Meillä on tapana hankkia valmiiksi erilaista remonttimateriaalia ja tavaraa odottamaan oikeaa hetkeä. Välillä tiedossa ei ole tuleeko materiaalille käyttöä piankin vai säilömmekö sitä pidempään kellarissa. Toisaalta sitten on inspiraation hetkellä mitä ottaa.

Toivoinkin tänä äitienpäivänä lahjaksi yhden projektin loppuunsaattamista. Mieheni sai valita asentaako hän pihaportin vai uuden kaivonkannen pumppuineen. Kumpaankin on haalittu materiaalit valmiiksi, vain oikea hetki on puuttunut. Hän päätti tarttua kaivoasiaan, ehkäpä tämä juuri alkanut kastelusesonki hieman suosi valintaa. Pihallamme on siis vanha kaivo, mihin muuttaessamme tehtiin vesivanerista uusi kansi estämään lapsia putoamasta sinne. Aiemmin kaivoa oli peittänyt vain irtonainen levy. Vesivanerin piti olla väliaikainen ratkaisu ja kunnon kansi rakentaa jo ensimmäisenä kesänä. Hankimme jopa vanhan mallisen pumpun, jotta veden nostaminen olisi helppoa eikä kantta tarvitsisi avata vähän väliä. ...neljä vuotta myöhemmin... Roskalavapuusta tehtiin uusi kerros vanhan kannen päälle ja pumpun letkulle tehtiin reikä. Kansi pysyi vanhassa muodossaan mutta on nyt erittäin jykevä niin etteivät lapset jaksa nostaa sitä ylös. Pinta on saanut tähän mennessä kaksi kerrosta tervaa pintaansa jotta siitä tulisi säänkestävä. Tervassa on vajaa puolet vernissaa seassa jotta pinta kuivuisi nopeammin eikä koko kesää tarvitsisi pelätä vaatteiden sotkeentumista. Olen parina iltana pumpannut kasteluvedet ja onpa ihanaa pystyä olemaan omatoiminen! Itse en kertaakaan aiemmin nostanut kaivosta vettä, kun sitä varten tarvitsi aina nostaa kansi, kalastaa vettä ämpärein ja kepein... Toivottavasti viikonloppuna saadaan taivaalta vettä niin vesi myös riittäisi!