Talvi tekee tuloaan. Tänään kaikki paikat olivat huurteessa.
Kasvimaalla sinnittelee vielä parsakaalia ja mangoldia.
Eilen saatiin täytettyä ensi vuoden viljelylaatikot viherjätteellä ja kompostimullalla. Seuraava kasvukausi on jo mielessä!
Vanhoja lahonneita viljelylaatikoita on purettu ja olen ehtinyt näin loppusyksystä vielä siirtää perennoja ja laittaa uusia mansikanalkuja.
Palmukaali kuin huurrekukka.
Pakkaspuput Halti ja Pulmu.
Lintujen ruokintakin on aloitettu ja viimeiset auringonkukat tarjoilevat lintuystäville lisäruokaa.

On taas aika istuttaa sipulikukkia! Nautin tästä vuodenajasta mutta pelkään jo marraskuun pimeää. Kevätkukkien istuttaminen juuri ennen raskainta aikaa on kuin käänteistä surutyötä; jotenkin voimaannuttavaa suunnata ajatukset jo vuodenaikaan milloin mennään kohti valoa ja mustarastaan lauluntäyteisiä iltoja.
En usko kerralla valmistuvaan puutarhaan vaan tiedän sen tulevan pikku hiljaa kun joka vuosi lisään jonkin pienen osasen. Ensimmäisenä keväänä maasta puski seitsemän krookusta ja tänä vuonna tilasin 700 sipulikasvia. Luontoa pitää hiukan auttaa.
Maahan istuttelun lisäksi tein kolme vati-istutusta. Sellaista, mitkä voi halutessaan ottaa jo keväällä aikasin verannalle tai siirtää pihalla väriä kaipaavaan kohtaan. Tällä samalla tavoin voi sipuliasetelman tehdä pieneen tai isoon ruukkuun, mutta korkeutta kannattaa astiassa olla jonkin verran. Reiätön vati kannattaa salaojittaa soralla ennen ensimmäistä multakerrosta.
Käytän yleensä sipulikasveille luujauhoa lannoitteena, mutta nytpä en löytänyt laatikkoa mistään. Hätävarana käytän tuhkaa, sillä sen suhteen olemme erittäin omavaraiset. Sitä siis laitoin mullan päälle ennen ensimmäistä sipulikerosta. Alimmainen kerros kannattaa täyttää suuremmilla sipuleilla, seuraava vähän pienemmillä ja niin edelleen kerrosten lukumäärän mukaan. Sipulikerrosten väliin laitetaan aina multaa ja sitä-kadoksissa-olevaa-luujauhoa eli tähän hätään taas tuhkaa.
Vanhoihin emalivateihin tein kuhunkin kaksi sipulikerrosta. Päälle vielä multaa ja kevättä odottamaan kuistin alle. Siellä on suunnilleen sama lämpötila kuin ulkona, mutta sade ei pääse kastelemaan ja pakkanen sitten jäädyttämään sipuleita. Nähdään keväällä sipulit, kun muututte rumista ankanpoikasista joutseniksi!

Tässä se on, viimeinen osa vinttiremontti-sarjaa. Kolme kuukautta on asuttu myös vinttiä, nykyistä yläkertaa ja pois en vaihtaisi. Erityisesti lastenhuone sykähdyttää, koska se tarkoittaa että askartelusilppu ei loju ruokapöydällä ja että jokaista leikkiä ei tarvitse kerätä pois illan tullen (jotta mahtuu kulkemaan). Tilaa on myös tarpeeksi nukkumiselle, kirjoituspöydälle ja lattiatilaa leikkeihin. Huoneen koko on noin 6,7 m x 5 m joten lattiapinta-alaa on reilusti yli kolmekymmentä neliömetriä.
Yläkerta on rakennettu vanhaa taloa kunnioittaen ja ekologiset arvot mielessä. Rakentamisen vaiheista voi lukea sarjan aiemmista osista. Halusimme kaiken mahdollisen tilan käyttöön, ja siksi lastenhuonekin on kaltevakattoinen. Lapset osaavat kyllä ottaa kaiken lattiatilan haltuun vaikkei 160 sentin alittavaa huonetilaa lasketakaan virallisiin neliöihin. Esimerkiksi rappuset noustessa oikealle jääväät "aulatilaan" saatiin seitsemän muuttoa kokeneille kahdelle Ikea-hyllylle vielä yksi sijoituspaikka. Hyllyille saa pienikokoiset kirjat ja hyllyn päälle mahtuu juuri oivasti nukkekoti, ponitalo, legolaatikko ja vielä jää tilaakin.
Aulatila haluttiin jättää avoimeksi lastenhuoneen kanssa jottei rappusten päähän synny ahdasta ja pimeää loukkoa. Ainoa ovi on makuuhuoneeseemme. Kun lapset kasvavat, saatamme miettiä uudestaan tilojen jakoa, mutta tällä hetkellä yksi iso tila on ollut hyvä ratkaisu. Tytöillä ei ole koskaan ennen tätä ollut omaa saati omia huoneita, joten yhteinen tila on ainakin toistaiseksi heille luonteva valinta.
 Kahden lapsen vaatteet saatiin mahtumaan tähän paikoilleen rakennettuun kaappiin ja tilaa jäi jopa kausivaatteille ja kengillekin. Ovet ovat taloamme vanhemmat ja kierrätysosina saatu. Ne on maalattu itse tehdyllä munatemperalla niinkuin huoneen seinätkin. Pigmentteinä on maavihreä, ultramariini ja valkoinen. Kultaraidat ovien peileissä tuovat ripauksen luksusta.
Huoneessa asuu kaksi koululaista. Sängyt ovat ainoat uudet kalusteet tässä huoneessa, ja nekin on käytettynä hankittu. Nuorimmainen sai keskimmäisen vanhan sängyn joten hän tarvitsi tilalle uuden. Vanhimman sänky ei mahtunutkaan portaikosta ylös joten vaihdoimme vierashuoneeseen suunnitellun vuodesohvan hänelle.
En ole mikään sisustaja, joka hankkii vähän väliä uusia kalusteita tai tekstiilejä. Hankintojen on kestettävä aikaa ja mielellään monia käyttötarkoituksia. Siitä johtuen kotimme onkin suloinen sekamelska eri aikakausien huonekaluja.
Sänkyjen alla on säilytystilaa vanhoissa matkalaukuissa.
Tarpeeksi iso työpöytä kahdelle koululaiselle ja askarteluprojekteille.
Kummallakin tytöllä on isoisänsä tekemä pikkukaappi, mitkä tähän asti toimivat vaatekaappeina. Nyt niissä on tilaa kummankin omille aarteille. Kaappien taustalla on tekemäni sabluunamaalaus. Sablunoinnin voi vaikka maalata piiloon jos se alkaa kyllästyttää. Sekä seinien, katon että sablunointien maali on itse tehtyä munatemperaa. Seinät on tehty kuusipaneelista ja lattia kuusilaudasta. Lattian käsittelynä on suopakuuraus eli se on pesty tiukkaan hankaamalla pellavaöljysuovalla. Käsittely sekä puhdistaa että suojaa, ja se on uusittava ainakin kerran vuodessa, alkuaikoina mielellään useammin. Katon alkuperäiset palkit jätettiin käsittelemättömiksi.
Sama rauhallinen värimaailma jatkuu portaikossa ja portaiden yläpäässä on valoa läpi päästävä kaide. Väliseinillä ja ovilla tämäkin tila olisi saatu tukkoon. Tykkään siitä avaruuden ja ilmavuuden tunnelmasta mikä lastenhuoneessa on.

Tänä vuonna kokeilin ensimmäisen kerran daalioita ja menetin sydämeni. Toivottavasti saan mukulat talvetettua!
Suurin osa omenoista mehustettiin, mutta yhteen puuhun jätettiin vielä syötäviä ja piirakkamateriaalia.
Lehtikaalit rapsakoina.
Mangoldia. Ensi vuodeksi haluan tätä myös eri väreissä.
Kesän aikana nurmikko leikattiin kahdesti. Luonnonkukkia on saanut nousta sieltä ja täältä.

Yrttipenkissä kukkii vielä iisoppi...
...ja mäkimeirami.
Mehikasvi tekee jälkeläisiä.
Ruusunmarjoja kaadetusta ruusupensaasta.

Auringonkukkia en ole merkinnyt mitenkään, joten ensi vuonna on yllätys minkä värisiä kukkia esiin puskee. Haaveissa on laittaa auringonkukkia omaksi ryhmäkseen johonkin, vaikkapa aurinkoiselle seimustalle.
Kehäkukkaa olen kerännyt jo parin viikon ajan talteen. Aina kun näen kypsiä, ruskeaksi muuttuneita käppyräisiä siemeniä eri puolella puutarhaa, otan ne talteen. Niitä on nyt pesuvadillinen.

Puuhella on mukava lisäsämmönlähde ja meillä ainoa lämmönlähde keittiössä. Sillä on hyvä keittää aamukahvit sekä -puurot ja saada samalla keittiö lämpimäksi. Joutilaana iltapäivänä on mukava lisätä puita pesään ja nauttia pihkaisten puiden poksunasta samalla kun hörppii kauramaitolattea. Entisajan pakko on muuttunut nykyajan luksukseksi. Siksi ehkä muutama muistisääntö on poikaa tähän väliin.
Ensimmäisenä avataan pelti. Kukaan ei halua savuja sisään. Joskus hormin veto on kuitenkin kosteuden tai matalapaineen vuoksi huono, ja silloin voi avuksi polttaa pari sanomalehden sivua nokiluukussa. Kun palavat lehdenriekaleet humahtavat hormiin voi sytyttämistä koittaa uudelleen.
Meillä on puuhellassamme kaksi vaihtoehtoa savukaasujen ohjailuun; keitto ja paisto. Sytyttäessä käytetään keittoa, sillä silloin savut menevät lyhintä reittiä hormiin ja veto on paras. Kun hella on kunnolla syttynyt voi siivekkeen kääntää paistolle, niin silloin hellan sisällä olevat sulut kääntävät lämmön kulkemaan uunien ympäri; tätä käytetään myös silloin kun halutaan valmistaa puuhellassa uuniruokaa.
Ilma-aukot avataan täysille. Ilma ohjautuu altapäin arinan läpi syttyvään tuleen ja näin saadaan maksimoitua palamiselle olennainen happi. Jos hellaa polttaa pitkään kannattaa ilma-aukkoja säätää pienemmälle niin puut eivät pala aivan hetkessä.
Ennen hellan sytyttämistä kannattaa vielä tarkastaa tuhkalaatikon tilanne. Tähän vielä mahtuu, mutta kukkuroillaan oleva tuhka-astia kannattaa käydä tyhjentämässä ennen uutta pesällistä. Meillä tuhkat varastoidaan odottamaan käyttöä puutarhassa, mutta mihin tahansa ne vie kannattaa muistaa käyttää palamatonta astiaa.
Puuhella kannattaa muutenkin muistaa pitään sisäosiltaa puhtaana; levyjen alle kertyvä karsta heikentää niiden lämpeämistä. Levyt, ja koko kansi nostetaan ainakin kerran vuodessa pois paikoiltaan ja harjataan teräsharjalla ulkotiloissa. Samalla voi tarkkailla ovatko muuraukset kunnossa. Nuohoojan tekemä nuohous kuuluu tietenkin asiaan kaikissa kiinteistöissä missä tulia poltetaan.
Tyhjään pesään ladataan sopivan pieniä hellapuita ja niiden päälle sytykkeiksi tuohia ja varta vasten tehtyjä sytykepuita. Sytykepuiden kannattaa olla havupuuta sillä pihkaisuus auttaa syttymisessä. Jos hellaa käyttää säännöllisesti niin suosittelen tekemään puuvajaan erillisen hellapuukasan. Silloin ennen joka lämmitystä ei tarvitse tehdä pieniä pilkkeitä. Puuhellan pesähän on huomattavasti pienempi kuin vaikkapa kakluunin, siksi ei ole järkeä tunkea sitä täyteen isoja koivuklapeja.
Päältä sytytys toimii yhtä hyvin puuhellassa kuin isommassakin uunissa. Päältä sytyttäessä pienhiukkaspäästöt ovat pienemmät joten sitä kannattaa suosia. Tulipesissä poltetaan myöskin vain kuivaa puhdasta puuta, ei esimerkiksi roskia tai maitotölkkejä.
Puita lisätää pari kerrallaan niin kauan kuin hellaa on tarve polttaa. Oman puuhellan puidenlisäystahdin oppii kun tekee sen kanssa tarpeeksi töitä. Pari kertaa kesken ruoanlaiton sammunut hella opettaa kyllä tarkkailemaan tilannetta pesässä!
Kun hellan on saanut hyvin palamaan voi siivekkeen kääntää paistolle. Jos hellan päällä ei valmista ruokaa, kannattaa sen päälle asettaa täysi vesikattila; näin estetään levyjen mahdollinen vääntyily kovassa kuumuudessa. Lisäksi kattilallinen kuumaa vettä säästää saman verran vettä kuumavesiboilerista (mikä muuten toimii sähköllä).
Kun hella on lämmennyt käytän itse seuraavanlaista kikkaa lisälämmön saamiseksi huoneeseen: avaan hellan uunit. Olemme myös harkinneet uunien täyttämistä tiilillä, sillä silloin uuneista saisi hieman varaavat. Puuhellahan kuumenee nopeasti ja kylmenee myöskin pian tulen sammumisen jälkeen. Irtonaiset tiilet olisi helppo nostella pois mikäli uuneja aikoo käyttää ruoan valmistukseen. Toinen kikka lämmön levittämiseen on kamiinapuhallin mikä toimii lämmöllä. Se asetetaan hellan päälle ja se alkaa pyöriä itsestään kun lämpö on sopiva. Se on ehdottomasti tämän lämmityskauden ostoslistalla!
Ja sitten vain nauttimaan ihanasta säteilylämmöstä!