Kävimme viikonloppuna katsastamassa mielenkiintoista projektia. Ystäväperheemme on tänä vuonna hankkinut talon, minkä edellinen omistaja olisi halunnut purkaa. Kyseessä on vanhalla sotilastorpan paikalla oleva noin sata vuotias torppa, mikä oli ehtinyt nauttia autiotalon statuksesta jo jonkin aikaa. Talo on perusosiltaan terve ja korjattavissa. Ikkunat oli toki rikkottu sen heitteillä ollessa ja katto on päässyt huonoon kuntoon. Ikkunat on nyt lasitettu uudestaan ja ne ovat saaneet uuden maalin pintaansa, kuin myös karmit. Katto on seuraavana työn alla. Talo ei vielä ole missään nimessä asuttavassa kunnossa, mutta monta hommaa oli aloitettu. Lattioita peittävä vanha linomatto oli kauttaaltaan suojattu maalinrapsutuksen ajaksi. Ikkunan karmeissa ja väliovissa oli maalin kaapiminen ja maalaus menossa. Seinille on tulossa uusi tapetti ja maali raikastamaan ilmettä. Puuhella vaatii nuohoojan käynnin ennen käyttöön ottoa, mutta muutoin siihenkin oli jo löytynyt puuttuvia varaosia. Oli ilahduttavaa nähdä miten asialleen omistautuvat ihmiset voivat saada ihmeitä tapahtumaan. Talonhalaajana minua ilahduttaa ettei torpan kohtalona ollut tulla jyrätyksi vaan saada arvoisensa kuntoon laitto. En edes lähde avautumaan siitä, miksi on kannattavaa pitää vanhaa rakennuskantaa kunnossa eikä aina rakentaa uutta. Torpan omistajan blogista, Juurrutuksesta, voitte itse lukea miljoona hyvää perustetta! Blogi on muutoinkin tutustumisen arvoinen kaikille kestävästä elämäntyylistä kiinnostuneille. Torpan vintille oli aikanaan rakennettu "kesähuone" -pahvista, kuinkas muutenkaan! Voipi olla etteivät ystäväperheemme lapset ihan heti valloita vinttiä makuusopekseen, sen verran mielenkiintoiselta ratkaisulta tuo pahvihuone näytti. Vanhan talon ja pihapiirin ihanuuksia on myös vanha puutarha. Vanhat tammet, sireenit, omenapuut ja marjapensaat antavat ympäristölle aivan omanlaisensa leiman. Toki tontti on vuosien saatossa päässyt myös pusikoitumaan ja raivaamista on paljon. Kuitenkin kaiken sen keskellä harjaantunut silmä pystyy jo näkemään parhaimman kohdan tulevalle hyötykasvimaalle, istuskelupaikalle, halonhakkuulle... No, se halonhakkuupaikka siellä jo oli! Puuta riittää, onneksi, sillä torpalla on tietenkin puusauna, puuhella ja kamarissa pikkuinen kamiina syyskylmiä varten. Ihailin haloista rakentuvaa ympyrätornia, ympäristötaidetta parhaimmillaan! Arvatkaa maltoimmeko vain kyläillä? Siellä se herra restaurointikisälli-laulava puuseppä oli heti heilumassa skrapan kanssa. Ja varmasti mennään vielä uudestaankin. Tämä on sellainen projekti mitä on etuoikeus seurata! Mikäli aiempi linkki meni ohi, niin tässä vielä uudelleen: Juurrutus