitten hankimme ensin omaan sänkyymme villaisen lakanan. Ja sen jälkeen pian villapeiton ja -tyynyt. Pikku hiljaa olemme hankkineet myös lapsille villaisia petivaatteita. Villalakanan ja -peiton päällä käytetään ihan tavallista puuvillalakanaa, mutta tuntuma on silti erilainen kuin "tavallisen" petauspatjan päällä. Sänky on talvellakin heti sopivan lämpöinen eikä kesällä tule hiki. Villa siirtää kosteutta ihmisestä itsensä kautta huoneilmaan eikä nukkujan tarvitse pyöriä nahkeissa lakanoissa. Erilaisten villapetivaatteiden valmistajien sivuilla lupaillaan niiden helpottavan monenlaisia oireita, mutta ainakin piirun verran mukavammat unet niissä tulee oman kokemukseni mukaan. Paukkupakkasilla olemme vetäisseet villapeiton päälle vielä yhden ekstratäkin; kyllä tarkenee!

Villaiset peitto, tyyny ja lakana jo hieman elämää nähneinä ja pinnastaan huopuneina. Tyynyssä on lisäksi villatäyte.

Tulevaisuudessa toivon että kun patjojemme vaihtoaika tulee, voisimme panostaa vaikkapa Villa & Peitteen patjoihin. Heillä on myös hyvä valikoima luonnonmateriaaleista valmistettuja peittoja ja tyynyjä. Eikä sitten unohdeta myöskään alussa mainittuja villasukkia, niitä todella tarvitsee Suomen talvessa ja varsinkin näissä vanhoissa taloissa. Kun päälle lisätään vielä lammaskarvatohvelit, niin päästään lämpimyyden makuun!